Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Ja eilen jälleen kaksi metsästyskoiraa suden suuhun alueilla joilla ei pitänyt olla susia.
Varmin tapa pitää koira hengissä on pitää taukoa metsästyksestä niin kauan ,että susikanta on vähintään puolitettu nykyisestä määrästä. Päätöksillä alkaa olla kiire.
Suurpetojen metsästyksen estämisellä ei ole enää mitään perusteita. Biologisia kaikkein vähiten. Kannat ovat vahvistuneet silloinkin , kun petoja metsästettiin. Nyt kasvu on räjähtämässä. Käykö kuten valkohäntienkin kohdalla?Herätään vasta, kun on jo liian myöhäistä.
Geeniperimän kapenemista ei voi käyttää verukkeena metsästyksen kieltämiselle. Valkohäntiäkin tuotiin maahamme alunperin vain viisi yksilöä. Nyt otuksia on enimmillään yli 100 000 eikä kantaa meinata kaikin paikoin saada alenemaan millään. Pedot ovat vielä vaikeampi rasti ”pienempiäkin pitoisuuksina”.
Eli toistan vielä, että pystyt naulaan ja koirat kotiin siihen saakka ,kun suurpetoja voidaan taas laillisesti metsästää! Valtiovallan on pystyttävä ratkaisemaan tämä asia viipymättä ja niin ,että päätökset myös pitävät.
Samaan päätöskokonaisuuteen tulisi lisätä myös vain petojen kuvaamiseen tarkoitettujen haaskojen ylläpitokielto. Ainoastaan pyyntitarkoitksessa ylläpidettävät haaskat olisivat sallittuja. Jälkimmäisellä taattaisiin mahdollisuus pyytää pienpetoja. Samalla annettaisiin yksi työkalu lisää vahinkoja aiheuttaneen pedon eliminoimiseen lähes verekseltään pedon palatessa myöhemmin syömään aiemmin tappamaansa saalista/kotieläintä. Tämä voisi tapahtua joustavasti ilman laajempaa byrokratiaa. Pelistä olisi näin menetellen mahdollista poistaa juuri se ongelmayksilö ja vahingonteko sen yksilön kohdalla loppuisi siihen.
Visan kysymykseen ilveksen suhtautumisesta susiin….
Kun seurasin tiellä tuoreella lumella kahden suden jälkiä, ilves oli tehnyt täyskäännöksen törmättyään niihin ja lähtenyt eri suuntaan.
Ilves pärjää susien keskellä, kun se pystyy kiipeämään puuhun. Tulee sitten alas ,kun vaara on ohi.
Valitettavasti nämä energiapuuhun erikoistuneet yritykset tippuvat ensimmäisenä laudalta. Kannattavuus on ollut huono , investoinnit tuoreita ja lyhennykset vasta alussa. Noutaja tulee, kun työt ovat jo monilta loppuneet eikä kalusto sovellu isompien puiden käsittelyyn.
Samalla kaavalla edetään ,kun edellisellä kerralla energiapuutouhun ajauduttua vastatuuleen. Halpaa rautaa tarjolla ja alueyrittäjille osaavaa työvoimaa yritystoiminnasta luopumaan joutuneista entisistä yrittäjistä.
Samaan aikaan nuoret metsät jatkavat ränsistymistään ,kun teollisuudella on vara valita parhaat kohteet päältä. Huonommille ei riitä enää tekijöitä.
On todettava Visalle, että palstalla keskustelevat muutkin kuin me kaksi. Ei ole kauaa ,kun useampikin vannoi energiapuun korjuun nimeen taimikonhoitomuotona ja pyrki maksimoimaan jokaisen hoitotoimenpiteen yhteydessä tukien määrän. Tukiportaat ovat tuolle porukalle sama kun metsänhoito-ohjeet. Biologia ja se ,mihin kuntoon metsä ko strategian seurauksena päätyy tuntuu olevan yhdentekevää. Pääasia on ,että välttyy työltä ja saa parhaimmillaan toimenpiteen teettämisestä pienen korvauksen. Kaiken tämän alle häviää puuston kehityksen hidastuminen ja se valtava ylimääräinen työ ,jota laiminlyönneistä/ viivyttelystä aiheutuu.
On ihan hyvä, että Visakin on alkanut alleviivata ajatusta siitä, että rehevillä mailla taimikko vaatii useampia käsittelyjä eikä ole myöskään varaa odotella niin kauaa , että raivauksiin saisi ehtojen mukaista tukea. Tällä mallilla tuotetaan edullisesti markkinakelpoista ainespuuta , jota voidaan hädän tullen vaikka polttaa . Korjuukin onnistuu tehokkaasti sillä kalustolla jota on helpoiten saatavissa eikä varastointi muodostu ongelmaksi.
Aika pitkä pinna on oppilaiden vanhemmilla Liedon seudulla. Lähimmät suden tappamat lampaanraadot 250 metriä koulusta. Vanhempien saatettava lapset koulun sisätiloihin asti eikä lapsia lasketa ulos välitunnille aamupäivän aikana. Herää kysymys. Missä ovat paikkakunnan tervekätiset miehet? Valtiovallasta ei tunnu olevan apua.
Suden kohtaamisen voi välttää ja pitää koiran hengissä, kun ei viedä sitä metsään. Entistä useampi jättää koiran kotiin ja vaihtaa jopa harrastuksia. Kuolleesta koirasta ei ole hyötyä lemmikkinä eikä metsästyskaverina. Hirvijahtiin jää monen kohdalla tauolle, kun lukee uutisia susikannan kehittymisestä ja petojen hampaisiin päätyneistä koirista. Petoja ensin reilusti vähemmäksi . Palataan hirviasioihin sen jälkeen.
Et sitten ilmeisesti lukenut viimeistä kommenttiani ajatuksella. Edellisessä vastasin ehkä vähän huonoin sanakääntein mainitsemaasi raivauksen korkeaan hintaan ja sekin kerrottuna kolmella. Summan saa toki kasvamaan viiteensataan/ kerta, jos odotetaan ensimmäistä tukiporrasta viisi vuotta istutuksesta ja edelleen toista samansuuruista kustannuserää jälleen minimissään viiden vuoden kuluttua. Taimikko ei hyödy ensimmäisestä raivauksesta, kun kantovesat jarruttavat kasvua ja ennen kaikkea havupuuntaimen juurien kehittymistä jo seuraavalla kasvukaudella. Kymmenvuotiaassa taimikossa on edessä jo supervesakko ,ellei raivausta tehdä aikaisemmin. Sen raivaaminen maksaa tonnin. Raivataan mieluummin pienissä erissä kolme kertaa ja estetään samalla isojen kantojen kehittyminen ja niistä syntyvien kantovesojenaiheuttama raivauskierre ,joka jatkuu hakkuita edeltävien ennakkoraivausten muodossa päätehakkuuseen asti.
Sitäkin on syytä pohtia ,löytyykö jatkossa suhdanteiden joskus mahdollisesti parantuessa yrittäjiä ja työntekijöitä korjaamaan ja kuljettamaan puutavaraa. Korkeasuhdanne on aiheuttanut painetta investointeihin. Toisaalta kireä taksataso ei ole antanut mahdollisuutta luoda taloudellisia puskureita huonompia aikoja varten. Ollaan siis todella isojen ongelmien edessä. Kun yritysten omavaraisuusaste on alhainen ja rahan tulo loppuu , ovat näkymät synkät. Ja tämä tilanne juuri sen porukan kohdalla, joka on pitänyt tähän asti Suomen päätä pinnalla. Metsäalan toimijat ovat lähes ainoana ryhmänä pitäneet talouden kehityksen plussan puolella. Nyt sielläkin mennään vinhaa vauhtia alamäkeä.
