Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
…pyörii kymmeniä muuttujia, mutta tärkeimmät ja oleellisimmat puuttuvat Perkon kaavoista. 0 pistettä laskusuorituksista.
Odottamalla menetät korkotuloja…..
Jk:ssa puu on otettavissa talteen vasta noin satavuotiaana alkuvaiheen hitaan kasvun seurauksena. Lsäksi poistettavaa on vähemmän heikosta taimettumisesta johtuen. Usein poisteun puun kohdalle jää vain heinettyvä pysyvä aukko.
Jaksollista menetelmää toteuttava korjaa parhaimmillaan kaksi satoa taimesta hakkuukypsäksi puuksi sadassa vuodessa. Joka ”kierroksella ” kokonaispoistuma on suurempi verrattuna jk:n 100:n vuoden ikuisuuden tuotoksiin eli parhaimmillaan jopa reilusti tuplat, kun homma toteutetaan ammattimaisesti. Toimintamalli ei toki sovi kädettömille. Kädettömät tyytykööt jatkuvaan kasvatukseen ja harrastelun tuottamiin vaatimattomiin tuloksiin. Taloudella jk:ta ei voida perustella. Vain harrastelusta on kysymys. Tällä hetkellä pienet markkinointivaikeudetkin saattavat tuoda mukanaan omat lisämausteensa harrasteluun. Korjuuajankohta siirtyy hamaan tulevaisuuteen ,jolloin korkovastimuksesta joutuu vähän tinkimään.
Eri kasvatustapojen erot tuotossa ovat vertailukelpoisia vasta silloin ,kun ajanjakso, jolla vertailu tehdään on vähintään 50 vuotta, kohteena koko metsätila ja otetaan huomioon myös kokonaispuupääoman muutos. Nämä kolme seikkaa puuttuvat ” kaksosten ” laskelmista . Totuusarvo heidän väitteidensä kohdalla on tästä johtuen nolla.
Totuus valkenee viimeistään kahden yläharvennuskierroksen jälkeen. On tehtävä aukko, kun puusto ei kasvakaan odotetulla tavalla. Nyt syödään jaksollisella aikaan saatua pääomaa.
Saattaa muuten olla Perkollekin haastava rasti osoittaa puustopääoman kasvaneen tilatasolla pidemmällä aikavälillä. Jaksottaisella puolella pääomaa on kartutettu , vaikka puuta on korjattu enemmän, kun jatkuvaan kasvatukseen suuntautuneilla tiloilla vastaavalla ajanjaksolla. Itsensä pettäminen onnistuu neljännesvuosisadan ajan ,mutta ei kauempaa. Ryöstöviljely tulee kyllä tiensä päähän aikanaan. Valitettavasti se on monessa tapauksessa seuraavan omistajan murheita.
Nyt kävi ilmi ,että koira menehtyi. Hoitokuluja ei korvata ja ne jäävät isännän harteille, ellei ole vakuutusta. Omavastuu menee ainakin.
Jos tilanteessa olisi käynyt niin”ikävästi” , että koira olisi kuollut ennen päätymistä lääkärin pöydälle, olisi koiranomistajan ollut mahdotonta puolustautua rikossyytettä vastaan. Uhri oli kuitenkin pakko pitää hengissä ,jotta on pienet mahdollisuudet selvitä syytteettä. Koira on joutunut kärsimään suotta. Oikea tapa eläinsuojelullisesti olisi ollut lopettaa se välittömästi tapahtumapaikalle. Vastaavia tapauksia on muitakin.
Ja taas vainoharhaisuus kukoistaa.
Jännä nähdä mihin asentoon Perkon suu asettuu siinä vaiheessa, kun jk:ltakin edellytetään , metsä uudistuu määräajassa. Voi olla tuskainen tilanne ,kun tilan metsämaa on täynnä pelkkiä heinettyneitä pienaukkoja. Tähän asti uudistamisen varmistaminen on tapahtunut puhumalla puutaheinää. Jatkossa tarvitaan tekoja.
Metsästäjä pelasti pari päivää sitten koiransa suden hampaista ampumalla pedon. Seurasi syyte törkeästä metsästysrikoksesta. Miksiköhän se autoilija, jonka auton alle toisessa tuoreessa tapauksessa hukka päätyi , ei joudu vastaavaan kurimukseen?
Näyttävät kohtaamiset susien kanssa olevan jokapäiväinen ilmiö . Joka viikko kuolee koiria ja vähältäpiti- tilanteita on vielä useammin. Ei voida mitenkään väittää, että susia olisi vähän tai että ne olisivat uhanalaisia. Tai ovathan ne siinä tapauksessa ,kun juoksevat auton alle tai törmäävät aseistettuun koiranomistajaan. Jos peto on koiran kimpussa tai kintereillä, ei sitä katsella tumput suorana.
