Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Korjataan ilmaisua sen verran , että tähän asti vallinnut heikohko metsänhoidon taso mahdollistaa edelleen hirvikannan nopean
kasvun . Ja se mahdollisuus realisoituu , kun metsästäjiä ei ole enää läheskään joka paikassa riittävästi luomaan tilanteen vaatimaa metsästyspainetta .Moniko muuten on oikeastaan näihin päiviin mennessä hoitanut taimikon biologisesti ja taloudellisesti oikealla hetkellä ? Suurin osa metsänomistajista on valitettavasti ollut armottomasti myöhässä .
Vain ne , jotka eivät ole yltäneet ”liian aikaisen ” toiminnan seurauksena kemerakorvausten piirin , ovat olleet ajoituksen suhteen oikeilla jäljillä . Vallinneesta tilanteesta suurin hyötyjä on ollut hirvi .#”Aloitetaan siitä, että sovitaan yhteisesti tavoiteltavan hirvikannan kooksi 30-50% nykyistä alempi. Katsotaan sitten, tarvitaanko uusia keinoja, vai pärjätäänkö nykyisillä.”#
On aivan sama , mitä yhteisesti sovitaan , jos jo nyt suurimmassa osassa maata ollaan mainitsemallasi tasolla tai jopa reilusti alle. Toisaalla , jossa resurssit puuttuvat , ei olla päästy nykyisiinkään tavoitteisiin . Vahingot syntyvät lähinnä juuri niillä alueilla . Jos sieltä ei löydy riittävästi väkeä hirviä kaatamaan , on siitä aivan turha yleisesti syyttää metsästäjiä . Apua on toisaalta vaikea mennä antamaan , jos sitä ei pyydetä .
Hirvikannan tämänhetkinen kasvu on lisääntyneen ravinnon ohella lähes suoraa seurausta tyhjenevästä maaseudusta . Sen vähäiset resurssit eivät enää riitä täysipainoiseen metsästykseen . Tilanne on kärjistynyt eniten alueilla , joissa suhtautuminen maata omistamattomiin metsästäjiin on ollut kielteinen . Siellä onkin käymässä niin , että kohta ei ole kyseisen ”politiikan” tuloksena ainuttakaan jahtiin kykenevää /ehtivää henkilöä isollakaan alueella . Maat on kuitenkin vuokrattu seuralle. Seuralle , joka on kädetön.Vielä tuosta VPK:sta
Järjestön toimintan kuuluu palon torjunnan ohella myös koulutus ja palojen ennaltaehkäisy . Molemmissa kehotetaan vähentämään palokuormaa riskikohteissa . Hirviasioissa tätä samaa periaatetta voidaan toteuttaa vähentämällä hirville kelpaavan ravinnon määrää taimikoissa . Hyvä metsänhoito ei liene ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa .
PS. Varsin harvoin kuulee palokuntaa syytettävän siitä , jos rakennus palaa kivijalkaan asti tilanteessa , jossa paloturvallisuudesta( liikaa palokuormaa vert. hoitamaton taimikko ) ei ole huolehdittu . Metsän kohdalla ainoastaan niukalla kolmasaosalla asiat ovat edes jonkinlaisessa järjestyksessä – hyvin vain harvoilla : )Tuota noin…. Jos se aita kerran on niin varma kapine , ei pitäisi olla tarvetta vahtia sitä jatkuvasti : )
Ja tuosta hirven kiimasta sen verran , että elokuun loppupuolella alkaa olla ajankohtaista….aikaisintaan .Gla vilautti osoittavaa sormea metsästäjien suuntaan ja syyllisti yksin kyseiset harrastajat hirvikannan kasvun aiheuttajiksi .
Kyllä suurin syy hirvikannan kovaan kasvuun on tehostuneen metsätaluden tuottama lisäravinto ja paremmat elinolosuhteet .
Tilanne on yllättänyt kokeneetkin metsänkävijät tutkijoita myöten .Kysyn vain , missä oltaisiin , jos harrastajaryhmä nimeltä metsästäjät puuttuisivat maastamme kokonaan . Voi sanoa , että on tehty suoranainen ihme harrastelijavoimin , kun hirvien määrä on saatu pudotettua nykyiselle tasolle .
Mitä jatkossa seuraa , onkin jo eri juttu .
On nimittäin varsin haastavaa , että siellä missä ei ole rittäviä resursseja , on keskimääräistä enemmän hirviä , mutta siellä missä
resurssit riittäisivät kovempiinkin suorituksiin on niukasti tai ei lainkaan hirviä . Tämä tilanne pahenee koko ajan . Tähän yhtälöön voi vielä lisätä sen , että resurssien niukkuus näkyy samoilla alueilla myös metsien hoidon tasossa . Kun ruokaa on ja rauha maassa , on
hirvikannan kasvulle pelottavan hyvät edellytykset . Gla voisikin antaa vinkin , kuinka voimavarat suunnataan nykyistä paremmin ?
Toiset eivät voi käyttää kykyjään , kun riistaa on niukasti , toiset taas eivät enää kykene , vaikka riistaa olisikin .sähöaidasta.
Aita viritetään helposti liian lähelle kohdetta eli jo melkein suojattavan kohteen sisään . Tämä on juuri se kohta , jossa hirvi on tehnyt ruokailupäätöksen ja tihentänyt askellustaan tullessaan ruokailemaan .
Jos eläimiä on useita , vain ensimmäinen saa tärskyn katkaistessan aidan .Aita , kuten hajustetehosteetkin , voisi olla viisainta sijoittaa kauemmas varsinaisesta kohteesta . Sitä lähestyessään hirvi on varovainen ja pienenkin uhkaavan tekijän (=haju , ääni , liike) havaittuaan poistuu paikalta . Useampaan kertaan olen todennut liikkumattomana hirviä seuratessani , että rauhallinenkin hirvi saa hyvin nopeasti lisä vauhtia (sätkyn) ja muuttaa suuntaa , kun tuulenvire tuo ihmisen hajun sen sieraimiin . Sama vaikutus saadaan heilauttamalla reippaasti kättä. Vaatekappaleen kahahtaminen kääntää myös hirven kurssin välittömästi eri
suuntaan . Näin tapahtuu , kun hirvi on varuillaan . Eläimen aistit eivät kuitenkaan ole enää siinä tilanteessa herkimmillän , kun ruoka on kielenmitan etäisyydellä . Ajatukset ovat jo aterioinnissa ja varovaisuus unohtuu .Omat kokemukset sähköaidasta eivät ole ruusuiset . Kesäisin
ukkostaa . Niiden aikana virtalaähde on irrotettava aidasta – myös maajohdosta . Pahimpina kesinä kolmekin virtalähdettä meni itseltäni lunastukseen ukkosen takia . Kerran kävi niinkin , että useita tolppavälejä lankaa oli sulanut kokonaan ja koko kilometrin mittainen tupla-aita oli uusittava sen takia , että metallinen johdinosa oli poikki jokaisen eristenupin ympäri kietaistun silmukan kohdalta .
Oli tullut täysosuma .Sähköaita ei auta myöskään talvella , jolloin suurin osa varsinaisista hirvivahingoista tapahtuu , jos on tapahtuakseen . Aita on säästä johtuen kylmänä . Kun paikalle saapuu aitaan ”tottumaton” hirvimulli toiselta paikkakunnalta , voi arvata , mikä on lopputulos . Aitalangat poikki ja hirvi taimikossa ruokailemassa . Esim . hajusteet toimisivat tässäkin tilanteessa sopivasti sijoitettuna. Vieläpä vähemmällä vaivalla.
Niin , uutinen oli , että karhu oli hypännyt aidan yli ja ruokaili kaikessa rauhassa aidan sisällä . Yleensä olen kuullut ja saanut lukea , että karhu painelee mehiläispesille aitavärkit kaulassa , tuhoaa pesät ja löntystelee suupieliään lipoen matkoihinsa , kun vatsa on täysi . Sähköaita ei ole useimmissa tapauksissa toiminut edes hidasteena . Mehiläistarhaajat ovat ihmeissään ja turhautuneita , kun mikään ei estä hunajan makuun päässyttä karhua toteuttamasta ”unelmaansa”. Hirvillä on omat ”hunajat”(= haapa , paju , pihlaja) , jotka vaikuttavat samalla tavoin.
Edellisessä elämässäni tekemäni ” eläinkokeet ”mullien laitumelle laskun yhteydessä osoittivat eri yksilöiden reagoivan hyvin eri tavalla sähköaitaan . Toiset todellakin oppivat jopa kerrasta , mutta suurin osa saattoi törmäillä useitakin kertoja aidan läpi , vaikka selvästi näki , että kipeää teki . Sama tilanne on varmasti näiden pidempisorkkaistenkin kohdalla . Sähköisku tekee toki kipeää , mutta
ei saa eläintä muuttamaan suuntaa . Tällin tarkoituskin jää nopeissa tilanteissa epäselväksi . Oppimista ei tapahdu .Jessen kohdallakin tilanne vaikuttaa vahvasti siltä , että alas ammuttu hirvikanta ( 2/ 1 000ha ) ei enää uhkaa merkittävästi hänen taimikoitaan oli aitausta tai ei .Tämän takia aitaaminen on vain hätävarjelun liioittelua . Jos hirvi jossakin on oikea uhka , en jättäisi karkotustoimia yhden kortin varaan . Aita tuskin yksin riittää , ellei virta tule suoraan 110:stä . Toinen varma vaihoehto on 3 metriä korkea lankkuaita : )
Eipä olisi riittäneet koivut jääväksi metsäksi kertomassani tapauksessa . Lehdettömään aikaan sattunut voimakkaampi tuuli puolestaan osoitti jälleen kerran todeksi riskit , jotka esim jatkuvan kasvatuksen palstoilla ovat vaanimassa koko ajan.
Puhdas oikea-aikaisesti ja sopivalla voimakkuudella harvennettu kuusikko olisi kärsinyt huomattavasti vähemmän tuulen
tuiverruksesta . Puiden juuristo olisi näin menetellen kehittynyt kestämään tuulisempia olosuhteita .
Pikkuisen huonolle hoidolle jäänen ja kohtalaisesti koivua sisältäneen
kuvion kasvukierto saavutti avohakkuuvaiheen parikymmentä vuotta liian aikaisin tuulituhon takia. ( laitoin siitä muuten kuvankin aikoinaan lukijoiden kuviin s.89 2.12-13 ”Einon 200 motin leimikko” )Eipä jäykistele koivut . Syysmyrsky kaatoi aukon teon jälkeen viereisestä väljennysmetsästä (koivua 30 %) ensin kuuset . Koivutkin oli pakko kaataa , koska ne olisivat kaatuneet kesällä lehden tultua puuhun pienestä henkäyksestäkin .
Kyseisessä tapauksessa koivujen suurehko määrä oli haitannut kusten juuriston kehitystä . ” Eino” pisti kuuset nutulleen , että heilahti . Vasta hakattu aukko kasvoi reilun hehtaarin , kun kaatuneet ja kallistuneet korjattin. Kuviolla oli ollut reilusti suurempi koivusekoitus ennen edellistä harvennusta.
Olen seurojen pilkkomisen kohdalla Tanelin kanssa täysin samaa mieltä . Lukumääräisesti vähemmilläkin seuroilla tultaisiin toimeen .
Maanvuokrauksetkin voisi hoitaa keskitetysti sellaisen organisaation avustamana , jolla on yhteydet maarekistereihin jo valmiiksi .Käytimme muutama vuosi sitten Mhy:n palveluja maksua vastaan tilarekisteritetojen päivityksen yhteydessä . Näin voisi menetellä yhteisesti jopa pitäjätasolla . Amatööreille ja oikeisiin tahoihin kontaktipintaa omaamattomille vuokrasopimusten ajan tasalla pito käy monissa tapauksissa liian työlääksi . Voi olla , että keskustelun avaajakin on jotunut kärsimään juuri tästä . Ainakin tiedonkulussa on ollut pahoja ongelmia . Vaiva saattaa yleisellä tasolla pahentuakin jo lähitulevaisuudessa metsästäjien ikärakenteen epäsuotuisan kehityksen seurauksena .
Hallinnollisiin tehtäviin ei ole tungosta.
