Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Jos MJO asustaa Lapin alueella , voidaan puhua onnettomasta sattumasta . Toinen mahdollisuus on , että tuotettu tieto(=metsästäjien antama) hirvien määrästä ei pidä paikkaansa ja lupien määrä ei ole vastannut tämän vuoksi tarvetta . Havainnot kuluneella metsästyskaudella ovat harvinaisen vähäiset , kun otetaan huomioon ,että ammutut otukset lasketaan havaintojen kokonaismäärään . Tekisi mieli sanoa , että kaikki on ammuttu , mitä on nähty.
Kannattaa huomioida koko maan tilastosta , että metsästyksen aikaisia havaintoja on tehty kaudella 2018 lähes neljännes vähemmän , kun vuonna 2012 , jolloin hirvikanta oli edellisen kerran alimmillaan.
Gla:ta voin lohduttaa ,että olen itsekin hakenut korvauksia hirvituhoihin . Kun en onnistunut saamaan , aloin toimimaan eri tavoin vahinkojen ehkäisemiseksi enkä jäänyt pelkästään itkemään tilannetta . Muutama taimikkokin on tullut koluttua läpikotaisin metsätyön ja metsästyksen merkeissä 50 vuoden aikana. Reilun 4000 hehtaarin alalta useamman maakunnan alueelta olen hakannut puuston joko kokonaan tai osittain työurani aikana enkä ihan silmät ummessa ole kulkenut työmatkojakaan. Syyt ja seuraukset ovat jokseenkin paremmassa hallinnassa Gla:n ajatuksiin verrattuna.
Esittämäni kysymykset olivat ilmeisen ikäviä Gla:n ajatusmaailmaan . Kysyinkin juuri siksi ,montako ajallaan hoidettua taimikkoa on joutunut hirvien vikuuttamaksi . Olen ihan varma ,että ei kovinkaan monta.
Ja kuten totesin . Jos on joutunut käyttämään nuoren metsän kunnostustukia ,ei mahdollinen hivivahinko ole yllätys. Puhumattakaan tilanteesta ,jossa ennakkoraivaus on ensimmäinen toimenpide metsässä taimien istuttamisen jälkeen. Kukin tietää tilanteen kohdallaan. Minun ei tarvitse sitä arvailla.
Mikä on tuhojen aste molemmissa tapauksissa?Miljoonaan vahinkohehtaariin päästään ,jos lasketaan mukaan kuviot ,joilla hirvi on käynyt napsimassa muutaman latvan männyn taimista. Sitä ei kuitenkaan näytetä tilastoissa ,jos hirvet samaan aikaan ovat vapauttaneet kasvutilaa parturoimalla havupuita varjostavia lehtipuita . Tulos voi olla kokonaisuutena positiivinen . Hyöty on haittaa suurempi .
Olisi mielenkiintoista nähdä sekin tilasto ,mistä ilmenee , kuinka monta ajallaan varhaisperattua taimikkoa kärsii hirvituhoista . Moni ottaa ison riskin siirtämällä raivausajankohtaa suuremman tukipotin toivossa . Kasvu- ja laatutappioita syntyy ja kaupantekijäisinä saa vielä hirvetkin seurakseen. Tästä olen nähnyt lukuisia esimerkkejä . Vakuuttavin oli tilanne ,jossa avohakattu kuvio(olin itse hakkaamassa) uudistettin männylle . Tila jaettiin taimikkovaiheen alussa. Puolet kuviosta varhaisperattiin ja toinen puoli aidattiin ja jätettiin ”kasvamaan laatua” perkaamattomana . Kävi niin ,että hirvet särkivät aidat ja ruokailivat estotta raivaamattomalla kuvion osalla . Raivatulla puolella männyn taimiin ei koskettu .
Olen saanut jo pitkän aikaa näytyöä siitä ,että varhaisperkauksen ansiosta vahinkoriski pienenee . Ihmettelen suuresti sitä , miksi metsänomistajat edelleen mieluummin siirtävät raivausajankohtaa myöhemmäksi ja altistavat taimikkonsa vahingoille . Pahasti myöhässä oleviin toimenpiteisiin syydetään rahaa ,mutta ei kannusteta toimimaan oikeaan aikaan . Jos taimikkoon joudutaan käyttämään nuoren metsän kunnostustukea ,ei ole varaa valittaa hirvivahingoista .
Suurimman vahingon metsätaloudelle aiheuttavat ihmiset ,jotka paisuttelevat hirvien tekemisiä tarpeettomasti. Mutta oma on valinta ,jos haluaa lyödä päätään seinään ja valita vaihtoehdoista kehnoimman . Hirvi ei ole vielä tähän mennessä aiheuttanut eikä nykytiheyksillä aiheuta niin laajoja tuhoja ,mitä juurikääpä pahimmillaan voi aiheuttaa. Hirvien aiheuttamat vahingot ovat hyvin paikallisia ja pienialaisia ja kohdistuvat pääasiassa hoitamattomiin taimikoihin. Ainakin tarkastusraporteista voi näin päätellä .
Jos ei olla varsinaisella hirvien talvehtimisalueella ,voi palstan uudistaa huoletta sillä puulajilla ,joka maaperälle parhaiten sopii .
Hoidetaan ongelmat siellä ,missä niitä oikeasti esiintyy. Meille riistaviranomaiset viestittivät jo vuosituhannen vaihteessa , että peurakantaa on alennettava ja mieluummin tapettava kaikki. Noudatimme suositusta sillä seurauksella ,että kanta romahti vuosiksi. Pyyntilupia haettiin varmuuden vuoksi ,mutta ne jäivät käyttämättä ,kun saalistettavat puuttuivat. Vasta muutaman viime vuoden aikana pitäjään on ilmaantunut kuin varkain uutta kantaa. Siitäkään ei moni tietäisi ,ellei olisi ruokintapaikkoja ja riistakameroita . Nyt on taas voimassa suositus kaataa valkohäntiä mahdollisimman paljon . Tästä huolimatta lähes puolet pyyntiluvista jäi käyttämättä. Taitaa omankin seuran viimeisestä kaadosta olla aikaa jo kymmenkunta vuotta. Jahtiin ei ole aihetta ,jos jälkiäkään ei löydy.
