Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Ei yksi kausi mitään opeta ,jos petojen on annettu jalostua 50 vuotta pelottomaksi kenenkään häiritsemättä.
Petovahingotkaan eivät ole vähentyneet kriittisillä alueilla. Niistä vain ei kerrota tiedotusvälineille mallitauluksi joutumisen pelossa. Suojelijat eivät ole vähentäneet törkyviestien lähettelemistä petovahinkojen uhreille. Käyttävät aktiivisemmin tätä ” korttia”, kun valitukset poistoluvista eivät enää etene.
…ja susia on tällä hetkellä enemmän ,kun ennen metsästyskauden alkua viime vuonna eli 500- 700 yksilöä. Suojelijat väittävät susia olevan edelleen vain 400.
On mahdollista käydä tutustumassa tilanteeseen täällä keskellä Suomea. Korkeajännitelinjoja lähtee paikkakunnalta seitsemään eri suuntaan. Joukossa neljäsatasia ja uuttakin on luvassa. Kun maisemaan tuupataan vielä kuusi tuulimyllyä, akkuvarasto ja datakeskus tai pari , alkaa paikkakunta vaikuttaa varsin repaleiselta. En valita maisemahaitasta, mutta niillä, joita maapohjan luovuttaminen yhteiseksi hyväksi puoli- ilmaiseksi koskee, saattaa olla muutakin mielessä. Esteettinen puoli on saanut jo runsaasti arvostelua osakseen….no se on sitä vihreää siirtymää luontokadon voittamiseksi, vai onko??
Kukahan onkaan hifistellyt yksittäisen puiden mittaustuloksilla ja puun lustojen paksuuksilla?? Nekin on mitattu kannosta , ei rinnan korkeudelta. Kasvatusmenetelmiä tulee verrata kokonaisten tilojen puitteissa. Yksittäisiä hehtaareita vertailtaessa otos jää liiaan pieneksi ja sattuma nousee hallitsevaan rooliin .
Edelleen ihmettelen, mihin perustuu väite , että tukkipuun osuus kokonaispuustosta olisi muka vähentynyt. Ei ole! On tuplaantunut 50 vuodessa ja tukkia kasvaa metsissämme enemmän kun koskaan. Suhteellinen osuuskin eri tavaralajeja vertailtaessa on on tukkipuun osalta lisääntynyt. ….jaksottaisen kasvatusmenetelmän ansiosta. Joka muuta väittää, valehtelee.
Haasteita riittää, jos ei ole sopimusta ja kamppeet soveltuvat vain olemattoman pienen puuston käsittelyyn. 40 vuotta sitten oli vielä mahdollisuuksia. Tänään ei. Mhy:n korjuupalvelut ajettu alas ja metsäyhtiöt tekevät sopimuksia vain niiden yritysten kanssa, joilla on tarjota kymmenen koneketjua( pienimmät keskiraskaita) töihin. Voin kertoa, että markkinarako pienkoneille on todella ahdas. Eivät sovellu edes keskustelussa oleviin jatkuvan kasvatuksen operaatioihin.
Aloitettiin pienellä porukalla”soveltaminen” pienkoneilla jo 40 vuotta sitten. Äkkiä mieli muuttui kokemusten myötä ja siirryttiin tekemään laitteilla, joilla homma sujuu ja joille on tarjolla ympäri vuoden töitä. En usuta ketään enää nykypäivinä kokeilemaan, kun on nähty, kuinka siinä käy. Rahoistaan pääsee eroon miellyttävämmälläkin tavalla.
Opettavaisia esimerkkejä löytyy pienkonepohjaisista mhyhdistysten korjuupalveluista. Hommat oli ajettava alas, kun töitä ei ollut tarjolla. Rauta päätyi ruostumaan liiterin taakse. Yksinyrittäjien tilanne on vielä huonompi. Edes alihankintaa ei ole tarjolla, koska isot yhtiöt tekevät sopimuksia vain isojen korjuuyritysten kanssa ja alihankintasuhteet on kokonaan kielletty.
Sitä pientä metsäkonetta ei valitettavasti kannata siirrellä erikseen pieniä tilkkuja operoimaan. Korjuukokonaisuuksien on oltava useita hehtaareita ja käsiteltävä leimikkkopaketti sisältää sekä avohakkuut että harvennukset. Poimintahakkuu ei onnistu pienellä kalustolla alkuunkaan ja varsin huonosti isommallakaan peitteisyyden aiheuttamien haasteiden takia. Konehenkilöille jk on kirosana.
Muutamat ovat innolla siirtymässä jatkuvaan kasvatukseen työtä säästääkseen. Työ ei suinkaan vähene, vaan siirtyy toisten harmiksi.
Hakkuun lopputlos ei läheskään tyydytä , kun jälki on sellaista, mitä vaikeissa olosuhteissa sattuu tulemaan eikä tilikään ole välttämättä läheskään sitä luokkaa, mitä palstan kaksi jk-agitaattoria mainostaa. Tämän kerron suoraan jk:ta suunnitteleville, jotta tietävät , mitä on odotettavissa.
Arvokasvu nopeampaa? Kyllä! Jaksottaisesti kasvatettuna. Rungon taival taimesta korjuukypsäksi tukkipuuksi kestää 40- 60 vuotta ja näitä runkoja kertyy hehtaarilta enemmän verrattuna jatkuva harsinnan kohteisiin. Ja se tärkein. Omistaja pääsee myymään usein istuttamiaan puita. Jatkuvan kasvatuksen kohdalla vastaava ei onnistu ,kun puu varttuu korjuukypsäksi vasta100- 120 vuodessa. Jokainen voi toki valita mieleisensä vaihtoehdon ,mutta taloudellisilla seikoilla jatkuvaa kasvatusta on turha yrittää perustella. Uudet tutkimustulokset tukevat entistä vankemmin jaksottaisen menetelmän paremmuutta yleisellä tasolla. Harrastemetsätouhut ovat erikseen.
Sadassa vuodessa kasvaa puuta jaksollisen menetelmän turvin korjattavaksi pitkästi yli 100m3/ ha. Rehevimmillä mailla 2000m3. Jk: n puolella kasvaa vastaavissa olosuhteissa pääasiassa vain puuton pinta-ala ja heinä.
Jos tuottoja halutaan, on myös investoitava oli kyseessä teollisuus tai metsä. Asuntokin on investointi. Kuinka moni jättää senkään kohdalla huoltotoimia tekemättä. Jos jättää, seuraukset voivat olla karut.
