Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Gla:lle
Käyhän vilkaisemassa Uusimaa kakkosen tilannetta luken metsästyksen aikaisesta seurannasta. Alueella sijaitsee ainakin pari susireviiriä. Metsästetty on tähän mennessä vain nimeksi. Kun seurataan hirvikannan kehitystä viimevuosien aikana, on kanta kasvanut 1,5 hirvellä/ 1000ha alimmasta arvostaan ja on tällä hetkellä reilusti yli 6 yksilöä/1000 ha. Tämä runsaasta susimäärästä huolimatta….tai sen ansiosta. Sama kehitys tulee yleistymään muuallakin, mikäli susia ei saada vähennettyä.
PS. Poromiehillä on aika laajat valtuudet ”hoitaa” susikantaa. Siitä huolimatta vahingot vain lisääntyvät. Täällä etelämmässä tilanne kehittyy vielä pahemmaksi ,kun mitään ei voi laillisesti tehdä kasvavan ongelman ratkaisemiseksi.
Odotellaan muutama vuosi ,niin ei tarvitse vähätellä. Enemmän olen kuitenkin ehdottanut keinoja ,joilla metsänomistaja voi henkilökohtaisesti vähentää vahinkoriskiä. Jos tämä meno jatkuu ,kaikki keinot ovat tarpeen. Metsästäjät eivät kykene antamaan takuita hirvikannan pysymisestä hallinnassa.
…jatketaan salaliittoilua sen verran ,että kuinkahan monta koirasutta on laskettu luontoon ” pitovaikeuksien” vuoksi? Nekin ovat tuontitavaraa Venäjän ”koirasusitehtailta”. Tästä on näyttöjäkin olemassa. Kyse ei ole pelkistä huhuista. Myös aitoja susia marssii rajan yli rajoituksetta paremman elämän toivossa. Kohta ollaan korvia myöten kusessa.
Tukin määrän lisääntyminen ei johdu jk-n erinomaisuudesta. Huippuhinnat ovat innostaneet myymään järeitä leimikoita. Jk- hakkuiden 3%:n osuudella kokonaishakkuista ei ole mitään merkitystä kokonaisuuteen. Sillä sitävastoin on ,että tukipuiden kokonaisosuus on kasvanut jaksottaisen menetelmän ansiosta. Järeämpää tavaraa on tullut enemmän tarjolle.
En unohda. Kannan kasvun rajoittaminen on systemaattisesti estetty.
Sitä metsästyksen onnistumista voi seurata Luken tilastoista ,jotka on tehty metsästäjien omariistaan tekemien kirjausten perusteella. Alhainen hirvilupien käyttöaste jollakin alueella voi olla merkki peto-ongelmista. Pohjois-Karjala, Pohois-Pohjanmaa ja Kainnuu Lounais-Suomen ohella ovat alueita, joilla koirien käyttö on vaikeutunut. Savossakin haasteet lisääntyvät. Mikäli petohavainnot kasvavat samaa tahtia ,kun viimeisen vuoden aikana, ongelmattomat seudut käyvät vähiin.
Tuoreita havaintoja Varkaudesta, Joroisista ja Jyväskylästä . Havainnot Jyväskylässä voivat selittää osaltaan vasojen niukkuutta kaupungin lähialueilla. Aivan Jyväskylän tuntumassa on saatu ainakin neljä eri aikuista karhua + pentuja riistakameran kuviin yhden seuran alueella. Hirvijahdissa onkin jätettävä reilusti petovaraa. Jos ei jätetä, ovat kotieläimet entistä enemmän vaarassa.
60 vuodessa kuusikko päätyy sahalle jo kahteen kertaan. Vuonna 0 ja välillä 55-60 vuotta istutuksesta. Tehokkaimmilla sato on korjattavissa 50 vuoden sisällä istutuksesta
Perkon lähtöarvot taimikon kohdalla ovat valitettavasti peräisin jk-tiloilta. 40 vuotta juronut luontainen taimi alkaa osoittaa kasvun merkkejä vasta varjostavien puiden poistamisen jälkeen. Tuolloin se näyttää samalta 60-kymppisenä ,kun jaksottaisen menetelmän tuotokset 15 vuoden iässä ja saavuttaa hakkuukypsyyden nipinapin 100-vuotiaana. Näin ,mikäli on seviytynyt tuulilta , tuiskuilta ja tuholaisilta. Korkea biologinen ikä altistaa hyönteistuhoille ja se ikähän on järeämmällä jk- puulla todistetusti korkea.
Makarovin kommenttiin..
Eli hirvet eivät olekaan ongelma? Hirvikantaa tulisi pitää kurissa ,mutta se ei onnistu enää joka paikassa susien vuoksi. Moni koiransa menettänyt ei todellakaan nillitä. Kerrasta poikki eikä ota enää koiraa. Se alkaa vähitellen näkymään hirvikannan kasvuna ja vauhti vain kiihtyy . Tämä onkin petojensuojelijoiden tavoite. Petoja lisää ja niille reilusti syötävää. Koirien paikka on heidän mukaansa kotona ja visusti suojattuna. Metsä ei ole suojelijoiden mielestä oikea paikka irrallaan oleville koirille. Tämän jälkeen on turha nillittää hirvien metsätaloudelle aiheuttamista vahingoista.
Tuo ” toivottomien” kohteiden korjuu on vain merkki tulevasta romahduksesta. Edellisen energiabuumin loppuvaiheessa yrittäjät lupasivat korjata vaikka raivaamattomia kohteita, jotta saisivat itselleen töitä. Ratkaisu johti kuitenkin monien kohdalla vain jyrkempään alamäkeen, yritysjärjestelyihin ja konkursseihin.
Harmi vain ,että yrittäjien ”kaikkiruokaisuus” johtaa metsänomistajien kohdalla suhteettomiin korkeisiin odotuksiin ,vaikka kyseessä on yrittäjien äärimmäinen hätä. Yritetään kuitenkin viimeiseen asti ja kaadutaan saappaat jalassa.
Vakuutuskaan ei korvaa ,jos potilaan hoitokulut ylittävät eläimen laskennallisen arvon. Leikkaushoidot voivat maksaa tuhansia euroja. Muutamassa näkemässäni esimerkissä 2500-4000€. Esim metsästyskoira ,joka on sekarotuinen , on arvoltaan 800€, nuori alle1,5v”kirjakoira” 1600 ,vanhempi 4100€. ”Ansioitunut” näyttely-ja kokeissa menestynyt metsästyskoira 10 000€. Jälkimmäisten meriittien hankkiminen on hankaloitunut merkittävästi, kun metsästyskokeita ei haastavan petotilanteen vuoksi voida järjestää riittävästi.
Hyviäkin käyttökoiria päätyy tämän vuoksi luokkaan ,jossa taloudellinen arvo on olematon ,mutta käyttöarvo saattaa olla käytännössä korvaamaton. Kun petovahinko osuu kohdalle, koitetaan tällainen yksilö luonnollisesti pelastaa kaikin keinoin. Pahimmillaan on käynyt niin, että pelastustoimi ei ole onnistunut ja eläimen omistaja joutuu tuskailemaan ,miten saa hoitolaskun maksettua ,kun koiran arvo on todettu olevan reilusti alle hoitokustannusten ja korvausta on mahdollista saada maksimissaan vain koiran arvon verran.
Tuoreessa esimerkissä suden vahingoittama koira ,joka jouduttiin lopettamaan hoitoyrityksistä huolimatta, todettiin 4100 €:n arvoiseksi. Kun kaikki mahdolliset korvaukset oli saatu, jäi koiranomistajalle vielä maksettavia hoitokuluja 3000€ omista varoista.
Edullisinta olisi ampua armonlaukaus, mutta mitä tapahtuu ,jos juuri tätä ennen on ammuttu susi koiran pelastamiseksi? Päädytään käräjille ,jossa voidaan päättää vielä rankemmista seurauksista. ”Sudenhalaajat” puolestaan lisäävät tapahtuneesta tiedon saatuaan koiran omistaneen tuskaa syyttämällä omistajaa välinpitämättömäksi tämän vietyä koiransa alueelle, jossa on susia ja toimineen erityisen vastuuttomasti laskiessaan koiran irti.
Tällä hetkellä suteen voi törmätä missä tahaansa. Ei siis ihme, jos kaikki kohtaamiset petojen kanssa eivät päädy välttämättä yleiseen tietoon. Jos petojen suojelijoiden kanta voittaisi, koiraa ei voisi laskea metsään missään ja metsästys koko valtakunnassa tulisi tiensä päähän.
Martti Kinnari näkee metsän kohdalla yhteyksiä kasvinjalostuksen vaikutuksiin peltoviljelyssä. Johtopäätökset ovat peräisin siltä puolelta ja täysin loogisia.
Ei olisi pahitteeksi , että muutkin perehtyisivät kasvinviljelyyn. Siellä tehdyt väärät valinnat on todennettavissa vuodessa. Metsässä tuloksia saa odotella vuosikymmeniä, jona aikana samoja virheitä ehtii toistamaan monta kertaa. Jos tuottavuuden kehityämistä mietitään, samaa virhettä ei kannata tehdä monta kertaa.
