Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Vielä tuosta pienestä kertymästä..
Kuinkahan monta hoitamatonta pienirunkoista kohdetta on hakattu/hakkuutettu liian harvaksi vain sen vuoksi, että palstalta saadaan riittävästi puuta tukiehtojen mukaisen minimimäärän ylittämiseksi? Oma veikkaus on kokemuksieni perusteella, että aika monta. On tullut vastaan kohteita, joille pelkkä ajouran tekeminen johonkin paikkaan on johtanut alitiheyteen. ”Jostakin syystä” ajallaan hoidettujen ja selkeästi ainespuun kasvattamiseen tähtäävillä tiloilla vastaavaa ei ole sattunut kertaakaan.
Sekin kannattaa ottaa huomioon, että nuoria metsiä on pilattu huonoon kuntoon (= jätetty hoitamatta) runsaat 20 vuotta , kun on on pyritty kasvattamaan energiapuuta. Ko kohteiden korjuujälki ei voi ollakaan priimaa .
Muistutan siitäkin , että hakkuun jälkeiset metsänhoitosuositusten mukaiset tavoitetiheydet koskevat vain hoidettuja kohteita. Ylitiheänä kasvaneissa ja latvusten supistumisen osalta osin pilalle menneissä kohteissa ei yksinkertaiseti ole tarpeeksi kasvatuskelpoisia puita.
Ja mitä korjuuvehkeiden sopivaan kokoon tulee, tilanne paranee kummasti, kun puusto maltetaan kasvattaa riitävän isoksi. Ongelmat syntyvät usein vain siitä, että hoitotoimien laiminlyöntien virheitä pyritään paikkaamaan liian varhaisilla hakkuilla. Tästä oli jopa maininta raportissa ,joka ilmestyi muutama vuosi sitten esillä olleen hakkuukohun jälkeen. Korjuun kohteena oll liian pienirunkoista metsää.
Voin antaa vertaistukea nimimerkille Metät kunnossa. Lukemattomia kertoja hakattiin kauppakirjan ehtojen mukaan pikkutukkia muutaman kymmenen motin nökkönen ja erä päätyi lopulta sellutehtaalle. Täysin turha operaatio ja lisätyö hakkuun toteuttajille. Onneksi nyt ollaan siirtymässä runkohinnoitteluun ja katkonta on mahdollista tehdä kysynnän mukaan eikä vain kauppateknisistä syistä.
…ja minustakin kesken jääneen leimikon lopuistakin puista on saatava alkuperäinen hinta. Vastuuta kustannuksista, jotka aiheutuvat hakkuun siirtymisestä myöhemmäksi ei voi siirtää puunmyyjän harteille.
Perkon kommenttiin
Entäpä ,kun ne taimet jäävätkin tulematta? Puuton alue kasvaa ja vähiin käyvä isompi puusto vähinerin loppuu. Tyhmempi valitettavasti tajuaa asian vasta siinä vaiheessa, kun on pakko turvautua istutuksiin ja todella järeisiin kasvun varmistamistoimiin.
Sinä muuten alkaa perkolaistenkin puntti tutista metslain päivittämisen myötä, kun riittävästä taimettumisesta aletaan vaatia näyttöjä eikä tyydytä pelkkään toiveajatteluun , että jotain tapahtuisi joskus.
Huu-haatieto. Onko tullut mieleen , että kyseessä voi olla ”poliittiseen tieteeseen” perustuva tieto. Sitä on viljelty itänaapurissa yleisesti ja tarjottu yhteistyön edistämisen merkeissä länsinaapureillekin päämääränä länsimaalaisen talouden ja kulttuurin vahingoittaminen. Tästä kertoi muun muassa Navalnyikin muistelmissaan.
PS . Se Navalnyin teos kannattaa lisätä lukukokemuksiin. Auttaa kummasti ymmärtämään ,miksi maailmassa tapahtuu käsittämättömiä asioita. Länsimaiselle kulttuurille on kaivettu kuoppaa jo hyvin pitkän aikaa . Kymmeniä vuosia . Vihreään aatteeseen on verhottu monta keinoa vaikuttaa haitallisesti länsimaiden talouteen ja yhtenäisyyteen.
Jyväskylän ympäristössä turvekenttiä on laitettu pysyvästi säppiin. Osalla niistä turvetuotanto ei päässyt edes kunnolla alkuun. Varmuusvarastotkin ajettiin alas jo vuosi sitten.
Metsästäjät ovat osallistuneet ennallistamistalkoisiin tekemällä turvetuotantoalueista lintukosteikoita. Pitäjässämme useilla kohteilla.
Tosin yhdellä turvekentällä tässä lähistöllä oli turpeennoston kohdalla ennen näkemätön sutina. Tavaraa nostettiin putket punaisina.
Näyttää Jyväskylässäkin tarvittavan noin 5000 rekkakuormaa vuodessa vähemmän puuta jatkossa, kun Rauhalahden saneeraus saadaan valmiiksi. Sama kehitys on käynnissä muuallakin.
Nyt on viimeinkin tunnustettu ihan ääneen, että ne risut ja raipat eivät ole halutuinta materiaalia poltettavaksi. Kysynnän vaihtelu ja kausiluonteisuus ohjaa käyttämään vähintään kuitupuun kokoluokan puuta. Tavaraa on pystyttävä korjaamaan nopeasti isojakin määriä ja toisaalta puun on kestettävä varastointia. Parikin vuotta maatuneista risukasoista ei paljon energiaa irtoa.
Suunta on siis oikea. Raivaukset raivaussahalla ja puunkorjuu motolla sinä vaiheessa, kun puut ovat reilusti kuitupuun mitoissa oli sitten kyse energia-tai ainespuusta.
Turvekin tuntuu varsin kilpailukykyiseltä siinä vaiheessa, kun poltettavaa pitää löytyä äkkiä ja paljon. Siinä tilanteessa ei ole aikaa risujen keräilyyn.
.
Mäntyjen tyvimutkat johtuvat usein istutusvirheistä, joita tehtiin vielä 70- luvulla. Taimi istutettiin vinoon ja juuret jäivät tämän vuoksi herkästi toispuoleisiksi. Istutustapaa kutsuttiin ”nykässsennoksi”. Myös routa ja heinä taimivaiheessa aiheuttaa tyvimutkia.
Olen kohdannut männyntaimikoita, joissa etukasvuinen lehtipuusto on kuivattanut latvan, mutta viimetipassa tehty raivaus on pelastanut taimen uuteen kasvuun. Pätkä tyvitukkia on kuitenkin ehtinyt mennä pilalle.
Männyn taimi ottaa myös herkästi osumaa tykkylumesta ja kokemattoman silmissä katkennut latva tulkikitaan helposti hirvivahingoksi. Pitkä vuosikasvain on hyvin herkkä katkeamaan lumen painosta. Joskus latva katkeaa , kun etukasvuinen koivu kaartuu lumikuorman painosta männyntaimen päälle.
Mitenkäs jk-ta voisi perustella hyväksi menetelmäksi verotuksen kannalta? Täytyy olla ylivoimainen kasvu, kun puukauppatulosta maksetaan täydet verot. Vähennyksiä ei kerry, kun metsässä ei tehdä kasvua edistäviä toimenpiteitä.
Visa voisi valaista, paljonko ” hölmösti” menettelevä jaksottaiseen kasvatustapaan suuntautunut metsänomistaja maksaa veroja saamistaan puunmyyntituloista keskimäärin vähennysten jälkeen.
