Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Sokeritoppamaiseksi kehittyneen rungon rinnan korkeudelta tai kannosta mitatut lustot eivät kerro paljoakaan todellisesta kasvusta. Sokeritopaksihan ne harvassa kasvaneet rungot kehittyvät.
Kavereista voi käyttää monikkoa ,jos niitä löytyy kaksi Nekin saattavat osoittautua lieroiksi. Jaksottaisen menetelmän käyttäjillä kavereita löytyy enemmän ,jolloin on valinnan varaa ja mahdollisuus raakata lierot pois kaveripiiristä.
Ei tullut vastausta ,montako tarjousta on tullut . Ei myöskään vastausta kysymykseen ,kuinka pian kaupat ovat toteutuneet ja kuinka nopealla aikataululla puut on korjattu.
On ihme jos halukkaita puunostajia yleensä löytyy ,kun asiakkaan odotukset metsänsä tuotoista ovat ihan eri planeetalta verrattuna sen todelliseen tilaan. On parempi jättää kaupat tekemättä ,jotta vältytään mainehaitalta , kun mo:n unelmat eivät toteudukaan.
Asiasta kolmanteen…. Montako tarjousta Perko on onnistunut saamaan leimikoistaan ,vai ovatko ”ostokiellot” olleet voimassa suurimmalla osalla, joilta tarjousta on pyydetty? Vai onko tarvinnut rukoilla ,jotta saa puut kaupaksi.
Entä korjuu? Onko tapahtunut heti vai vasta ”eräpäivänä” kolmen vuoden kuluttua?
Onko kyse pelkästään sivusta huutelusta , jos tarkoituksena on omalta osaltaan yrittää vaikuttaa siihen , että metsät hoidetaan ajallaan ja mahdollisimman vähällä vaivalla? Esim. raivaukset on edullisinta ja helpointa tehdä mahdollisimman varhain. Työ on mielekästä eikä ole useimmille ylivoimaista. Kauppakelpoinen satokin kehittyy nopeasti eikä tarvitse tuskailla puutavaran menekkivaikeuksien kanssa . Jälkimmäinen tilanne on ollut monilla käsillä tähänkin mennessä ja ongelma laajenee energiapuun kysynnän laimenemisen seurauksena. Eikö tilanteeseen Makarovinkin mielestä ole syytä varautua?
Mäntyä voi kasvattaa mainiosti 12-14 metrin pituuteen 2000 runkoa/ha tiheydessä. Pelivaraa harvennukselle on useampi vuosi.
Kolmannes ylimääräisiä puita runkoluvusta aiheuttaa jo merkittäviä kasvutappioita, alentaa keskijäreyttä ja vähentää sen seurauksena myyntimahdollisuuksia. Pahemmassa tapauksessa on tartuttava raivaussahan ja kaadettava liiat pois ,mikäli pyritään säilyttämään metsän elinvoimaisuus.
Hirvi on huono selitys ylitiheydelle. Taimikonhoito tehdään yli 4-5 metriseen taimikkoon, jolloin hirvivaara on ohi. On hätävarjelun liioittelua jättää tuon pituisia puita yhtään suosituksia tiheämpään.
Taimikonhoidossa pyritään teillä päin tarkkuuteen ,mutta siitä huolimatta runkoluku jää th:ssa liian korkeaksi (3000 runkoa/ha). Onko mittakeppi liian lyhyt vai eikö sitä käytetä. Alle 2 metrin välein olevilla männyillä ei ole riittävästi kasvutilaa. Ei kehity juuret eikä latvus oikeassa suhteessa puun pituuteen nähden.
Lisäksi on riski ,että harvennus siirtyy ja puukaupat jäävät tekemättä ,kun tiheässä kasvavien runkojen keskitilavuus jää alle 50 litraan poistettavien runkojen osalta. Tuolloin latvukset alkavat supistua jo liikaa. Muutama vuosi, niin metsä on pilalla. Joillakin yhtiöillä saattaa olla isommatkin vaatimukset puuston järeydelle. Silloin ei voi kun odottaa.
Raivaamalla vähän reippaammalla kädellä hankitaan vuosia pelivaraa harvennusten ajoituksen suhteen. Ajaudutaan helposti ”ajolähtötilanteeseen”,jos taimikko jätetään liian tiheäksi. Peli on menetetty ,jos puut eivät käy kaupaksi.
Muistutan vielä siitä ,että kohu harvaksi päätyneistä harvennuskohteista johtui paljolti siitä ,että kohteilta oli menty käsittelemään liian varhain. Puunostajat ovat ottaneet vahingosta opiksi eivätkä välttämättä osta enää pienipuisia leimikoita entiseen malliin. Eivät ,vaikka harvennuksella olisi metsänhoidollisesti kova kiire. Mainehaittaa harvennuksen huonosta lopputuloksesta ei haluta ottaa.
Olet ilmeisesti ollut tarkastamassa lyhytpuomisten ”ensiharvennuskoneiden” jälkiä. Jos puomi yltää vain 7-8:ajan metriin ,jälki on Nostokoukun kertoman kaltaista. Mitä tulee siihen ,että palstalta löytyy keskimääräistä paksumpia kantoja ,on kyseessä enimmäkseen kaksihaaraisten puiden poistaminen. Nämä tuhoutuvat muuten myöhemmin itsekseen kasvettuaan lisää pituutta ja saatuaan riittävästi räntää oksilleen. Ei siis ole kyse mottikiimassa tehdyistä valinnoista. Niitä puita jätetään ,joilla on tulevaisuutta.
Visalla kysyisin ,miksi susipuita olisi enemmän hoidetussa kylvömännikössä verrattuna istutettuun? Molemmissa tapauksessa etukasvuiset ja muiden taimien kasvua haittaavat puuyksilöt poistetaan jo taimikonhoidon yhteydessä. Näin ainakin täällä on tehty . …mutta täällä ei optimoidakaan energiapuun saantoa. Tähtäin on paljon kauempana. Kokemusta löytyy siemenpuiden avulla ,kylväen tai istuttamalla uudistettujen alojen ensiharvennuksista. Taimikonhoidon jälkeen kaikki ovat samalla viivalla.
Nyt on Nostokoukulla olleet vääristävät lasit päässä. Harvennuksessa mennään aina laatu edellä ja kasvussa jälkeen jääneitä runkoja harventaen. Niitä ”tikkuja” on vain joskus pakko jättää kasvamaan ,kun parempia ei ole lähitienoolla tarjolla. Muuten menee harvaksi. Liian tiheinä kasvatettujen kohteiden kohdalla ongelma on yleinen. Kohteen puusto on myöskin ”tasaisen” pientä. Kuitufirmat tekevät niissä tapauksissa vain nimellisen tarjouksen ja antavat energiapuuyhtiön voittaa kisan suosiolla.
Visan kohdalla tieto on vahvaa mutua. Ei ole tehnyt itse harvennuksia. Kun muutama tuhat hehtaaria harvennuksia on takana , ei ole tarvetta arvailla. Koneen mittarit näyttävät minkä kokoista puuta poistetaan. Enskassa todellakin valtaosa runkomäärästä koostuu pienimmistä puista. Susipuiden osuus ei yleensä ole merkittävä hoidetuissa metsissä. Ehkä Visan metsien kohdalla lienee kyseessä sääntöä vahvistava poikkeus tai susipuut jätetään tarkoituksella kasvattamaan energiapuusaantoa.
Kun taimikko hoidetaan asianmukaisesti , susipuita esiintyy niukasti. Korkeintaan muutama kymmenen runkoa hehtaarilla . Mahtuvat lukumäärältään enimmäkseen kahden käden sormiin . Poistettavien runkojen keskitilavuus jää helposti puoleen verrattuna kasvamaan jätettyjen runkojen tilavuudesta.
