Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Hirvien karkottamiseen ei useinkaan riitä vain yksi konsti .
Kurki kertoi hyvän esimerkin hajustetusta aidasta . Se toimii ympäri vuoden . Lisää tehoa voivat antaa epämiellyttävät äänet ja kahisevat hajustetut puissa roikkuvat kankaat . Varsinainen sähkölanka voikin olla itseasiassa aivan turha kapine . Vahva , epämiellyttävä haju saattaa olla jopa kaikkein tehokkain karkotuskeino.Taimikon pitäminen raivauksin hyvässä kunnossa vähentää hirvien kiinnostusta alueeseen jo luonnostaan . Jos alueella sitävastoin on hirville runsaasti mieleistä syötävää ja peitteisyyden tarjoamaa suojaa , menettävät muut keinot merkittävästi tehoaan .
Sama tilanne , kun edellä kertomani karhun kohdalla . Kun tarjolla on hunajaa , ei sähköaitakaan pitele. Yli oli hypätty kaikkien ihmeeksi huimalla loikalla. Todisteena riistakameran kuva , jossa karhu on aidatulla alueella mehiläispesien kimpussa , mutta yhtään lankaa ei ole poikki !…eikä ollut vierailun jälkeenkään. …#” Ilmeisesti joku ilmainen kanava…”#
Siis ILMEISESTI ….ja ilmainen ????
Veikkaan enemmänkin , että seurassa on jonkun organisaation metsätoimihenkilö sihteerinä . Hänellä on ”ilmainen” kanava tilojen rekisteri ja omistustietoihin . Kaikilla seurueilla tätä mahdollisuutta ole .Toistan vielä , että alalla kun alalla sopimusosapuolien velvollisuuksiin kuulluu infomoida toista osapuolta tapahtuneista muutoksista . Näin erityisesti , jos on kyseessä omistajanvaihdos tai muutos yhteystietoihin . Metsästys ei ole tässä suhteessa poikkeus.
Hyvät tavat kunniaan molemmin puolin : )Kerron lyhyesti , mitä tietoja hirvihavaintokorteista on saatavissa.
Edessäni on niistä tehty yhteenveto pitäjän (44 000ha) alueelta.Yhdessä sarakkeessa näkyvät kaikki alueen metsästyseurat ja niiden pinta-ala.
Toisessa sarakkeessa ilmoitettu hirvien jäävä kanta (2014) seurueittain
(vaihteluväli 2-14 / seurue ja yht. 94 hirveä koko pitäjässä)Kolmannessa sarakkeessa näkyy hirvitiheys / 1 000ha
(vaihteluväli 0,43-4,22 ja ka 2,08 yksilöä / 1 000ha)Neljäs sarake kertoo kaatojen määrän seurueittain
( 4-11/ seurue ja yht 90)Viidennessä sarakkeessa ilmenee kaatojen määrä
seurueittain / 1 000ha (1,35-3,32 ja ka 1,99 / 1 000ha)Kuudennessa sarakkeessa selviää kaatojen määrä metsästyspäivää kohden seurueittain (0,17-0,75 ja ka 0,39)
Seitsemäs sarake : havainnot /päivä
( 0,71-4,85 ka 2,25)Kahdeksas sarake: hlö.työpäivät / kaato
( 8,64- 51,5 ka 18,54)Yhdeksäs sarake: hlö. työpäivät / havainto
(1,31-12,12 ka 3,22 )Näiden ja edellisvuosien vastaavien tietojen perusteella tehtiin seuruekohtainen suositus kaatolupahakemukseksi kuluvalle vuodelle . Pudotusta edellisvuoteen verrattuna on 30 % .
Sopimuksen molempien osapuolien kuuluu ilmoittaa toisilleen mahdollisista muutoksista . Erityisesti , jos omistaja/ yhteyshenkilö tai yhteystiedot muuttuvat .
Tanelin tapauksessa puskaradio on toiminut . Jos seuralla on esim. sata tai jopa kaksisataa vuokrauksen kohteena olevaa tilaa , ei varmasti lähdetä jokaista tilatietoa vuosittain tarkistamaan . Mahdolliset määräaikaiset sopimukset uusitaan ”eräpäivään” mennessä . Toistaiseksi voimassa olevat sopimukset pysyvät vuokraluettelossa automaattisesti vuodesta toiseen , ellei maanomistaja sano sopimusta irti sopimuksessa olevan määräajan puitteissa . Tässä ei pitäisi ola mitään epäselvää..eihän ?
Ihan samasta vaivasta kirjoitellaan tuolla alempana tieosakkuksien tiimoilta . Asioiden hoidosta vastaava tarvitsee osakkaiden yhteystiedot . Sama tilanne on metsästysseuran sihteerinkin kohdalla . Hänkään ei ole yleensä ajatustenlukija ja mahdollisesti eri paikkakunnalla asuvana täysin tietämätön siitä , mitä kylillä
tapahtuu .
Varminta olisikin irtisanoa vuorasopimus omistajanvaihdoksen yhteydessä ja lähettää uuden omistajan yhteystiedot irtisaonomisilmoituksen mukana metsästysseuralle . Tällöin asiat tulevat kerralla kuntoon pienimmällä mahdollisella vaivalla .Taitaa useimmissa seuroissa olla käytäntönä , että vain määräaikaiset vuokrasopimukset tarkistetaan vuosittain . Toistaiseksi voimassa olevia harvemmin vilkuillaan . Jos omistaja vaihtuu , on edellisen hoidettava tiedottaminen metsästysasioista uudelle omistajalle .
Samalla entinen omistaja luovuttaa vuokrasopimuksen yhteystietoineen tilan uudelle isännälle . Hän puolestaan joko antaa sopimuksen jatkua tai ilmoittaa sen päättymisestä määräaikaan mennessä .Siis vielä kerran …. Määräaikaiset sopimukset tarkistetaan maanvuokrausluettelosta vuosittain . Toistaiseksi voimassa oleviin puututaan vain mikäli tieto omistajanvaihdoksesta tai irtisanomisesta on toimitettu seurallle. Jos kumpaakaan ilmoitusta ei tule , sopimus jatkuu entisellään. Toki tieto omistussuhteiden muutoksista voi tavoittaa metsästysseuran puskaradion välitykselläkin , mutta siihen vaihtoehtoon ei kannata luottaa .
Sitten varsinaiseen aiheeseen.
Olen jo pitkään huvittuneena seurannut hirventorjuntatoimenpiteitä Harjavallan suunnalla . Kirjoituksista päätellen sähköaitaa viritellyt asentaja itse on saanut enemmän tällejä , kun kohde , jolle aita on tarkoitettu . Voikin sanoa , että aidan virittely on biologiassakin tutuksi tullutta sijaistoimintaa uhkaavassa tilanteessa . : )
Sen verran olen aikoinaan edellisessä elämässäni sähköaitojen ja eläinten kanssa pelannut , että en luota pätkän vertaa sähköaidan suojaavaan vaikutukseen metsissä ja tiheiköissä . Vermeet eivät toimi avoimilla pelloillakaan luotettavasti .
Laidunnettavat eläimetkin oli joka kevät opetettava erikseen ”tottelemaan” sähköä . Lisäksi aidan havaittavuutta oli parannettava ripustamalla siihen liehuvia nauhoja . Tämäkään ei riittänyt syksyllä ruokamaiden ehtyessä ja iltojen pimentyessä . Yön tunteina karja olikin karannut jo teille tietymättömille .Hirven kohdalla sähköaidan hyöty perustuu ainoastaan vahvaan uskoon , ei muuhun . Jos eläin ei aitaa havaitse , se menee siitä
läpi . Jos puolestaan huomaa aidan , hyppää siitä yli . Kun eläin on ilmassa aidan kohdalla , ei hipaisusta seuraa sähköiskua . Lanka kuitenkin voi jäädä sorkkaan roikkumaan . Tämän oli hoksannut karhukin , joka yllätettiin mehiläispesiltä sähköaidan sisältä viime viikolla Koskenpäällä . Kun hyvää on tarjolla , aitakaan ei pitele .Sähköä voisi hyödyntää paremminkin. Liiketunnistimet on keksitty.
Samoin on koko joukko äänentoistolaitteita , joilla saa aikaan infernaalisen äänen . Näitä vimpaimia yhdessä hyödyntämällä voisi hirvet saada ihan oikeasti pysymään poissa halutulta alueelta.
Tarvitaan akku , liiketunnistimia sopiviin paikkoihin ja sopivalle taajuudelle viritetty ääntä toistava laite. Äänen ei tarvitse olla kova , kunhan se on paha.Ymmärrän hyvin ”tamperelaisen ” ajatukset . Itsekään en mielelläni ohjaa ampumatilanteita taimikoihin . Aina hirvi ei kuitenkaan kaadu sijoilleen ja sopivaan paikkaan. Joskus joudutaan käyttämään pidempää kavaa .
Mahdollisista vahingoista seurueen tulee kantaa täysi vastuu ja huolehtia korvauksista automaattisesti . Näin menetteli
sekin metsästäjä , jonka koira tappoi tilalta lampaan . Metsästäjä käveli tilanteen todettuaan suoraan
isännän luo lompsa raollaan ja ensimmäisiksi sanoiksi lausui : ”Paljonko ?” Maksoi sen jälkeen , mitä isäntä pyysi , siivosi jäljet ja poistui vähin äänin paikalta.Mainitsin tuolla edellä , että metsänhoitoyhdistyksestä voisi löytyä tieto alueen hirviseurueista . Se polku kannattaisi ainakin kokeilla .
Meillä yhdistyksen toimihenkilö antaa paikallisen seurueen yhteystiedot tilan uudelle omistajalle asiakastapaamisen
yhteydessä . Suosittelisin samaa käytäntöä muuallekin.Riistakolmiolaskenta antaa harvoin edes suuntaa antavia tuloksia hirvikannasta . Kesällä sulan maan aikaan ennen metsästyksen alkua tehty laskentakierros palvelee ainoastaan niitä , jotka haluavat tietoja kanalintujen pesinnän onnistumisesta . Noilla reissuilla tuskin hirviä näkyy edes vilaukselta . Talvella suoritetulla kierroksella voidaan hyvällä tuurilla saada jotain viitteitä hirvitilanteesta . Pari kolmiota ( 3km/sivu) pitäjää kohden on koealana aivan liian vähän ja metsästysajan ulkopuolella tehty suurpiirteinen arviointi voi johtaa täysin virheellisiin päätelmiin . Pari tuntia kaksi kertaa vuodessa , jonka kolmion kiertäminen kestää on , ajallisestikin liian lyhyt aika luotettaven havaintojen tekemiseksi .
Metsästsäjillä on huomattavasti parempi tuntuma tilanteeseen .
Koiria ennen varsinaista jahtikautta kouluttavat metsästäjät tietävät alueen hirvitilanteen jo varsin tarkasti . Tilannetta seurataan edelleen jahtikauden ajan ja pidetään tarkkaa kirjanpitoa havainnoista . Jahdin päätyttyä alue haravoidaan vielä kerran , kun on määritettävä alueelle metsästyksen päätyttyä jäävä kanta .Tuolla viitattiin vielä maanomistajien ilmoituksiin hirvistä . Jos 2 000 -luvun alussa oltaisiin oltu pelkästään niiden varassa , olisi hirvitilanteeseen puuttumiseen kulunut useita vuosia pidempi aika .
Samalla tilanne olisi ehtinyt kehittyä paljon koettua pahemmaksi . Metsästäjillekin hirvikannan voimakas kasvu tuli suurena yllätyksenä.Metsästysseuroille ei tule automaattisesti ilmoitusta omistussuhteiden muutoksista saatika muutostavasta . Toistaiseksi voimassa oleva sopimus jatkuu omistajan vaihtuessa ellei uusi omistaja sano sopimusta irti kolmen kuukauden kuluessa muutoksesta .
Hyvä tapa tosin tässäkin tilanteessa on , että sopimus päivitetään ja metsästysseura ja uusi mo tekevät kokonaan uuden sopimuksen .Kehottaisin ”tamperelaista” olemaan yhteydessä paikalliseen seuraan , kuten edellä on neuvottu . Metsästysseuran yhteystietoja voi kysellä myös alueen metsänhoitoyhdistykseltä . Siinä tilanteessa on hyvä olla tilan yhteystiedot (sijainti / rekisterinumero) valmiiksi esillä .
Tämän jälkeen sille hirvilavalle neuvotellaan sopivampi paikka metsästysseuran edustajan kanssa .
Keskusteluja seuranneena on käynyt ilmi , että ”tamperelainen”
ei ole kovin ilahtunut hirvien vierailuista . Nyt olisi tilaisuus keskustella metsästäjien kanssa , jotta tilanteeseen tulisi korjausta . ”Paloa ” on selvästi yritetty lähteä torjumaan , mutta toimintatapa ei ole täyttänyt odotuksia. : )
