Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Eli tunti/ päivä on työnmenekki ja korjaukset erikseen. Työlääksi käy , kun tulee talvi ja lunta.
Finsilvan työkalupakista ei löydy niin ruosteista työkalua ,kun kasvattaa hieskoivikoita saati antaa hieskoivun vallata havupuille istutettuja uudistusaloja. Yksityisellä puolella taimikon pilaaminen näyttää muodostuneen itsetarkoitukseksi ,jotta saadaan kasvatettua energiapuuta hoitokulujen kattamiseksi.
Meinaatko ,että koivikon päätehakkuuseen tarvittaisiin giljotiineja? Minä en usko siihen ,vaikka sinun uskosi on vankka.
Harventamaton hieskoivikko tehdään luonnollisesti tavallisella motolla ja alue raivataan pienemmästä roinasta ,jos on tarvetta.
…Ei näytä edelleenkään hetkauttavan , että puulaji on vaihtunut hoitamattomuuden seurauksena huonompaan. Männyt kuolevat luonnostaan lähes totaalisesti ,kun lehtipuu pääsee niskan päälle. Muita syitä taimituhoihin ei tarvitse etsiä.
Ei mitään erikoista. Löytyy mustaa valkoisella hieskoivikon kasvatusohjeista. Paras tulos saavutetaan , jos hieskoivikko kasvatetaan harventamattomana päätehakkuuseen asti. Toki niitä harvennetaan ,mutta ohje ei tue ratkaisua.
Monen keskustelijan tärkein motiivi on ollut vain välttää raivaus ja niistä koituvat kustannukset. Nuori metsä on valitettavasti päätynyt jo huonoon kuntoon siinä vaiheessa ,kun riukumetsistä saadaan riittävästi tuloa korjuukustannusten kattamiseksi. Kasvatettavaksi aiottu puulaji on ehtinyt vaihtua vähempiarvoiseen ,josta sitten yritetään kasvattaa metsää. Havupuumetsästä on kehittynytkin lehtipuuvaltainen ,jossa kasvatuskelpoinen pääpuulaji on hieskoivu.
…ja mitkä olivatkaan hieskoivikon kasvatatusohjeet? Hieskoivikoita pitäisi kasvattaa harventamattomina päätehakkuuseen asti . Nyt niitä harvennellaan kuitenkin innokkaasti energiapuuksi. Kun hies on päässyt kuskin paikalle on havupuun jäänyt vähemmistöön. Havupuiden hyväksi on tuossa vaiheessa varsin vähän tehtävissä.
Oma lukunsa ovat nämä ylitiheinä kasvatetut riukuuntuvat nuoret ja vielä osin taimiasteella olevat nuoret männiköt. Joka on nähnyt niitä rankan räntäsateen jäljiltä, ei taatusti suosittele kasvattamaan riukumänniköitä energiapuukäyttöön. Kasvatustiheydet on pidettävä optimaalisina taimivaiheesta alkaen ,jotta lumituhojen riskiä voidaan vähentää. Säänkestävän puuston aikaansaaminen tulee olla päätavoite. Siihen tavoitteeseen pääsemiseen ylimääräisen tavaran suosiminen taimikossa soveltuu huonosti.
Meinaatko ,että koneella tehty työ on ilmaista? On ihan eri asia tehdä sadan litran runkoja verrattuna siihen että sama kuutiosisältö kerätään 5-20 litran pienemmistä rasseista. Pahimmillaan pienipuisen hehtaarin palstan käsittelyyn kuluu hakkuukoneen työaikaa saman verran ,kun hoidetun metsän ensiharvennuksessa, harvennuksessa ja päätehakkuussa kuluu yhteensä koko kiertoaikana. Puhutaan kolmesta tai neljästä päivästä. Toki voidaan tehdä vaikka saunavastoja ,jos korvaus on riittävä. Tuntitöiksi niin katsotaan , kenellä tulee kipuraja ensimmäisenä vastaan.
Eihän liian pieneten puiden korjuuseen kannata tukia enää ohjata ,kun järeämpääkin on tarjolla jo nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän ,kun taimikoiden raivauksia jää tekemättä. Sitten harvennetaan riittävän järeitä kohteita ja luonnollisesti myös raivataan liian pieni puuaines tarpeettomana ennen hakkuuta. Haastavammat paikat toteutetaan tuntitöinä.
Rästipalstan kohdalla saattaa ilmetä tulevaisuudessa vieläkin isompia ongelmia , jos puun polttamista aletaan verottaa. Siinä vaiheessa ei tarvita ainoaakaan giljotiinikonetta. Puuta ei osteta poltettavaksi. On itsensä pettämistä ,jos ei oteta tätä vaihtoehtoa huomioon.
Tilastot osoittavat , että ”keppimetsiä”/ nuoren metsän kunnostuksia on korjattu/tehty viime vuonna neljännes edellistä vuotta vähemmän. Taimikoita on hoidettu myös vähemmän. Positiivista on kuitenkin varhaishoidon lisääntyminen 6%:lla.
Edellisestä voisi päätellä ,että kokopuuta ei suinkaan ole korjattu hoitotoimena sieltä ,mistä monet tuntuvat toivovan. Energiapuuta on hankittu nimenomaan järeämmistä rästikohteista ,joiden tilaa voi vain kauhulla arvailla. Kunnostusta odottavat taimikot ja nuoret metsät ovat tilastojen perusteella jääneet edelleen odottamaan toimenpiteitä. Tämä on se ikävin vaihtoehto ,josta olen varoitellut. Kun jätät taimikon huonolle hoidolle ,voi nuori metsäkin jäädä kunnostamatta ,jos tähdätään siihen ,että korjataan energiapuuta eikä homma onnistukaan. Käteen jääkin hanttikortti. Hoitorästit muuttuvat aikanaan harvennusrästeiksi ja silloin peli on jo suurelta osin menetetty.
Täälläkin on väitetty. että energiapuuta kokopuuna korjataan kovinkin laajasti. Tilastot kertovat aivan jotain muuta. Sitä tehdään tarpeeseen nähden liian vähän ja vuosi vuodelta vähemmän. Ränsistynyt järeämpi kuituleimikko on paljon houkuttelevampi vaihtoehto ostajalle. Voivat tarjota puista kuinka vähän tahansa kunhan isäntä ei jää maksun puolelle. Ollaan ajolähtötilanteessa ,jossa metsälle on pakko tehdä jotakin mihin hintaan tahansa, mikäli jotain aiotaan pelastaa.
Kun lukee esim. Maaseudun Tulevaisuuden metsäenergiaa koskevia uutisia kuluvalta vuodelta , ovat nekin asiakkaiden ja yrittäjien kohdalla yleisesti mollivoittoisia. Energiapuun kysyntä on selvässä laskussa. Oston pysähtymisen ja yrittäjien vaikeudet lomautuksineen ja lopettamisineen eivät anna kovin vakuuttavaa kuvaa aurinkoisesta tulevaisuudesta. Ainoat ,jotka ovat toiveikkaita ,ovat metsänomistajat. Taitaa valitettavasti faktojen valossa olla kysessä vain toiveunista. Toivoa toki saa ,mutta entistä harvempien kohdalla toiveet toteutuvat. Sillä joukolla ,jotka ovat pitäneet metsänsä kunnossa ei ole niin paljon jännitettävää. Kannattaa pyrkiä siihen joukkoon. Oma apu , paras apu.