Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Liian pienet puut ja niiden harventaminen liian aikaisin ei ollut ainoastaan Ollikaisen työryhmän havainto. Samaan asiaan kiinnitti myös metsäkeskus huomiota silloin, kun harvennusten korjuujäljissä todettiin huomautettavaa.
Edellä viitattiin , että markkinatalous pitää huolen kohdevalinnasta. Kyllä, mutta tuet tulee poistaa kaikkien metsästä korjattavien tavaralajien kohdalla vääristämistä kehitystä. Vain silloin markkinat toimivat esteettä.
Lisäksi taimikoiden kasvatustiheyksiä tulisi rajoittaa järkevään kuosiin. Yli 2000 tainta hehtaarilla ei kannata kasvatella. Kaikki ylimääräinen joutaa poistaa jo poistettavan materiaalin ollessa pientä. Silloin toteutus tapahtuu edullisesti ja vaikutus taimikon kehitykseen suurin. Kaikki kasvu keskittyy tällöin vain markkinakelpoiseen puustoon, joka kehittyy vuosia nopeammin verrattuna liian tiheässä kasvaneeseen. Riittävä järeys korjuuhetkellä ei muodostu ongelmaksi ,kun kaikki tehdään alusta alkaen kunnolla.
…ja puuston kiertoaika ei todellakaan ole oikein toimien vaatimattomat 78 vuotta. Se on kuusen kohdalla 50 ja männyn kohdalla 60-70 vuotta. Perko on ”paraskin” arvostelemaan pitkää kasvatusaikaa jaksottaisella puolella ,kun ei tunne nykymahdollisuuksia lainkaan. Jatkuvan kasvatuksen puiden elinkaari omassa metsässä(jos sitä edes omistaa)on 120 vuotta taimesta markkinakelpoiseksi tukkipuuksi.
Mennäänpä niihin minimimittoihin.
Markkinakelpoisen puun minimitilavuudeksi tulisi säätää 70 litraa riippumatta käyttötarkoituksesta . Olisi sitten jokaisen oma asia ,millä aikataululla ja keinolla haluaa tavoitteeseen päästä. Tämä aiheuttaa varmasti varmasti enemmän myönteistä kehitystä kun tukien pumppaaminen myöhässä tai pahasti myöhässä oleviin taimikonhoitoihin.
Yksi tuki voisi jäädä jäljelle ja se kohdistuisi varhaisperkaukseen aikavälillä 3-5 vuotta taimien istutuksesta. Sen jälkeen toimintaa ohjaisi markkinatalous.
Taas pari metsästyskoiraa susille! Monin paikoin ei ole enää mahdollista laskea oikeaa metsästyskoiraa irti maastoon puhumattakaan siitä ,että olisi mahdollista järjestää haukkukokeita ,jotka olisivat ensiarvoisen tärkeitä tapahtumia koirien jalostusta ajatellen.
Syksyn hirvijahtiinkaan, mikäli joku edes uskaltaa enää käyttää koiraa , ei saada valmennettu koiria ennen, kun lumi sataa maahan eikä laajemmilla yhtenäisillä metsäalueilla ollenkaan.
Koirien avulla tapahtuva metsästys tulee romahtamaan dramaattisesti lähivuosina. Siihen ajatukseen ja seurauksiin kannattaa jokaisen alkaa vähitellen valmistautua henkisesti.
Visalle on todettava ,että minä en ole ajamassa puun käyttöä energiaksi alas. Sen tekevät kyllä muut tahot ihan pyytämättä. Keskeisimmät asiat ,joihin olen yrittänyt vaikuttaa ovat , että taimikot kasvatetaan suositustiheyksissä ja ,että korjattava puutavara on kookkaampaa verrattuna nykyisiin käytäntöihin.
Ollikaisen työryhmä on korostanut Tapion ohjeiden noudattamista. Tarkoittaa taatusti myös sitä , että puita ei yritetä kasvattaa liian tiheässä. ”Intensiiviset” harvennuksen pieniläpimittaiseen puustoon useaan kertaan ovat myös työryhmän huolena. Puitahan on pakko harventaa ,jotta latvus ei supistuisi liikaa. Liika supistuminen on seurausta liian suuresta kasvatustiheydestä ja alkuvaiheen hoidon puutteista taimikoissa.
Positiivisia uutisia on ilmassa. Taimikonhoitorästejä on purettu niin , että tukivarat loppuvat taas kesken. Tuki on siis tarkoitettu rästien purkamiseen. Milloinkahan voidaan uutisoida, että taimikonhoidot tehdään ajallaan eikä rästien purkamiseen tarvita tukia lainkaan? Rästien purkamista vartenhan tuet on säädetty. Tuet eivät kuulu oikea-aikaiseen taimikonhoitoon.
Kattavan kyselyn perusteella 42% nuorista metsästyskoiranomistajista on valmis jäämään tauolle epäonnistuneen petopolitiikan seurauksena. Yli puolet ilmoitti jättävänsä uuden koiran hankkimatta kokoneen ,mikäli petopolitiikkaan ei saada parannusta.
No…eipähän ole metsässä punatakkeja ihmisiä ärsyttämässä. Tehkääpä veikkauksia ,mikä on hirvilupien käyttöaste nyt alkaneella kaudella.
Eikös ne maat ole ollut tapana ottaa parempiin käsiin köyhältä kansalta Venäjällä/ Neuvostoliitossa. Muutama miljoona ukrainalaista tapettiin aikoinaan nälkään tällä konstilla.
Ilman metsävaroja ei ole sitä myytävää. Perusasia tämäkin.
Sitä on ihmetelty ,miksi Ruotsin metsät ovat kasvaneet viime aikoina paremmin ,kun Suomen. Ruotsissa on keskitytty perusasioihin ja pyritty siihen ,että metsä kasvaa ja kehittyy . Kasvu on saatu aikaan ilman minkäänlaisia tukia. Suomessa pyritään vain välitavoitteisiin ja niidenkin kohdalla tuntuu tuen saaminen ja ikävän työvaiheen siirtäminen muille olevan tärkeämpää, kun metsän häiriötön kehittyminen. Tämän lyhytnäköisyyden seurauksena myytävän ainespuun ja hiilinielujen kehitys on hidastunut verrattuna naapurimme kehitykseen.
Eipä niistä rästikohteista saa kunnollista metsää tekemälläkään. Vimma kasvattaa energiapuuta taimikossa on johtanut kasvun taantumiseen.
Kemera ja metka on oma ongelmansa. Hoitotoimien viivästyminen metkoja ja kemeroita kalastellessa johtaa vääjäämättä puuston kasvun hidastumiseen. Tuet eivät saa muuttaa ajattelua toimenpiteiden oikea-aikaisuuden suhteen. Tuet on tarkoitettu rästien hoitamiseen. Oikea aika tehdä tarvittavat toimenpiteet on aiemmin ja monesti on tarve toteuttaa raivaukset tiiviimpään tahtiin ,mitä tukiehdot edellyttäisivät. Nyt joudutaankin ällistelemään tuloksia ,joihin on päädytty ,kun raivaukset tehdään liian myöhään ja hakkuut ennen aikojaan liian pieneen puustoon.
Kun lait päivitetään ohjaamaan parempiin käytäntöihin , ei kenelläkään pitäisi olla syytä valittaa. Ne eivät ainakaan valita ,jotka ovat tähän asti noudattaneet suosituksia . Myytävää riittää, eivätkä mahdolliset lakimuutokset aiheuta muutoksia hyviksi todettuihin käytäntöihin. Tukiriippuvaisilla saattaa olla enemmän haasteita sopeutumisessa. Aika moni on kirjoitusten perusteella viimeksi mainittuun joukkoon ilmoittautunut tälläkin palstalla.
Ei ole tarvetta laittaa puljuja kylmäksi. Riittää ,kun noudatetaan metsänhoitosuosituksia. Hakattavaa puuta on tarjolla muutamassa vuodessa nykyistä enemmän. Näinhän yhtiöt ja valveutuneet metsänomistajat ovat toimineet tähänkin asti. Voisivat muutkin toimia samoin.
Kannattaa vertailla jaksottaisen kasvatustavan ja jk:n metsien puustopääoman kehitystä sadan vuoden ajanjaksolla keskenään. Toinen on vähintäänkin tuplaantunut ja toinen laskee. Jaksottaisella menetelmällä se valtakunnan puuston tuplaantuminen on saatu aikaan huolimatta siitä , että joidenkin saamattomuus/osaamattomuus on alentamassa keskiarvoa. Tässä jk:n osuus etunenässä.