Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä minäkin epäilen, että suurta halua saattaa monilla olla siirtyä jk:n. Ei sen kannattavuuden vuoksi, koska monille metsänomistajille sillä kantorahan suuruudella ei ole käytännön merkitystä vaan väitetetyn helppouden vuoksi. Mukavahan on kirjoittaa kauppakirja ja odottaa rahoja tilille. Ei muka sitten muuta tarvisekaan tehdä, Voi löhötä jossain etelän hiekkarannalla tai pelata golfia.
Kun tiedetään sen jk:n seuraukset, kuten edellä monet esimerkit osoittivat, niin lainsäädännössä on huolehdittava siitä, ettei uusita niitä menneisyyden virheitä. Konsteja voi olla vaikkapa sellainen, että hakkuun suorittajalla on vastuu siitä, että syntyy kasvatuskelpoinen uusi metsä. Siis palataan siihen vanhaan talletussysteemiin. Tietysti toinen on sitten se, että pannaan voimaan hakkuukielto kunnes asiat ovat kunnossa. Sitäkin on kokeiltu. Mutta työkalujen on oltava riittävän järeitä ja uskottavia.
On tutkittu uudistusta ennenkin ja ohjeitakin annettu..
Kerran aiemmin siteeraamassani Tapion vuosikirjassa no 10 vuodelta 1914 kuvataan koetta, jossa siemenpuuasentoon (80-90-vuotiaita ja erittäin hyväkuntoisia) hakatussa moreenimaan mustikkatyypin männikössä oli kuokittu kivennäismaata paljaaksi. Siinä kokeessa saatiin hehtaarille 4421 tainta hyvän siemenvuoden jälkeen. Todettiin myös, etteivät toisessa paikassa vanhat männyt siementäneet, joten kuokkiminen näytti menneen hukkaan. Ohje oli, että hyvää siemenvuotta edeltänä syksynä on kuokittava laikkuja. Ei siis muuta, kun kuokat heilumaan sinne jk-metsään.
Kirjoitettiin myös ”taimimetsien” hoidosta (Emil Vesterinen). Todettiin, etteivät luonnontaimet jakaudu tasaisesti. Siksi on taimikkoa täydennettävä, jotta saataisiin tasainen (huom) metsikkö syntymään. Täydennys tehdään istuttamalla voimakkaita koulutettuja taimia, jotteivat ne jäisi kovin paljon naapureistaan jälkeen.
Sitten todettiin, että joskus tulee liikaa taimia. Niiden poistamiseen ensimmäisessä vaiheessa suositeltiin saksia, joilla taimet kiskotaan maasta. Todettiin myös, että nopeakasvuiset lehtipuun taimet turmelevat havupuun taimet. Todettiin, että lehtipuun taimikkoa on vesottava niin monta kertaa, että havupuut saavat ylivallan. Yleensä riittää kaksi perkausta, mutta lihavilla mailla voidaan tarvita kolmekin.
Todettiin myös, että taimiston perkauksen yhteydessä olisi, jos suinkin mahdollista, poistettava haitalliset jättö- ja ylispuut, jotka alkavat varjostaa taimistoa.
Todettiin myös, ettei taimiston perkauksesta saatu puumäärä (kerput, vitsaslenkit ym) kykene kustannuksia korvaamaan, mutta on puhtaasti metsänhoidollinen päämäärä asetettava kaiken tilapäisen kannattavuuden yläpuolelle ja ajateltava metsän tulevaisuutta.
Relaskoopille. Ehkäpä siksi jotkut haluavatkin muuttaa lakia, että tuollainenkin ”parturointi” mahdollistuisi.
Kerran kokeiltiin vanhan kuusikon yläharvennusta (olen tästä kirjoittanut ennenkin). Jätetyt puut alkoiva kuivua. Tehtiin aukoksi.
Olen teettänyt erilaisiin metsiin lukuisia aukkoja, joissa puumäärä on vaihdellut välillä 150-400 m3/ha. Vielä ei ole tullut vastaan kuviota, jonka kokonaisuudessaan voisi uskoa kasvavan kunnon metsää luontaisen taimiaineksen perustalla.
Sama tilanne on myös pienaukkojen suhteen. Niitäkin on eri syistä tullut teetettyä useita. Kyllä niiden taimettuminen on perustunut muokkaukseen ja istutustaimiin. Niin vähän niihin on syntynyt luontaista taimiainesta.
Toki varmaan toisenlaisiakin kuvioita löytyy, mutta ne ovat poikkeuksia.
Eihän esimerkiksi vanhaan kaskiaukkoon syntyneen kuusikon avohakkuu ole muuta kuin palauttamista ”luonnontilaan”, jossa se menneinä vuosisatoina on saattanut olla useita kertoja. Eikä monta kertaa harsittu metsä ole mikään luonnonmetsä..
Tarzanin kanssa samaa mieltä. Jutun mukaan TK:n ostotavoite on 1000 ha/v. Oletettavasti tarkoitus on rahoittaa ostoja myymällä ostetuilta tiloilta puuta. Ainakin meillä päin myytävät tilat on ”hoidettu” myyntikuntoon. Siis päätetahakkuukelpoista puustoa on vähän ja kauppahinnat yli puuston arvon. Jotta tätä yhtälöä voisi pyörittää, niin mielestäni ainoa vaihtoehto on kohtalainen alkupääoma ja sitten ostettujen tilojen kasvatusmetsien ”parturointi”. Siihen ei todellakaan nykyiset kasvatusmallit anna mahdollisuutta. Tilanne muuttuisi, jos voisi ilmoittaa harjoittavansa jatkuvaa kasvatusta. Silloin voisi esimerkiksi ensiharvennusmetsän harventaa luokkaan 300 runkoa/ha ja väljennysharvennuksen vastaavasti 200 runkoon/ha. A vot, saisi kyllä kassavirtaa, jolla voisi ostaa uusia parturoitavia. Mitä niissä metsissä tapahtuisi, jos näin hakattaisiin, voi jokainen sitten päätellä.Kujalan kommentti tuolla edellä kyllä viittasikin siihen, ettei hän ole kasvatuksesta kiinnostunut
Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että lainsäädännössä säilytetään tiukat uudistamisvelvoitteet. . Metsähän on Suomen kansallisvarallisuuden perusta. Myös ilmastopolitiikka edellyttää metsien säilyttämistä hyvin tuottavina.
Jos on hyvät alikasvuskuuset, niin eipä niitä kukaan käy hävittämään. Sehän on selvää. Miksi jättää niitä vanhoja puita pystyyn? Niitä kaatuu ja niiden ympärille, ainakin meillä päin, jää taimettumaton alue. Kun sitten tuo kuusikko kasvaa isoksi, ei sinne synny kuitenkaan uutta mäntytaimikkoa.
Sitä ihmettelen, että onko tuossa metsässä niin paljon puuta. Jos on, niin sitten ihmettelen taloutta. Meillä päin on uudistuksissa mäntytukkirunkojen keskihinta ollut alimmillaan luokkaa 50 €/m3. Tukkiprosentit ovat vaihdelleet 80-92 välillä. Siis noista puista olisi ainakin Keski-Suomessa saanut luokkaa 5000 €/ha ja lisksi paremman hinnan harvennuspuista vaikkapa 500 €/ha. (Kts lukijan kuvissa näkyvää ”mäntymetsää”. Sitäkin ostajat kehuvat tavallista paremmaksi)
Kyllä tuollaisen metsän uudistamiskulut kuuselle olisivat ainakin meillä päin pari perkaustakin mukaanlukien luokkaa 2000 €/ha.
Siinähän ei ole mitään uutta, että kuusikossa kasvavat männyt ovat laadultaan hyviä. Niitä ei sinne noin vaan synny. Ei ainakaan meillä päin. (Eikä useimmiten kuusentaimiakaan. Olen näillekin palstoille lähettänyt muutaman tyypillisen esimerkin) Siksi me äestämme ja kylvämme männylle tuollaiset maapohjat ja istutamme seuraavana vuonna kuusentaimia luokkaa 1000 kpl/ha. Sellaisen sekametsän kasvu on kyllä toista luokkaa kuin minkään harsintametsän.
Kukin tulee uskollaan autuaaksi. Niinhän sanotaan. Jutusta ei selvinnyt se miten tuotto lasketaan. Otetaanko mukaan myös tasearvon muutokset. Siis puuston lisäykset tai vähennykset. Kuten olen moneen kertaan kirjoittanut, ainakin meillä jaksollisen kasvatuksen metsien kasvu on oleellisesti parempi jatkuvaan verrattuna. Ehkä se tilanne Kärsämäellä ym on toinen.
Jotenkin tuntuu siis, ettei millään kasvatustavalla pääse 6-8 %:n tuottoon nykyisillä metsämaan hinnoilla.muuten kuin
hakkaamalla tasaikäisiä metsiä harvoiksi ja myymällä sitten se tila jonkun muun riesaksi. Olisi toivonut noin viisaalta mieheltä vähän täsmällisempää ilmausta tuosta tuottopuolesta.. Ehkä turhaan epäilen.Oli siinä jutussa se positiivista. Kujalakin totesi, että kuivien maiden tasarakenteiset männiköt ovat hienoja. Muuten, kyllä niissäkin kasvaa mustikoita ja usein jopa paremmin kuin niissä sekametsissä.
Kasvuolosuhteet ovat erilaisia. Meillä päin Päijänteen tienoilla ei ainakaan muutamaan kymmeneen vuoteen ole esiintynyt sellaisia halloja, että ne vaikuttaisivat kuusentaimien kasvuun merkttävästi.
Metsätieteellisessä aikakauskirjassa 1/2000 on Jouni vettenrannan kirjoitus, jonka mukaan mäntyjen ympäröimät kuusentaimet kasvavat paremmin kuin kuusten ympäröimät. Metlan Pieksämäen koealoilla oli 15-vuotiaat pelkän kuusikon taimet 2-metrisiä (mielestäni aika pieniä) kun mäntyjen ympäröimät kuusentaimet vastaavasti 3-metrisiä.
Kun kysessä on havumetsä, niin ravinteiden määrässä maapohjassa ei voine olla eroja. Ero muodostuu siis ravinteiden saatavuudesta taimen käyttöön. Syynä saattaa olla siis se, että mänty hakee ravinteet syvemmältä ja kuusi pinnasta. Pelkässä kuusikossa se alue, josta kuusentaimi saa ravinteensa on siis pienempi, koska naapurin juuret tulevat vastaan. Jos se mänty korvataan lehtipuulla, jonka juuristoa on pinnassa ja joka haihduttaa voimakkaasti, tuntuu itsestäänselvyydeltä, että silloinkin kuusen kasvu kärsii.
Siis vielä kerran. Mielestäni taimiston varhausperkaus koituu kuusentaimen hyväksi nimeenomaan siksi, että se vähentää juuristokilpailua. En uskoa, että peratuista taimista vapautuvalla ravinnemäärällä maapohjassa, johon ravinteita on kerääntynyt vuosituhansia, olisi havaittavaa merkitystä. Reikäperkaus on näin päätellen hölmöä, koska se ei juurikaan vaikuta juuristokilpailuun, koska jätetyt lehtipuuvesat petraavat kasvuaan ja haihduttavat enemmän.
Olisin kyllä samaa mieltä Peten kanssa siitä, että lehtipuuvesakon poistamisen erittäin merkittävä vaikutus on haihdunnan väheneminen. Siis etenkin karuilla mailla männyt saavat enemmän vettä ja pystyvät siis paremmin hyödyntämään maaperän ravinteita. Varmaan siellä ainakin taimikkovaiheessa on niitä riittävästi.
Lakiehdotus tuntuu aika tulkinnanvaraiselta, kun tiedetään metsien moninaisuus. Jos lakia on tarkoitus valvokin, niin millainen armeija erlaisia viskaaleja hommaan tarvitaan. Kaiketi jossain sekin on selvitetty ja joku saattaa tietää missä.