Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Onko kulotus katoavaa kansanperinnettä? Tiukka pykälien tulkinta vei kulotustuen metsänomistajalta kuluneena kesänä metsäuutisten mukaan . Ilmeisesti väärin poltettu. Vertailun vuoksi kannattaa kirjoittaa hakusanoiksi ”monimuotoisuutta kulottamalla”/Metsälehti. Siellä kuvia vähän isomman kulon jäljiltä vuodelta 2024.
Korjuuyrityksetkin ovat rakennemuutosten kourissa. Yrityskoko kasvaa asiakkaiden vaatimuksesta . Osa yrittäjistä lopettaa ja osa yrityksistä sulautuu isompiin. Niihin ,jotka ovat vahvoja ja jotka pystyvät neuvottelemaan taksansa oikein. Nämä keskittyvät tekemään rahaa eikä hyväntekeväisyyttä. Siinä paletissa pienirunkoisten leimikoiden korjuu hiipuu ja jatkuu vasta, kun puut ovat varttuneet riittävän isoiksi. Mo voi tekemisillään vaikuttaa siihen ,korjataanko puut hänen haluamallaan aikataululla ,vai joskus…tai ei vielä sittenkään.
Mutta valitettavasti on niitäkin ,jotka eivät saa aikaiseksi mitään ilman tukia. Kun tukiehto täyttyy, ollaan monesti jo töiden osalta myöhässä ja pahimmillaan työ jää tekemättä ,kun se käy ylivoimaiseksi. Siinä vaiheessa turvaudutaan (tai ainakin yritetään) raskaampaan ja kalleimpaan vaihtoehtoon ja tetetään homma motolla. Eihän siinä tietenkään mitään, mutta kun se risujen kanssa rimpuileminen ei ole kenellekään kannattavaa. Tässä tapauksessa harmi on vain siirretty eteenpääin. Ja mikä pahinta. Metsän tuotto ja kunto on ehtinyt alentua jo merkittävästi.
Edessä saattaa olla jopa vieläkin huonompi vaihtoehto, kun pieniläpimittaiselle puulle ei ole enää merkittävää kysyntää. Sen varaan ei kenenkään kannata tavoitteitaan asettaa, että jatkossa löytyy tekijöitä rästikohteille, joiden hoitotoimet ovat jääneet puutteellisiksi. On keskityttävä siihen ,että rästejä ei pääse enää syntymään ja asetettava askelmerkit töiden suhteen uuteen kohtaan. Töihin on tartuttava nykyistä aiemmin. Vähennetään rästejä mieluummin helpommasta päästä ja jo siinä vaiheessa, kun toimenpiteestä saadaan paras hyöty.
Sehän ei ole ongelma, vaan se ,että kannustetaan tuottamaan tavaraa, joka ei ole parasta mahdollista siihen tarkoitukseen. Pystyrisut erikseen kerättynä evät ole läheskään parasta mahdollista materiaalia . Eivät ominaisuuksiensa eikä metsänkasvatuksen kannalta.
Harva jatkuvaan kasvatukseen erikoistunut pystyy myymään omana elinaikanaan alkunsa saanutta puuta. Syö siis puustopääomaa joka on syntynyt ennen omistajansa syntymää. Jaksollisella puolella ei ole edes harvinaista, että metsänomistaja saa nauttia istuttamiensa taimin kasvusta tukkipuiksi ja päätehakkuusta saatavista tuloista. Kaiken lisäksi (jaksollinen menetelmä) tilan puustopääoma on normaalissa tapauksessa tilastojen perusteella lisääntynyt. Tila jää seuraavalle sukupolvelle tai uudelle omistajalle puustoisempana verrattuna siihen tilanteeseen, mikä oli käsillä edellisen isännän saadessa tilan ohjat haltuun .
Vastaavaa ei voida todeta jatkuvaan kasvatukseen suuntautuneiden tilojen kohdalla. Perillinen tai uusi omistaja saa käsiinsä taantuneen harveikon, jossa seuraava toimenpide on tehdä aukko ja uudistaa. Tämä on edessä ainakin niillä tiloilla, joiden metsiä hakataan siihen tahtiin ja niitä määriä, mitä Perko mainostaa.
Äkillisiin tarpeisiin otetaan paksumpaa tavaraa. Myymätöntä kuitupuuta riittää ja vähän tukkia sekaan. Risukoista ei ole aikaa lähteä energiapuutarpeita täyttämään, kun tilanne on päällä.
Energiapuun kysynnässä tapahtui romahdus, kuten jo puoli vuotta sitten ennustin. Kaiken lisäksi sama tapahtui myös hinnalle. Ne, jotka saivat risukkonsa kaupaksi tässä saumassa voivat onnitella itseään. Seuraava mahdollisuus on hämärän peitossa.
Riistahallinto huomasi virheensä ja opasti virolaisia ko pykälien suhteen heidän liityyessää Euroopan Unioniin. Siellä sudenkuopat vältettiin suomalaisten ansiosta.
Epävirallisen tuoreen tiedon mukaan sudenmetsästys alkaa vuonna 2026. (vasta hallituksen hyväksymä esitys) Mahtoivatkohan saada samassa yhteydessä turhat valitamismahdollisuudet pois päiväjärjestyksestä. Laki on torso , jos siinä ei onnistuttu.
Lakitekstiä pitkä pötkö, mutta miksi poikkeusluvat eivät olleet ongelma ennen, kun luonnonsuojeluyhdistykseksi itseään tituleeraava pieni joukko fanaatikkoja alkoi tehtailla valituksia. Jopa aidot luonnonsuojelijat olivat sitä mieltä ,että petokantoja on pienennettävä ja ainakin haittaa aiheuttavat yksilöt saattaa pois päiviltä. Tämä kourallinen jarruhenkilöitä torppasi myös luvat koirasusien poistamisen osalta ja nyt näitä sekuleita vaeltaa eri puolilla Suomea ja lisää saadaan Venäjän puolelta siellä sijaisevilta ” koirasusitehtailta”.
Yhdestä sellaisesta oli tv:ssä dokumenttiohjelmakin. Koirasusisiittolaa piti yllä henkeen ja vereen asiaan vihkiytynyt henkilö. Hän toimitti tuotoksiaan suomalaisille asiasta kiinnostuneille. Joukossa oli myös aitoja susia, jotka toimivat kantavanhempina suomalaisille sekuleille. Tämähän on selkeää rikollista toimintaa, jota edistetään luonnonsuojelun nimissä. Edes tätä toimintaa ei ole saatu kuriin.
Nostokoukulle on todettava, että se lakko tulee muutamassa vuodessa eteen olosuhteiden pakosta, mutta silloin onkin käsillä jo kaksi ongelmaa yhden asemasta. Sorkkaeläimet ja suurpedot. Ennen petojen vähentämistä sorkkaeläinkantojen leikkaaminen ei onnistu.
Noin voi toki tehdä ,mutta termi ”metsätalous” on siinä vaiheessa unohdettava. Kysessä on vain huonosti tuottava harrastus. Samaa sarjaa ,kun hevosenpitokin monen kohdalla on. Rattailla pitää istua ahkerasti ja tehdä työtä, että saa edes omansa pois. Kun jk:een verrataan, siellä ulkotöitä vierastetaan eikä saada edes kuluja katettua.