Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Jpjulkun linkittämä uutinen kyllä kertoo, mihin suuntaan ollaan menossa. Mikkelissä tarvitaan vuodessa 1000 rekallista vähemmän energiapuuta ,ja kuten olen jo aiemmin kertonut, Jyväskylässä tarve vähenee jopa 5000 rekallisen verran. Kehitys johtaa samaan suuntaan muuallakin. Muun suuntaiset ajatukset ovat toiveajattelua.
Ja millaista puuta halutaan energiaksi? Entistä enemmän vain karsittua rankaa. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoren metsän kunnostuskohteet eivät ole ensisijaisia eivätkä kakkosenakaan kohteita valittaessa. Niiden aika oli ja meni. Kiireesti käsistä pois,mikäli se enää onnistuu.
Jatkossa on edessä odottelujakso. Niin pitkä, että puut ovat ainespuun mitoissa. Kukaan ei tule hoitamaan unohduksiin jääneitä taimikoita ellei isäntä itse ymmärtä pitää niitä kunnossa. Näitä ymmärtämättömiä näyttää vielä löytyvän tältäkin palstalta. Ehkä muutaman vuoden kuluessa vähemmän.
Valitettavasti energialaitteita valmistavien tahojen kaupalliset tiedotteet muuttuvat joidenkin mielissä metsänhoitosuosituksiksi. Samaa ”virkaa” ovat tehneet hoitotoimia piristämään tarkoitetut tukikampanjat. On syntynyt ajatus, että oikea aika hoitotöihin on vasta silloin, kun toimintaan saa tukea ja sitä parempi, mitä enemmän tukea saa, vaikka tällöin ollaan jo pahasti myöhässä. Kaikille odottelijoille ei kuitenkaan rahat edes riitä. Nyt sitten ihmetellään ,miksi metsät eivät kasva entiseen malliin.
Nopeusvahti ei ole lainkaan huono asia, mikäli ei luota siihen liikaa. Vakionopeusominaisuus on parhaita ajoa helpottavia asioita automaattivaihteiston ohella. Kaistavahti ilman ohjaustoimintoihin puuttumista myös ihan kelpo ominaisuus. Varmasti moni rattiin torkahtamaisillaan ollut kuljettaja on pelastunut kolarilta pelkästään hälyytysäänen ansiosta.
Start/stop joutaisi hävittää kokonaan. Poistan päältä heti, kun saan auton käyntiin.
Vastaan Visalle, että yhtiö määrittää, mitä ostotoimihenkilö ostaa. Energiapuuta ei näkynyt työohjelmassani kertaakaan vuoden 2013 jälkeen. Tämän takia en olekaan kommenteissani kehottanut ketään laskemaan suunnitelmissaan kovinkaan paljon energiapuun varaan. Samaan päätelmään ovat alkaneet jo vihdoin päätyä muutkin alan kehitystä seurattuaan.
Harmi ,kun en huomannut ottaa ylös puuaineksen kokonaiaiskäyttömäärää uutisesta. Melkoisesti sitä on käytetty, kun vähennyskin vuotta kohti on 5000 rekkakuormaa eli 5000-7000:n hehtaarin harvennuspuut vuodessa Keski-Suomen alueella.
Sitä uutisissa kuitenkin korostettiin, että vaihtelu energiamarkkinoilla on voimakasta ja , että tavarantoimittajien on pystyttävä reagoimaan muuttuvaan tilanteeseen nopeasti. Kovin pienet kohteet pinta-alaltaan ja puumääriltään jäävät tässä kisassa armotta häviölle. Energiapuu otetaan tarpeen yllättäessä sieltä, mistä sitä saadaan nopeasti ja runsaasti.
Edellä kertomani asiat löytyvät lukijoiden kuvista sivuilta 113 ja 114 /12.3 2021
”Harvennus???”ja ” Tekopökkelöitä ja sormiharjoituksia”
Yhtiöiden harvennuksien kohdalla ei ole esiintynyt ongelmia eikä ole ollut aihetta poikkeamapalautteeseen. Syystä tai toisesta( ketään syyllistämättä) huonolle hoidolle jääneitä kohteita läytyy yksityispuolelta. Tuskin voidaan ainoastaan tekijän piikkiin laittaa , jos hakkuun jälki ei miellytä.
Ja Visalle totean ,että vain niitä tavaralajeja on mahdoölista tehdä, joita on ostettu. Ko kohteella energiapuu ei ollut listalla.
Kuvat ko kohteesta löytyvät, kun selaat lukijoiden kuvia viisi vuotta taaksepäin. Esim. Hakusanalla ”Nipsuttelemassa”. Vielä siihen aikaan oli yleistä kiilata kauppaan sopimattomiakin alueita ja kokeilla kepillä jäätä. Muutaman hehtaarin ihan kelvollisen leimikon sisältä saattoi löytyä hehtaarin keppikoivikko tilavuudeltaan 20 litraa/runko. Erillisenä kuviona se olisi jätetty vuosiksi kasvamaan. Jos erehtyi jättämään alueen koskematta ,sai osakseen ihmettelyä kesken jätetystä leimikosta.
Eipä tarvitse mennä kauemmas ,kun metsäalan termistön tuntemiseen. Puulajit ihmisen mielessä iloisesti sekaasin . Puhumattakaan tavaralajien eroista. Mitta-ja laatuvaatimuksista ei monella metsää omistavalla ole hajuakaan. Uutisisakin kerrotaan tukin pudonneen pölliauton kuormasta ajotielle. Kyseessä on kuitenkin lähemmän tarkastelun perusteella vain minimimittainen kuitupölli. Vastaavaa haritusta ajattelussa on ihan yleisesti , joten ei ole ihme ,että erimielisyyksiä syntyy.
Palataan niihin harvennusolosuhteisiin.
On ostettu iso leimikko vuosikymmeniä hoitamattomana olleelta tilalta. Hakkuutietoihin on merkitty koko tilan metsät yhdeksi harvennuskokonaisuudeksi taimikkokuvioista alkaen varmuuden vuoksi. Löytyy väljennystä, väärällä maapohjalla kasvavaa ravinnehäiriöistä kärsivää puustoa, joukossa mitään kasvamattomia alueita ja viimein se harvennettavaksi merkitty nuoren metsän kunnostusta odottava koivuviidakko, josta on mahdollista valmistaa vain onkivapoja.
No…jälkimmäiseen tehdään vain ajoura, järeämmälle kuviolle ,jossa kasvaa kituliaita kuusentaimia kampiakselikoivujan katveessa, valikoiva harvennus, jossa koivut poistetaan ja valmisetaan myyntipuuksi siltä osin ,kun ne on koneellisesti tehtävissä. Jäljelle jää kituva harva kuusentaimikko ja kymmenittäin ”monimuotoisia” tekopökkkelöitä, jotka on jouduttu jättämään, kun sitä rungonosaa ei moton kouralla pysty tekemään.
Löytyy palstalta järeämpääkin tavaraa,kuusta, mutta häiriö ravinnetilassa on saanut puun tuottamaan vain mutkaista ja monihaaraista puumassaa. Osoitteena mäntykuitukasa. Vaikka kauppakirjassa on ostettuna kuusikuitua , laatu riittää vain mäntykuiduksi.
Mitä harvennustiheyksiin tulee, suosituksia on täysin mahdotonta noudattaa. Ei riitä materiaali. Laadusta on jouduttu tinkimään , jotta saadaan jäämään edes muutama puu kasvamaan.
Voin sanoa ,että on varsin haastava kohde. Ei saa mieleistä työjälkeä itselleen eikä isännälle. Työnantajakaan ei hypi riemusta, kun tuotos jää heikoksi. Kyliltä saa monesti vielä kuulla ”kiitosta” huonosta korjuujäljestä, joka yleistetään koko korjuuorganisaatioon.
Kaikki voi saada alkunsa mielensä pahoittaneesta isännästä ,jolla on vääristynyt tilannekuva metsäomaisuudestaan. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että pyritään tekemään arviot homman onnistumisesta oikean tilannekuvan eikä turhan korkeiden odotusten perusteella. Uutiset epäonnistumisista saavat alkunsa valitettavasti liian korkeista odotuksista olosuhteisiin nähden ja pettymyksestä ,kun haaveet kaatuvat.
