Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä ne kaljatuopit on jäteetävä ottamatta ,kun autolla liikutaan. Urheiluharrastuksia seuratessa on runsaan 40 vuoden aikana kulunut kokonaista yksi kaljatuopin ja sekin ,kun kaveri tarjosi.
Ei meillekään lätkäkamoja pitänyt tulla, mutta lätkän perässä liikutaan edelleen pitkin Suomea. Ensin omien poikien ja nyt pojanpoikien pelejä seuraamassa. Jalkapallopelin on ollut ohjelmassa kaikkien neljän lapsen kohdalla ja perinne jatkuu seuraavassakin polvessa. Huumeet ja päihteet eivät ole tulleet kuvioihin mukaan ,kun lapsille on ollut riittävästi muuta järkevämpää tekemistä. Ovat harrastaessaan myös verkostoituneet ja oppineet yrittämään yhdessä.
Parisuhteen saa kevyesti remonttiin jo kuulumalla pelkästään yhteen seuraan puhumattakaan monesta.
Tuo minun ”kesytetty kettutyttöni” suorastaan hihkui riemusta ,kun kuuli , että hirvijahdit loppuivat osaltani viime syksyyn. Suhteemme alkuvaiheessa ajohenkilönä toimiessaan hän hätyytteli hirviä aivan väärään suuntaan niitä nähdessään. Tunnusti jälkeenpäin ,miksi niin moni henkilövoimin tapahtunut ajo oli tuottanut vesiperän.
Lihaakin hän nauttii pitkin hampain vain huolellisesti kypsennettynä , johon pisteeseen joudun saaliin käsittelemään ,mikäli aion syödä riistalihaa. Muuten saalis päätyisi naapurin koirille tai kompostiin.
Hänen kasvatusmetodinsa on myös johtanut siihen, että perillisten harrastukset eivät liippaa läheltäkään metsästystä. En usko olevani ainoa ,jonka tilanne on tämä. En kuitenkaan valita. Harrastuksia on muitakin ja niitä on ihan riittävästi ilman hirvijahtiakin. ”Ruutuaika” vähenee kummasti ,kun ei tarvitse tuijotella koko viikonloppua kännykästä koirien edesottamuksia. Liikkua voi senkin aikaa aktiivisesti luonnossa ”kesytetyn kettutytön” kanssa.
Mutta entäpä ,jos ostohalukkuutta löytyy vain yhdelle tai korkeintaan kahdelle harvennukselle? Ostotoimari tutkii satelliittikuvaa ja toteaa siitä kertymän alhaiseksi eikä tee kuvion puista kauppoja. Uusi mahdollisuus koittaa ,kun tilalla tehdään seuraavia puukauppoja. Kun tilalle tullaan , tehdään kaikki mahdolliset kohteet kerralla. Pienipuiset ja kertymältään vähäiset kuviot jätetään järeytymään seuraavaan kauppatapahtumaan saakka.
Koealoja ei juurikaan tarvitse mittailla, mikäli puuston kasvutiheys ja lähtötiheys hakkuuhetkellä on suositusten mukainen. Hakkuu onnistuu tuolloin tavoitehaarukkaan vähemmän kokeneelta kuskiltakin.
PS. Aihetta liippaa mukavasti Annelin kommentti toisessa ketjussa. ”Runsas puustopääoma ei takaa kasvua. Tarvitaan vihreitä neulasia ja lehtiä”. Tähän asti on painotettu aivan liikaa puuston karsiutumista ,vaikka parempaan lopputulokseen kasvun kannalta päästään suosimalla oksaisempia ja enemmän lehtivihreää sisältäviä puita. Vähän harvemmassa kasvaa lopulta runsaampi ja laadukkaampi puusto.
Uraleveyksiin vielä sen verran ,että keskiraskas viimeksi käyttämäni moto, joka oli tuoteperheen pienin, oli leveydeltään 3.70cm metrinlevyisillä teloilla varustettuna. Teloja löytyy jo leveämpiäkin eikä niitä ainakaan motosta kovin usein irtotella( omalla kohdalla ei kertaakaan) koko koneen elinkaaren aikana. Myös ajokoneissa sama varustus ja niille 5 metrin uratkin aiheuttavat joskus haasteita täydellä kuormalla liikuttaessa. Puskee kuin pässi mutkia suoraksi. Tilaa tarvitaan. Nykyistä kapeampiin ajourien ei ole enää paluuta. Urat tehdään sopiviksi jo ensimmäisen harvennuksen yhteydessä.
Nykyään enskoille on tarjolla vain niitä isompia koneita hakkuutoiminnan keskittyessä isommille yrityksille, jotka ”ostavat” pienet pois. Samalla poistuu myös huonosti tuottava pieni kalusto. Tämä kannattaa ottaa huomioon puustoa kasvatettaessa jo viimeistään nyt . Riukumetsiä ei kannata enää tuottaa millään verukkeella tai on sahaamassa omaa oksaansa. Esimerkkejä on jo aivan riittävästi olemassa. Niistä on syytä ottaa opiksi.
Kannattaa käyttää sitä keppiä apuna vain taimikonhoidossa. Ja huolella siinäkin ,että ei jätetä liikaa puita kasvamaan. Ne ylimääräiset ovat usein vain lisätyötä aiheuttavaa ongelmajätettä harvennuksen yhteydessä. Voivat jopa aiheuttaa puukaupan siirtymisen hamaan tulevaisuuteen riippumatta siitä ,että latvukset supistuvat liikaa.
Harvennusten ympyräkoealat mittaillaan moton 11 metrin puomin avulla ,jolloin koeala on isompi ja mittatarkkuus paljon parempi.
Liian alhaiset harvennustiheydet johtuvat usein siitä ,että ei löydy riittävästi säästettäviä elinkelpoisia puita . Tämä tapahtuu helposti ,jos puustoa on liikaa tai liian vähän. Noissa tapauksissa harvennussuosituksia ei yksinkertaisesti pysty noudattamaan. Tulos ei mittailemalla parane. Kun lähdetään harventamaan 2000 rungon lähtötiheyksistä , ei synny ongelmia. Se kannattaa ottaa tavoitteeksi jo taimikonhoidon alkuvaiheessa.
Käynyt jopa niin, että isäntä kävi siirtämässä leimikon nauhoitusta ”supummalle” varaston avaamisen jälkeen. Voi sanoa ,että tilaa oli vähintäänkin riittävästi,kun osoittautui samalla, että varastopaikan merkkaamiseen käytetty keltainen nauha olikin paikallisen hirviporukan asettamaa ja sillä oli merkitty passipaikkoja. Passipaikkojen välille syntyikin mukavasti ampumatilaa. Isäntä ei tosin ollut kovin mielissään asiasta. Leimikkoarvion perusteella avatulla ja hirviporukan varastoalueen merkkaamiseen tarkoitetulla nauhalla ”rajaamalla” varastoalueella nökötti hakkuun jälkeen vain korkeintaan kolmannes siitä puumäärästä ,mitä sinne olisi mahtunut.
Tarinan opetus. ÄLKÄÄ MERKITKÖ PASSIPAIKKOJA KELTAISELLA NAUHALLA!
Puuhastelijalle…
Kun syötävää ja suojaa on runsaasti tarjolla,niin on. Ei hirvet tyhjän perässä ravaa. Asettuvat sinne , missä on hyvä olla.
Mahdollinen ongelma ei välttämättä ole edes laaja-alainen, mutta yksittäisen tilan kohdalla haastava, mikäli osa paikkakunnan hirvistä asettuu asumaan pidemmäksi aikaa sinne.
Esimerkiksi omalla paikkakunnallani hirvien jo minimitiheyskin , 2,6/1000 , merkitsee reilua sataa yksilöä.Siirtyessään talvilaitumille hirvet yleensä laumautuvat . Muutaman hirven lauma voi tämän seurauksena osua jonkun onnettoman metsänomistajan tontille ,mutta muualla ei vastaavasti esiinny ensimmäistäkään. Ravinnon hyvä saatavuus on ratkaiseva tekijä.
Hirvien ravinnon saatavuudessa on vallalla positiivinen ”pöhinä”. Voimakkaan laajentamisen kohteena olevat sähkönsiirtoverkkojen johtokadut ja ennallistettavat turvetuotantoalueet tarjoavat jatkossa enemmän syötävää. Ennakoitavissa on myös hirvikannan kasvua tämän seurauksena. Kehitystä vauhdittaa metsästyspaineen aleneminen petojen voimakkaan lisääntymisen seurauksena. Kyseiseen pulmaan ei tunnu löytyvän ratkaisua. Varmin keino välttyä hirvivahingoilta tai pitää vahingot siedettävänä on pitää ravinnon määrä mahdollisimman niukkana taimikon ollessa pientä. Taimet on myös saatava kehittymään nopeasti ,jotta alttius vahingoille muodostuu mahdollisimman lyhytaikaiseksi. Pelkästään valittamalla tilanne tuskin korjaantuu.
