Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Työmaita en ole missään nimessä lopettamassa . Haluan ainoastaan , että työolosuhteet paranisivat nykyisestään .
Työvoiman saatavuus , nimenomaan ammattitaitoisen työvoiman , on jo tälläkin hetkellä haastavaa . Tilanne muuttuu entistä haasteellisemmaksi , kun metsätyöntekijät on tulevaisuudessa hankittava asutuskeskuksista ja helpomman elämän parista maaseudun työvoimapotentiaalin ehtyessä.
Tunnen kymmenittäin kavereita , jotka ovat vaihtaneet mukavampiin töihin kyllästyttyään kitkemään motolla välinpitämättömien metsänomistajien risukoita. Mikä pahinta , nämä kaverit on koulutettu kalliisti alalle metsäkonekouluissa. Onkohan yhtään koulutusmuotoa , missä yhtä vähän aloittaneista oppilaista pysyy koulutustaan vastaavissa töissä?
..ja aiheeseen…
Tehokas metsienhoito parantaa myös kanalintujen elinolosuhteita.
Hyvin hoidetut taimikot varttuvat nopeasti valoisiksi nuoriksi metsiksi . Linnuille tärkeä ravinto , mustikka ja puolukka , palautuvat varsin pian kasvupaikalleen valon lisääntyessä . Risukkoisille palstoille palautuminen on paljon hitaampaa.Luonnon ja kanalintujen kannalta on hyvin arveluttavaa jättää metsä hoteilleen kasvamaan ”energiapuuasentoon”. Tällöin ei voida välttyä työläältä ennakkoraivaukselta ja metsikön kiertoajalle tulee yksi luontoa kuormittava ja huonosti tuottava korjuutapahtuma lisää.
Toimintatapana taimikon tehokas varhaishoito , ensiharvennus ja 2-harvennus , jonka jälkeen päätehakkuu , toimii luonnon kannalta parhaiten . Ennakkoraivausten tarvekin on näin menetellen vähäisempi , mikäli taimikkovaiheen toimenpiteissä on onnistuttu. Viivyttely puolestaan takaa raivausahatyötä koko kiertoajalle .
Metsäkanalinnut eivät suinkaan torpedoi harvennusten ennakkoraivausta . Ainoastaan työn ajankohta ja kohdentaminen vaativat harkintaa.
Kesähakkuut on välttämätön paha. Teollisuus tarvitsee puuta ja metsien toimijat töitä. Yritysten ei ole varaa seisottaa koneitaan eikä motokuskien palkoilla vietetä pitkiä kesälomia.
Metso pyöräytti tänä keväänä 9 munaa palstan rajalle ajamattoman kuitupuunipun viereen. Pesä merkittiin , ympäristö hajustettiin ja poistuttiin vähin äänin paikalta.
Kanalinnut tekevät mielellään pesänsä havukasojen sekaan ja valmistetun puutavaran läheisyyteen. Pihkan ja mahlan voimakas tuoksu peittää tehokkaasti hautovan emon hajut. Pienpedot vetävät näinollen vesiperän vielä haudontavaiheessa. Koneita linnut eivät pelkää , istua jököttävät vain sitkeästi pesässään , vaikka kone tekee työtään hyvinkin lähellä.
Konemiehillä on mukanaan pesien merkitsemis/suojausvälineet ja pesät merkitään aina , kun ne havaitaan. Lähes poikkeuksetta haudonta onnistuu näissä merkityissä pesissä . Merkitsemättömistä pesistä varsin suuri osa päätyy” metso- tai teerimunakkaana” pienpetojen suihin.
Suurin uhka lintujen pesinnän onnistumiselle on kylmä ja sateinen sää kuoriutumisvaiheessa. Hakkuista saattaa olla joissakin tapauksissa jopa hyötyä , kun haudonta onnistuu suojatussa pesässä.
Eri nimimerkit ovat edellä todenneet ansiokkaasti , että se pöheikkö ei välttämättä ole kanalintujen kannalta hyvä vaihtoehto. Raivauksia voi keventää eri kuvioiden ja metsätyyppien raja-alueilla. Kosteilla kasvupaikoilla ja louhikossa voi raivauksesta luopua kokonaan , samoin hakkuista. Muualla talousmetsissä voi ja pitää raivaussahaa soitella entiseen malliin tai vähän aktiivisemminkin. Miellyttävä poikkeus tähän on onnistunut taimikonhoito . Se vähentää ennakkoraivauksen tarvetta merkittävästi ja takkaa kanalinnuille vuosia kestävän pesimärauhan.
GLA:lle
Vertaus on vähintään yhtä totta , kuin ystävämme Antonin syytökset siitä , että vajaa 2 % joukosta määrää Suomen hirvipolitiikan suunnan.
Tärkein metsienhoitoon liittyvä toimenpide , oikeaoppinen ja -aikainen taimikoiden varhaisperkaus jää kuitenkin 90 %:sti metsänomistajilta tekemättä. Juuri tuolla työllä olisi mahdollista vähentää merkittävästi hirvien kinnostusta taimikoihin ja lyhentää sitä aikaa , jolloin taimet ovat alttiina hirvituhoille.
Valitettavasti ne vähätkin hirvet vaeltavat talvehtimaan jonnekin ja aiheuttavat laumoina paikallisia tuhoja. Näitä kuitenkin voidaan vähentää ja siirtää metsätalouden kannalta vähemmän tärkeille alueille metsänhoidollisin keinoin.
”satapillä” on oikea asenne . Vain tekemällä voidaan saavuttaa jotakin. Itsekin kärsin aikoinaan hirvivahingoista , mutta ne koskivat peltoviljelyä. Seuran jäsenenä minulla oli mahdollisuus hoitaa sekin asia pois päiväjärjestyksestä omatoimisesti ja laillisesti .
2000 luvun hirvenkaatotalkoot olivat toiminnan jatkoa. Kun alettiin saada todellisia tietoja hirvien määrästä virheellisten arvioiden sijiaan , alkoi eläimiä kaatua uskomattomalta tuntuvaa tahtia . Oman metsästyshistoriani alkutaipaleen yhden hirven vuotuinen kaatokiintiö oli muuttunut 25-kertaiseksi. Metsästysalueemme pinta-ala oli kuitenkin 1000 ha pienempi 30-vuoden takaiseen lähtötilanteseen verrattuna (-72).Metsästys on ollut niin tehokasta , että hirvikanta on pudonnut aluellamma 70- luvun tasolle. Tämä on tapahtunut muuallakin , josta on ollut seurauksena kaatolupamäärien reipas vähentäminen.
…tuki jatkkuu , mutta puolittuu ….. eikä mene kauaa , kun loppuu kokonaan…
Mitekähän ne 4000 kepin hehtaaritiheydessä kasvavat pöpeliköt käyvät kaupaksi? Voi käydä niin , että ainakin puolet ehtii lahota ennen , kun loput ovat riittävän järeitä korjattavaksi ja ostotoimihenkilöiden kiinnostus niitä kohtaan viriää.
Nyt eletään JO VUOTTA 2012 ja tilanne on muuttunut monin paikoin dramaattisesti 2000-luvun alun tilanteesta! Aaltoila on kirjoittanut vuonna 2004 ihan asiaa , kun tiheimmän hirvikannan tekoset olivat kaikkien nähtävillä. Nyt ollaan kuitenkin jo monessa paikassa 0-tiheyksissä.
Veikkaukseni on , että vaikka kaatolupamääriä on pudotettu voimakkaasti (Lapissa jopa puoleen ) jää kolmasosa myönnetyistäkin luvista käyttämättä hirvien vähäisyyden takia . Täysrauhoituksiakin on jo vilauteltu vuodelle 2013 .
Monissa seuroissa todettiin jahtikauden päätyttyä , että hirviä on erittäin vähän . Kuitenkin orastava ahneus sai samaiset seurueet hakemaan huomattavasti enemmän pyyntilupia tämän vuoden jahtiin , mitä hirvien todellinen määrä edellyttäisi.
On muuten ihan sama , mitä eduskunta päättää , jos ei löydy tekijöitä toteuttamaan päätöksiä . Se mainitsemasi (Anton) 1, 85 % porukasta on ainoa ryhmä , joka on oikeasti tehnyt jotakin hirvien vähentämiseksi ja onnistunut siinä olosuhteisiin nähden kiitettävästi.
Mitä on tehnyt puolestaan 98,15 % porukasta ? Istunut kädet ristissä valittamassa ja viimeaikoina jopa tarpeettomasti. Jos hirvet vaivaavat maanomistajaa , on mahdollista käyttää oikeuttaan liittyä metsästysseuraan ja hoitaa ongelma (jos sitä edes on ) kuntoon. Vähintä mitä voi tehdä , on saattaa taimikot sellaiseen tilaan , että hirvien kiinnostus niitä kohtaan vähenee .
…pitäisikö teiltä vielä nenäkin niistää…
Harjavallassa kaikki tuntuu olevan toisin…..etten sanoisi upside down
Lehtipuumetsät kasvatetaan harvemmassa , kuin havupuumetsät. Miksi taimikoissa on kuitenkin kymmeniätuhansia lehtipuunvesoja hirviä houkuttelemassa ja taimikkoa pilaamassa ?
1500, tai alle, koivuntainta hehtaarilla tai korkeintaan parisataa havupuuntaimien seassa ei hirviä kovinkaan paljon kiinnosta. Suuremmat tiheydet johtavat aina suurempaan riskiin kärsiä luonnontuhoista . Tuuli kaatelee koivuja yhtä herkästi , kuin havupuita , lumi paljon herkemmin.
Oikenemattomia luokkikoivikoita on tullut nähtyä jo ihan tarpeeksi. Rungoltaan kampiakselia muistuttavia hieskoivikoitakin on tienoot väärällään. Lehtipuusta ei todellakaan ole pulaa , laadun suhteen onkin sitten jo aivan eri tilanne.
Mutta karhuja hirviä syömään??? Monien kohdalla ainoalle ” taimikonhoitajalleko” lisää vihollisia?PS. Firman kokopuunkorjuuseen tarkoitettu ”lupaava” laite päätyi hiljakkoin sulattoon , eikä uutta vastaavaa hankita . Joukkokäsittely ja yhdistelmäkorjuu puolestaan onnistuu vain männiköissä . Lehtipuuhatelikot saavat lahota rauhassa. Leipä löytyy kyllä ihan jostain muualta , kun risujen seasta.
Eipä se pieni metsästäjien ryhmä ihmeisiin pysty , jos 90 % metsänomistajista kattaa jatkuvasti hirville runsaan ruokapöydän jättämällä taimikon varhaisperkauksen tekemättä .
Pelkästään hoitamalla taimikot ajallaan voidaan mahdolliset vahingot torjua lähes täysin . Sivutuotteena (päätuotteena???) saadaan kirjanpainajalle kelpaamaton nopeakasvuinen kuusikko , joka on lyötävissä ”lihoiksi” jopa alle 50 vuoden iässä. Tiheikkökasvatuksen tulokset päätyvät tunnetusti kaatuneina ja katkenneina toukkien ravinnoksi .
Hirvimiehet eivät pysty vähemmistönä poistamaan ongelmaa , jonka passiivisten metsänomistajien massiivinen joukko on saanut aikaan tekemättömyydellään . Mitään ylivoimaisia ponnisteluita ei edes tarvita . Riittää , kun huolehditaan metsänuudistamisen perustehtävistä. Moni asia olisi paremmin , jos jokainen hoitaisi edes oman osuutensa kunnolla.
Niin…..ja tämä juhannus lienee vasta alkusoittoa petojen pihavierailujen saralla.
Kun alueen hirvet on syöty , tuppautuvat pedot pihapiireihin ravintoa etsimään. Nälkäinen peto tuskin kovin paljon valikoi syötäväänsä . Ruokalistalla saattaa olla piharusakko , mutta yhtä hyvin ruokalistalle voi mahtua vaahtosammuttajan kokoinen ihmistaimi.
Näitä taustoja vasten olisin hyvin varovainen esittämään petoja hirvikannan harventajiksi . Jo nyt hirviä on monin paikoin niin vähän , että pedoille ei riitä luonnollista ravintoa . On turvauduttava roskapönttöjen sisältöön ja kotieläimiin…toivottavasti ne ihmistaimet kuitenkin välttävät vaaran.
PS. Olisi suorastaan kohtalon ivaa , jos poliisit olisivat petoja hätyyttelemässä ja paikallinen rattijuoppo saisi hurjastella kyläteillä kaikessa rauhassa vaarantamassa omaa ja toisten terveyttä.
Karhukantaa joutaisi leikata reippaasti ainakin keskellä Suomea. Kulunut juhannus oli poliisin ja SRVA -ryhmän kohdalla työntäyteinen , kun Touko-merkkinen pantakarhu sinkoili roskalaatikolta toiselle aivan taajaman tuntumassa . Elukka kolusi useita pihapiirejä (lapsiperheidenkin) osoittamatta vähäisintäkään ihmispelkoa. Riittävän monta koiraa persuksissa näykkimässä sai sen sentään vaihtaman pitäjää , mutta sielläkin pihakäynnit jatkuivat entiseen malliin. Mikä lienee tilanne vuoden kuluttua , kun tämän vuoden karhunpennut ovat vieroituslistalla.
Luvat näiden poikkeavasti käyttäytyvien luontokappaleiden eliminoimiseksi ovat kiven alla….paitsi , jos eläin eksyy kivestä tehtyjen talojen sekaan . Puusta tehdyn talon pihalla karhu ei tunnu täyttävän häirikköeläimen määritelmää . Kyllä meitä maalaisia vedetään rajusti kölin alta tässäkin asiassa.
Listijälisälaitteen veroton hinta on n 7000 euroa. Kukaan ei ole kuitenkaan ilmoittautunut vielä maksamaan raivaustyöstä lisähintaa. Käytännössä moni jättää laitteen hankkimatta juuri siksi , että sen mahdollisesti tuottava lisäarvo ei ole riittävä . Toisaalta koneen kouraan tulee yksi keskeytysten aiheuttaja lisää tuottavuutta alentamaan.
Lisälaite kasvattaa kouran ulkomittoja ja hankaloittaa näinollen työn tekemistä ahtaissa väleissä. Runkovauriot varmasti lisääntyvät , mikäli kouraan viritellään moinen harava. Pitkät kannotkin yleistyvät , kun kouraa ei voida viedä puun tyvelle asti. Raivattujen risujen korkeat tyngät pitävät tästä huolen.Sen verran olen ollut ”protohommissa” mukana , että kovin ruusuista tulevaisuutta en lisälaitteelle povaa. Ahkeraa miestä raivaussahoineen se ei tule korvaamaan koskaan .
PS . …siinä lehdessä (Metsälehti n:o 12) oli muuten annettu varsin hyvät neuvot siihen , kuinka pusikon kasvun taimikossa voi tyrehdyttää jo alkuunsa ja varsin edullisesti. Kun ne ohjeet toteuttaa , ei tarvita motokouran kupeeseen mitään ”lisähärpäkkeitä”.
