Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
…ja aukossa ( se jonka säästöpuuryhmistä lähetin kuvia viime keväänä30.3), joka hakattiin viime marraskuussa kasvaa terhakka puolimetrinen männyntaimikko. Mahdoton kasvu ensimmäiselle kesälle. Samassa sarjassa ” viljellen varmemmin”- kuvan kanssa, jossa taimen kasvu kesäkuussa on vasta puolessa.
Perkon analyysi sopi mainiosti juuri häneen itseensä. Onttoja teorioita metsän kasvatuksen suhteen kommentti ei vahvista hitustakaan. Jos vastakkain laitetaan horjuvalle pohjalle rakennettu teoria ja vankka käytännön kokemus, jälkimmäinen voittaa aina.
Mistä muuten johtuu ,että jaksottaisesti metsiään kasvattavat ovat järjestään tyytyväisiä valintaansa ja suosittelevat ratkaisuaan muillekin? Jk- puolella tuntuu olevan paljon enemmän tyytymättömyyttä. Oli jo silloin kun menetelmä ei ollut sallittu ,mutta tyytymättömyys on vain lisääntynyt menetelmän tultua sallituksi.
Itselläni vastaavat kokemukset jo lähes 50 vuoden takaa. Ei ole jk-ta ikävä. 8 hehtaarin jk-raiskion muuttaminen omakätisesti tuottavaksi jaksottaisen menetelmään metsäksi avasi silmät kerralla.
Perko ei ole vieläkään herännyt todellisuuteen ,vaikka ikää lienee enemmän ,kun minulla. Käytännön kokemus puuttuu ja sen mukana kaikki.
Avaukseen liittyen täytyy kertoa vähän eilisestä..
Salama päätti maastoutua talomme päätytikkaita pitkin. Toisessa päässä rakennusta oli tv-antenni ja aurinkopaneelit. Onneksi osuma ei tullut sinne. Vaurioiksi ( tällä tietoa) jäivät hieman mustuneet tikkaat, muutama ura nurmikkoon kohti naapurin metsää ja tv, joka sanoi työsopparin irti. Myös pari sulaketta laukesi pois päältä. Kaikki kuitenkin toimi ,kun napsautin vivut työasentoon.
Lähtökin lienee ollut lähellä, mikäli olisin ollut suihkussa . Salama iski seinän toiselle puolelle. Iskuhetkellä olin ”turvallisesti” 5 metrin päässä. Se kuinka lähelle salama iski selvisi vasta tänään.
Olen vähän jännittänyt ennakkoon, vetävätkö aurinkopaneelit ukkosta puoleensa. Tämän kokemuksen perusteella ilmeisesti eivät.
Valtio kantaa vastuun ,koulutuksesta, terveydestä ja turvallisuudesta. Kaikki on lailla määrätty Onko näilläkään aloilla päästy tavoitteisiin? Visa iskee kovempia tavoitteita vapaaehtoisuuteen perustuvan harrastuksen niskoille. Optimismia on monenlaista.
Kaikkein eniten metsiä on pilattu jättämällä ne huonolle hoidolle. Valtio taisi jopa kannustaa huonoon hoitoon parikymmentä vuotta sitten , kun tarjottiin mahdollisuus jättää taimikonhoito tekemättä ja korvata toimenpide korjaamalla ylimääräinen puuaines myöhemmin energiaksi. No kukas niitä th- töitä tekisikään , kun ne on mahdollista teettää toisilla ja ansaita samalla tukku rahaa tekemättä mitään.Tämä ratkaisu suosi myös hetkellisesti hirviä. Tosin istutsmänniköitä on tuhoutunut totaalisesti lehtipuuvesakon alle ilman hirviäkin. Tästä ollaan visusti hiljaa, vaikka tuho on täydellinen ja vaikutuksiltaan moninkerroin suurempi verrattuna hirvien tekosiin.
No mistäs sitä apua pyydetään, ja kuka sitä on valmis ilmaiseksi antamaan?
Maaseutu kuihtuu eikä metsästys kiinnosta entiseen malliin. Harrastus laimenee vääjäämättä, jos ei oteta lukuun vilkkaiden taajamien ympäristöä. Kapuloita lyödään lisäksi rattaisiin kiihtyvää tahtia. Löytyy varmasti isompi joikko niitä ,jotka vastustavat metsästystä verrattuna niihin, jotka kärsivät hirvivahinkoja. Tämä näkyy selkeästi siinä, kuinka hakalaa on saada suurpetoasioita paremmalle tolalle ja mahdollisuus metsästää hirvieläimiä alentamalla riskejä.Parempi siis lopettaa metsästys kokonaan niin ei tarvitse kuunnella rutinoita. Silloin on ”viisaammilla” tilaisuus näyttää, miten asiat laitetaan kuntoon. Metsästäjiäkään ei voi enää syytellä hirvikannan tilasta. Kusipuuna on oltu viimeiset 50 vuotta. Välillä enemmän, joskus vähemmän.
