Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Sanktioluonteinen tapa toimii varmimmin. Pysyvä veronkorotus , jos metsien hoito on retuperällä.
Hyvin hoidetun metsän tuotosta on helppo maksaa myös verot. Hoitamattoman kohdalla voi olla toisin. Parhaassa tapauksessa metsätila vaihtaa omistajaa ja saa isännäkseen aktiivisemman omistajan.
Jos lähes kolmannes avohakkuista uudistetaan liian pitkällä viiveellä ja jää myöhemmin hoitamatta , ei ole kenenkään etu. Verokepillä homma liikkeelle ja aktiivisille vähennyspohjaa lisää oikeaan aikaan toteutetuista toimenpiteistä. Jos työt etenevät etuajassa, palkkioksi pikku lisäbonus.
Tuolla toisessa ketjussa kirjoitin, että uudistus- ja hoitotoimien laiminlyömisen voisi sanktioida. Tilalla , jolla asiat eivät ole kunnossa ,voitaisiin käyttää korkeampaa verokantaa puunmyyntitulojen verotuksessa. Olisi lisäksi aina varmistettava ,että taimikko on myös vakiintunut ja tarvittaessa varhaisperattu, jolloin lisäverosta on mahdollista vapautua. 1-3% lisää myyntiveroprosenttiin laiminlyönneistä laittaa varmasi liikettä niveliin .
Kukas tässä taannehtivuudesta on kirjoittanut. Nyt ja tulevaisuudessa tehtävät uudistusalat olisivat tiukemman veromenettelyn kohteena. Olisi vara valita. Tekeekö työt ajallaan ja saa verovähennyksen työkuluista vai haluaako joku jättää taimikon hoitamatta ja maksaa veroa tulevaisuuden rästikohteen kunnostamiseksi. Yhteisillä varoillahan ja talkootyönä niitä tähän asti on hoidettu. Korjaavilla toimenpiteillä vastuu annetaan sinne ,mihin se kuuluu.
Lainsäätäjäkin on herännyt 2013 voimaan tulleen metsälain seurauksena syntyneeseen puun kasvun taantumiseen. Ilmoitus tehdyistä metsän uudistustoimista on tervetullut uudistus. Kun vielä lisättäisiin toimenpide listaan vaatimus vakiintuneesta ja tarvittaessa varhaisperatusta uudistusalasta 4-5 kasvukauteen mennessä , oltaisiin jo hyvällä tiellä . Vauhtia tekemisiin voisi antaa prosentin veronkorotus jokaista laiminlyötyä toimenpidekertaa kohti. Jos nuoren metsän kunnostus myöhästyy niin paljon ,että hommaan tarvitaan moton olisi puun myyntiin kohdistuva vero jo kolme prosenttia isompi verrattuna siihen ,että metsä olisi jo siihen mennessä kunnossa.
Hyviä esityksiä metsälakiin ovat myös harvennuskohteisiin tehtävien tarkastusten laajentaminen koskemaan myös palstan tilaa ennen harvennusta. Tähän asti kaikki puuston harvennusvoimakkuuksiin liittyvät ongelmat on sälytetty korjuuta toteuttavan tahon aiheuttamiksi vaikka ryteiköstä ei olisi ollut alunperinkään säästettävissä riittävästi elinkelpoisia puita.
Myös hakkuiden viivästyttäminen tarpeellisen kasvun säilyttämiseksi ja riittävän saannon aikaansaamiseksi kuulostaa hyvältä ajatukselta. Hoidetussa metsässähän se ei ole ongelma, mutta huonolle hoidolle jääneen palstan omistaja joutuu kasvattamaan puitaan pidempään riippumatta siitä päätyykö puutavara ainespuuksi tai poltettavaksi.
Elämme mielenkiintoisia aikoja siinä suhteessa , mitä päivitettävä metsälaki tuo tullessaan ja mitä se vaikuttaa energiapuun tarjontaan tulevaisuudessa. Kysyntä on joka tapauksessa jo laskevalla uralla.
Kun keskustellaan tukien ohjaavasta vaikutuksesta, on syytä palata aikaan ,jolloin päätökset nykyisten risukoiden ”tuottamiseksi” tehtiin. Se tapahtui ”risupaketin” seurauksena vuosituhannen vaihteessa. Paketin tarkoitus oli johtaa kannustimillaan vähentämään hoitorästejä. Kävi kuitenkin valitettavasti niin ,että rästit vain lisääntyivät ,kun toimenpiteitä siirrettiin isompien tukien kannustamana myöhemmäs. Nyt niitetään siitä satoa.
Ilman Putinia ei paljon elvisteltäisi energiapuun hyvällä hinnallakaan. Tämän hetkinen energiapuun hyvä hinta toimii samaan suuntaan ,kun aiemmin maksetut isommat tuet energiapuun korjuussa. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä tänä päivänä taimikonhoitoa suunniteltaessa , että elämme poikkeusaikoja eikä tämän päivän tilannetta kannata pitää pysyvänä ilmiönä. Tilanteen vakiintuessa energiapuun kysyntä ja hinta laskevat ja risukontuotantoon tähän asti löysästi suunnatuille varoille on parempaakin käyttöä.
Kun tuet edelleenkin laskevat ja jotkut työlajit on pakko jättää ilman tukia, on toimenpiteiden ajoitukseen kiinnitettävä entistä tarkempaa huomiota. Taimikonhoito-ohjeissa painotetaan oikea-aikaisuutta ja jopa etupainotteista toimintaa. Kannattaa ottaakin tavoitteeksi tehdä hoitoyöt totuttua aikaisemmin ja niin ,että työmäärä ei karkaa missään vaiheessa ylivoimaiseksi. Pieninä annoksina riittävän varhain tehdyt hoitotoimet ovat loppujen lopuksi jopa vähemmän työtä vaativia verrattuna siihen , että töitä lykätään odotuksin ,että ei tarvitse käsitellä palstaa montaa kertaa. Jälkimmäisessä tapauksessa piilee se vaara ,että työ jää jossakin vaiheessa tekemättä liian haastavana eikä vahinkoa voi enää paikata. Koituvaa tuskaakaan ei ole lievittämässä toisarvoisen tavaralajin korkea hinta eikä tuki rästikohteen pelastamiseksi. Hoidettua metsä ei tarvitse pelastustoimia. Riittä ,kun odottelee rauhallisin mielin sopivaa myyntihetkeä. Pelivaraa ratkaisuihin on riittävä. Tilanne on toinen huonolle hoidolle jääneen palstan kohdalla. Ollaan jatkuvassa ajolähtötilanteessa ja lopulta käy niin , että lyöjät loppuu. Joka on pelannut pesäpalloa ,tietää, mistä on kysymys. Vuoro on silloin hävitty.
Puhutaanko nykyään jopa liikaa maatalouden aiheuttamasta vesistökuormituksesta ja onko osoite edes oikea? Esimerkiksi fosforitasot ovat laskeneet huolestuttavasti pelloillamme 2000-luvulla. Tästä on seurannut monia kasvien kasvua hidastavia ja satotasoja alentavia ongelmia.
Kun sadon määrä pinta-alayksikköä kohti laskee ,tarvitaan enemmän pinta-alaa ja työtä vastaavan satomäärän tuottamiseen ,josta seuraa vesistöjen ja ilmaston kannalta lisää ongelmia. Lannoittamisen tasoja ei missään nimessä tulisi alentaa ,vaan lisätä surutta peltoon niitä ravinteita ,joita sieltä puuttuu tai otetaan pois sadon mukana. Yhdyskuntajätteen vesiin kulkeutuminen tulisi puolestaan estää totaalisesti. Siinä touhussa on parantamisen varaa.
Visalle on tarkennettava , että valveutuneimmat ja ammattimaisesti toimivat metsänomistajat eivät pyri kasvattamaan energiapuuta. Ei ainakaan taimikoissa hidastamassa taimien kehitystä ja alentamassa kasvatettavan puustoon laatua ja määrää.
Alkuvaiheen ylitiheys metsässä/taimikossa pidentää myös kiertoajan pituutta , joka luonnollisesti viivyttää päätehakkuutulojen saamista. Viive on 3-10 vuotta. Juuri tämän takia esim. yhtiöt eivät tarpeettomasti viivytä taimikoidensa kunnostusta eivätkä kasvata metsiään missään vaiheessa ylitiheinä. Markkinakelpoisen puun määrä pysyy aktiivisen hoidon avulla hyvällä tasolla. Ei siis ole kysymys mistään poikkeavasta toiminnasta. Toimitaan vain metsän kannalta parhaalla mahdollisella tavalla joka tilanteessa. Tavoite on kasvattaa mahdollisimman paljon puuta. Ei tavoitella maksimaalisia tukia, kuten yksityisen puolen vallitsevaksi käytännöksi näyttää muodostuneen. Siellä ajellaan vaan tyytväisenä käsijarru päällä jonon keulalla.
Siitä laadusta ei juurikaan makseta nykyään. Mitä nopeammin saadaan kuutioita, sitä parempi.
Myös säänkestävyys käy entistä tärkeämmäksi nykyoloissa . Sitä ei edistetä kasvattamalla puita hentorakenteisina liian tiheässä. Kunnon räntäsade tuulen tehostamana on laittanut monta ”laatumännikön” aihiota päreiksi eikä sitä vaivaa paikata muutoin kun tekemällä päätehakkuu ennen aikojaan. Tähän mennessä vähintään kerran kymmeneen vuoteen on lumi tuhonnut nuoria riukumänniköitä näillä korkeuksilla. Jatkossa riski vain kasvaa.
