Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset

Älä nyt AR (8.07) ala itse keksiä asioita. Olen nähnyt ihan mustaa valkoisella julkisena tietona  energiapuuta ostavien kauppaehdoista ,että alle 100 motin eriä ei osteta ainakaan pystykaupalla. Tällä hetkellä taitaa olla monessa paikassa jopa koko ostotoiminta stopissa. Ainakin syrjässä sijaitsevat pienipuiset ja pienialaiset palstat saavat ränsistyä rauhassa.

Kaksi viimeisintä puukasoista postaamaani kuvaesimerkkiä olivat juuri vastaavilta kohteilta. Itseasiassa  vielä kolmaskin lähimenneisyydestä. Viimeisimmässä oli jouduttu odottamaan puiden järeytymistä ainespuumittoihin ja kahdessa edellisessä samoin ,mutta niissä oli lisäksi yhdistetty satojen mottien kasoihin ainespuun mitat täyttäviä eri puulajeja energiapuuksi . Latvuksia ei eikä kokopuuta niillä varastoilla näkynyt. Viimeisimmän kuvan palstan energiapuusaanto olisi jäänyt alle sadan motin ,joten puut valmistettiin kuitutavaralajiin . Siihen samaan ,johon koko muun ja parempikuntoisen ensiharvennuksen  puut hakattiin. Kokonaiskertymä leimikosta oli silmämääräisesti arvioituna yli 500 mottia. Kuvassa näkyy noin hehtaari harvennetusta kokonaisuudesta.

Jos on siis aikeissa myydä energiapuuta , on varauduttava siihen ,että puuston tulee täyttää ainespuun mittavaatimukset niissäkin tapauksissa . Ennakkoraivauksenkin joutuu tekemään.

Visa ei vastannut ,olisiko käynyt energiapuukauppaa nämä vuodet ilman tukia? He , jotka eivät ole olleet tukiin oikeutettuja, eivät kasvata nuoria metsiä ylitiheinä energiapuuksi.

Annelin 3000 rungon visio hehtaarilla johtaa epäedulliseen tulokseen. Eikö tule mieleen ,että jokaiseen runkoon on tartuttava erikseen ja työmäärä korjuussa jopa lähes tuplautuu normaalitiheyksissä työskentelyyn verrattuna. Näkyy myöskin myyjän kukkarossa ,jos käytetään järeyteen perustuvaa runkohinnoittelua.

Alle 70 litran runkoja ei pitäisi päätyä koneelliseen käsittelyyn lainkaan. Siinä on latvus aika olematon ,jos joudutaan odottamaan 3000:n rungon/ha varttumista läpeensä  poistettavien runkojen osalta yli 70-litraan /runko. Näin tapahtuu niissä tilanteissa ,kun arvioitu kokonaiskertymä on alle 100 mottia tai kuvion koko jää alle 2 hehtaarin.

Suosituksia korkeammat tiheydet eivät tuota mitään lisäarvoa. Vaikutus on useimmin toiseen suuntaan.

Metsä Grouphan korjaa koko ajan myös energiapuuta. Se vain kulkee rekka -ja junakuljetuksena biotuotetehtaalle , jalostetaan ja sivuvirrrat (60%) päätyvät energiaksi. Sähkön suhteen laitosten omavaraisuusaste yli 200%. Erona Visan toivomaan pienpuuvetoiseen malliin on se ,että käytetään järeämpää puuta ja toiminta on kustannustehokkaampaa.

Jäi vielä sekin aiemmin mainitsematta ,että Visan ja monen muun pienpuuntuottajan on kumarrettava syvään Putinin suuntaan. Hän sotimisellaan turvasi tukien jatkumisen pienpuun korjuuseen. Ilman sotaa ja sen seurauksena asetettuja rajoitteita puun hankinnalle ,tuki olisi lakkautettu.

Jp ollut onnekas. Pinta-alaa riittävästi ja vapaata korjuukalustoa lähistöllä. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin Putinille ,joka aiheutti häiriön puumarkkinoille. Ilman sitä olisi pitänyt tarttua raivaussahan.

Nykyinen energiapuun kysyntä perustuu tarpeeseen korvata tuontihaketta. Tavaraa on ostettava ,mistä vähänkin irti saadaan ja kovaan hintaan. Eipä sitä talotyömaallakaan kysellä ,mitä muutama puuttuva lauta maksaa. Ostetaan mihin hintaan hyväänsä ,jotta saadaan talo valmiiksi.

Energialaitokset pyrkivät kiivaasti eroon puun käytöstä ja kehittelevät korvaavia keinoja lämmön tuottamiseen ,koska puu on liian kallista. Vauhti vain kiihtyy ja se heikentää kovasti pieniläpimittaisen puun kysyntää energian tuottamiseen. Kun sotakin loppuu tarve vähenee entisestään. Siihen kannattaa viimeistään nyt alkaa varautua. Järeämpi eri käyttötarkoituksiin sopiva puu kelpaa markkinoille aina ,mutta laiha tavara vain poikkeusoloissa.

Eikös metsien mahdollisimman hyvä kasvu mahdollisimman vähällä työllä ja pienillä kustannuksilla ole se tärkein tavoite. Nyt jotkut aivan tarkoituksella siirtävät ja laiminlyövät taimikonhoitoa ja hidastavat metsän kehitystä . Samalla tulevaisuuden pelastamiseen käytettävä työmäärä kasvaa.

Tästä elävä esimerkki on varhaisempien hoitojen laiminlyöntien korjaaminen keräämällä kokopuuta. Jos moto viettää hehtaarin palstalla lähes viikon, on hoitokustannus mielettömän suuri ,mutta tulos jää niukasti plussalle ,kun puista saadaan tiliä. Metsää en monta kertaa saada noissa tapauksissa kelvolliseen kasvukuntoon. Energiapuuharvennus saattaa olla ensimmäinen ja viimeinen harvennus.

Toinen tie hoitaa homma on moneen kertaan mainittu intensiivinen raivaus taimikon kasvun alkuvuosina , joilla toimenpiteillä turvataan taimien keskeytymätön kehitys tasaiseksi ja luonnon voimia kestäväksi metsäksi. Puuta ja nimenomaan laadukasta puuta kasvaa mainitulla mallilla monin verroin enemmän verrattuna siihen ,että hoitotoimia siirretään myöhempään ajankohtaan. Lisäksi  hyvin kehittynyt nuori metsä on harvennettavissa aiemmin ja siitä huolimatta poistettava puusto on riittävän kookasta kannattavaa korjuuta silmällä pitäen. Silloin saadaan vähemmällä työllä ( ja päästöillä) enemmän aikaan.

Kun toimitaan yleisemmin edellä kerrotulla tavalla ,metsien kokonaiskasvu lisääntyy ja niistä riittää enemmän raaka-ainetta eri tarpeisiin. Tilanteen vaatiessa energiapuun osuuttakin on mahdollista kasvattaa joustavasti ja nopeastikin ,kun käytettävissä on järeämpää tavaraa. Paksummasta puusta pystytään keräämään energiapuukasaan sama määrä puutavaraa päivässä tai parissa , kun onkivavoista viikossa. Jäljelle jää lisäksi varmasti kelvollisesti kehittyvä metsä. Onkivapojen korjuun jäljiltä metsän tila ei tule vastaamaan monestikaan odotuksia.

Kannattaa pitää mielessä ,että onkivapojen keräilyyn ajaudutaan . Se ei missään nimessä saa olla toiminnan tavoite. Se on kallein ja tehottomin tapa hoitaa metsiä.