Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Visa hoi! Et lukenut kommenttiani ajatuksella loppuun. Raivaamaan silloin, kun hehtaari hoituu päivässä. Ei maksa 500/ha. Omatoiminen voi kehuskella hyvällä tienestillä määrittämällä työpäivän hinnaksi 200. Se riittää yrittäjllekin. Viidellä sadalla taimikko perataan kolmeen kertaan ,kun ei lasketa kasvustoa liian isoksi. Metka-kohteella ei 500/ha välttämättä riitä edes kertakäsittelyyn. Saattaa palaa jopa tonni, kun työpäiviä kertyy monta. Työmäärä karttuu viivästyessään vähintään 10%:n vuosivauhtia . Säästöt löytyvät helposti ajoittamalla työt oikein.
Motokuskilla on kyllä käsitteet hallinnassa toimintatapoja myöten.
Susipuut poistetaan elleivät ne kasva reiässä. Tällöin ei puhuta yläharvennuksesta, vaan laatuharvennuksesta. Ei se isäntäkään mielellään susipuita katsele. Haaroittuneet rungot kuuluvat samaan joukkoon. Jäljelle jää iso kanto, vaikka on poistettu huonolaatuinen puu, jonka lumi tuhoaisi ennemmin tai myöhemmin.
Mitä energialeimikoita? Entistäkin tavaraa talven tarpeet teiden varsilla.
….joo 500 on ihan sopiva taksa ,kun taimikko hoidetaan ajoissa( ei vasta silloin ,kun kohde on tukikelpoinen). Oikea aika on silloin ,kun hehtaari hoituu päivässä. Se on ihan toimeksiantajasta kiinni, haluaako tehdä asiat halvalla, vai kalliilla. Työtunti on samanarvoinen. Työmäärä riippuu olosuhteista.
Kallen listaan jatkoksi
…ja alinopeutta ajavat autot, mopot ja traktorit???? Erityisesti kesäkuskin ohjastamat hitaasti keskellä tietä raput alhaalla matelevat matkailuautot , jotka tulppaavat liikenteen ja aiheuttavat niskan punotusta ja valtimoiden pullistumasta. Pahimmillaan jonon hännillä hermo pettää , ja ohitusta yrittävät päätyy vastaantulijan keulaan ,kun jonoon ei pääse takaisin ajoneuvojen edetessä ”tappituntumalla”.
Ei se raivaus mikään kauhistus ole, kunhan työlle löytyy maksaja. Ennakkoraivauksia tehtiin usein rospuuttoaikoina pari vuosikymmentä sitten. Yhtiöille työ kelpasi ja siitä maksettiin. Yksityisiltä ei valitettavasti työtarjouksia tullut. Yritys ,jossa työskentelin piti yhteen aikaan jopa metsuria palkkalistoillaan. Siitä kuitenkin oli pakko luopua, kun usean koneketjun ennakkoraivaukset kaatuivat yhtä aikaa niskaan ,eikä niistäkään töistä haluttu maksaa.
Euro on hyvä konsultti. Kun tarjoaa työstä asianmukaisen korvauksen, tekijöitäkin löytyy. Ei tarvitse tyytyä orjatyövoimaan ,kuten nyt näyttää olevan tapana.
Ei muuta , kun raivauspäätöksiä tekemään! Tekijöitä on , toivottavasti myös maksavia asiakkaita!
Yhdyn Visan toiveeseen ohitustilanteessa. Väliä tosin syntyy, kun käyttää vilkkuvaa takavaloa ja hyvin ympäristöstä erottuvaa vaatetusta. Huomiovärit ovat poikaa pyöräiltäessä.
Kaikkia teitä ei valitettavasti ole tehty pyöräilyä varten. Kun asfaltti loppuu sentin päässä valkoisesta reunaviivasta 20-30 sentin rappuun ja jyrkkään luiskaan, on sivuun väistäminen pyöräilijälle mahdoton ajatus. Kohdalle yhtä aikaa osuvat pari rekkaa tai ohittavana ajoneuvona järeä maataloustraktori niittosilppurin kera , aiheuttaa kohtaustilanteessa ainakin sydämentytykytyksiä ellei vie jopa hengen. Noissa olosuhteissa kohtaava ajoneuvokaan ei paljoa pientareelle väistä, kun sitä ei ole!
Esimerkkinä kertomastani toimikoon päällystetty tie välillä Keuruu-Multia. Asfaltin reunoja ei ole tasattu ja ajaminen on mahdollista vain tiukasti valkoisten viivojen välissä. Raskasta liikennettä on runsaasti ja tällä hetkellä normaalia enemmän ,kun tie toimii kiertotietä raskaalle liikenteelle Porintien sortumisen takia. Puutavaraa kuljetetaan kyseistä väliä jo normaalitilanteessakin paljon. Pyöräilijän kannattaa kiertää se tieosuus , mikäli suinkin mahdollista. Itse jouduin ajamaan kyseistä tietä kolme viikkoa sitten siirtymänä muutaman kilometrin ,kun polkaistiin vaimon kanssa pieni kyläkierros (90 km..ja ilman sähköä).
Kovasti ollaan huolissaan, mutta ei auta, kun sudet näyttävät syövän hirvikoirat jo ennen jahtia. Lauantaina taas yksi ja sunnuntaina toinen. Koiratta kukkaan enää metsälle viitti mennä. Minä jo ennakoin , enkä edes ilmoittautunut koko jahtiin. Antaa olla hommat seis niin kauan ,että hallitukselta löytyy halut viimeinkin ratkaista peto-ongelmat lopullisesti. Pedot ei selittelemällä vähene.
Pari vuotta sitten tehtiin naapureiden kanssa avauksessa esitetyn kaltainen savotta. Kaikki polttopuuksi ja pölkyt talkooseen osallistuneiden ja rajanaapureiden puuvarastoihin. Oman osuuteni ( vuoden puut) pilkoin palstalla kapeiksi ja kuljetin pilkkeet kottikärryllä läheiseen varastoon. Toiset tekivät saman mönkijällä.
Nyt paistaa aurinko useamman talouden aurinkopaneeleihin, vaikka alussa yksi naapuri oli vailla vain yhden varjostavan puun poistoa aurinkopaneelien edestä. Homma hieman turposi ja puita poistettiin ”vähän” enemmän. Vuoden polttopuut useampaan talouteen. Samalla lähivät liian lähellä rakennuksia kasvaneet mahdolliset riskipuut. Lopputuloksena siisti puisto kaikkien iloksi. Kunta sai puiston kunnostettua ilman kuluja. Homman olisi toki voinut vesittää yksikin vastahankainen naapuri. Onneksi yhteishenkeä löytyi.
…eli pienemmästä päästä puita kaatelemaan ajatuksella” vähän päivässä, paljon viikossa”!
Aiheeseen palatakseni…
Tuoreissa uutisissa kerrotaan energiapuukaupan olevan jo ”syväjäässä”. Energiapuuntuottajilla alkaa varmasti puskemaan jo hikeä pintaan puukaupappojen tyssätessä ja riukupuskien latvuksien supistumista katsellessaan. Jos kuitupuukaan ei käy kaupaksi , käy tuskin pieniläpimittainen energiapuukaan. Energiapuu otetaankin jatkossa talteen kuitupuusumasta , joka syntyy sellupuun heikentyneen kysynnän seurauksena.
Hirmuinen haloo kuitenkin nousee ,jos puusto on sellaista ,että siitä ei pikkutukkia saada. Jos saadaan, se tapahtuu tukin kustannuksella. Isännän mieli on kuitenkin hyvä ,kun listalla näkyy pikkutukkeja. Korjuuporukka puolestaan ei ole ollenkaan niin mielissään ,kun kovalla vaivalla poimitut ja nättiin pinoon asetetut pikkutukkipinot saavatkin kylkeensä lapun, jossa lukee osoitteena sellutehdas. Pikkutukki tavaralajina on monesti pelkkä silmänkääntötemppu isännän mieliksi, jotta kaupat saadaan syntymään .
Olisikin parempi tyytyä vain runkohinnoiteltuihin kauppoihin, jotta metsänomistajien ei tarvitsisi vaivata päätään sillä, miten puut katkotaan. Ostaja tietää ne asiat paremmin eikä konemiesten tarvitsisi tehdä turhaa työtä.
