Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Syntyy isoja häiriöitä ,kun tekijöitä putoaa pelistä pois. Kokopuutakin on korjattu vain äärimmäisessä hädässä ja varsin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Sahan on siis annettava laulaa entistä enemmän taimikoissa, mikäli halutaan tuottaa puuta jalostukseen. On varmasti haastavaa katsella pilalle menevää taimikkoa ,kun ketään ei kiinnosta tehdä tuottamatonta työtä. Toistan vielä , että lukijoiden kuvissa lähettämässäni kuvassa näkyy ,mikä on kehityksen suunta. Puuta otetaan sieltä ,mistä se irtoaa kustannustehokkaimmin. Hoitamaton taimikko on listan häntäpäässä ja toimenpiteiden ulkopuolella. Hyväntekeväisyys jää historiaan.
Katseltuani Metsälehden aiheeseen liittyviä kuvia , näytti siltä , että toinen oli otettu ja valmiiksi moniongelmaiselta kuviolta,jossa kasvoi liikaa lehtipuuta. Toisessa kuvassa hirvet olivat asettuneet asumaan kylvömännikköön , jossa myöhemmin itäneet ja kasvussa selvästi jälkeen jääneet männyn taimet olivat maistuneet luonnollisesti mehevimpinä hirville paremmin.
Välillä on ihmetyttänyt ,miksi hirvi valitsee mieluummin juuri ne tiheät kylvömänniköt olinpaikoikseen ja viereiset istutetut ja normaalein tavoin hoidetut taimikot saavat kehittyä kaikessa rauhassa. Kannattaisi tutkia ,mistä tämä ero oikeasti johtuu. Oma kantani on ollut jo kauan , että tiheikkö ja runsas ravinto on”varmin” keino houkutella hirvet paikalle. Siitä huolimatta jotkut suosittelevat kasvattamaan taimikot tiheinä ,vaikka siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä sekä taimikon kehitysen ,että hirviongelmien suhteen. Olisi parempi,että hirvet hakeutuisivat mieluummin varttuneisiin taimikoihin ja nuoriin metsiin vesakkoa listimään.
Minäkin ihmettelin aikanaan moton jakkaralla sitä kiimaa , mikä koivun kasvatukseen liittyi. ”Kokeneen” tuntemukset ovat niin totta ,kun voi olla. Laatukoivuja oli harvassa ja nekin olivat monesti haitanneet liian lähellä kasvaneiden havupuiden kehitystä. Syöneet ravinteet ja piiskanneet latvan. Pahimmillaan neljäkin havupuuta kärsi arvon alenemasta ,kun koivu oli aiheuttanut kasvun aikana vikoja havupuun arvokkaimpaan tyviosaan. Mutka ja poikaoksa kriittisessä paikassa siirsi monesti koko havupuun kuitutavaralajiin. Irvokkaalta oli laittaa se järeä koivukin kuitupinoon huonon laadun takia.
Toki lehtipuuta pitää palstalta löytyä ,mutta määrä kannattaa säilyttää maltillisena eikä antaa koivun kasvaa lisäpuuna täystiheän taimikon seassa. Koivulla pitää olla ympärillään vapaata tilaa kolme metriä joka suuntaan. Silloin yhteiselo havupuiden kanssa saattaa jopa onnistua.
Lukijoiden kuvissa on nähtävissä esimerkki siitä ,mitä energiapuu on tulevaisuudessa (ja jo tänään). Pienten tilojen ykkös-ja kakkosharvennukset korjataan samaan läjään puulajista ja tavaralajista riippumatta ja kaikki päätyy hakkeeksi. Yksittäiset pieniläpimittaiset risupuskat jäävät kasvamaan niin pitkäksi aikaa ,kun ne kannattaa kerätä rankana samaan kyytiin .
PS. Palsta ,jolta kuvien puut on korjattu, oli raivattu ennakkoon. Kuvassa näkyvän kaltaisia kasoja oli tien varressa useita. Ei siis ihan mikä tahansa savotta.
Suurmetsänomistaja Kujalan kokemat hirvien vierailut eivät yllätä kuvien perusteella yhtään. Hoitamattomat taimikot vetävät hirviä puoleensa, kuin hunaja mehiläisiä. Sekään ei ole uutinen ,että vesakkoa kasvavien metsäteiden varsilla merkit hirvien vierailuista näkyvät selvimmin.
Jatkuvasta kasvatuksesta ,jossa ei raivaussahaa tunneta ,siirtyminen olosuhteiden pakosta käyttämään jaksollista menetelmää, aiheuttavat myös omat haasteensa hirvien suhteen siirtymävaiheen aikana.
