Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Ei siitä Motista suunniteluun ole paljon apua.
Harvennukset riippuvat tietysti siitä, että seurataan sekä metsäsuunnitelman tietoja ja sitä miltä se puusto metsässä näyttää.Aukkoja tehdään yleensä miltei sama määrä vuosittain, jotta joskus päästään ideaali-ikärakenteeseen ja toisaalta kaikki hoitotyöt voidaan tehdä myös mahdollisimman tasaisesti. Aukkoja tehtäessä meillä on kolme kriteerinä: vanhemmasta päästä, ensin huonosti tuottavat (siis esimerkiksi hyvällä kasvupaikalla harvapuustoiset kuviot) ja tietysti sitten järkeviä aukkoja (esim laajentaen vanhaa aukkoa).
Metsätalous on siinä mielessä helppoa, ettei kovin suureen tarkkuuteen kuitenkaan pääse, joten se tuntuma metsässä on kyllä avainasemassa.
Lieneekö tuo alue Jyväskylän kaupungin ja Muuratjärven välillä jotenkin erityisen suotuisa kuusien kasvulle vai onko siellä joitakin kuusia joiden kasvugeenit ovat tavallisuudesta poikkeavat.
Isän kotitalon mailla niillä tienoilla erään mäen alarinteessä kasvoi myös poikkeuksellisen suuri kuusi. Lopulta se lahosi. Myös äidin kotitalon mailla niinikään mäen alarinteellä kasvoi erittäin suuria kuusia. Tosin ne saivat myös kunnon lannoituksen, sillä aikoinaan niiden alla oli äidin lypsypaikka, jota lehmät siis lannoittivat.
Myös muualla Muuratjärven lähistöllä kasvaa kuusia, joiden olemukseksensa perusteella voisi arvioida kasvavan huippukokoon.
Hyvin suuri ero metsänkasvussa on Päijänteen itäpuolella, joka on selvästi karumpaa ja kivisempää. Joskus Muuramessa taimia istuttaessa ei kuulemma kuokka osunut kertaakaan päivässä kiveen. Vastaavasti Päijänteen toisella puolen miltei aina putki kolahtaa kiveen.
Tietysti perinteisin menetelmin.
Kuten Aukusti tuolla edellä totesi, että ne saarekkeetkin ovat haitaksi. Eivät ne kuuset kasva vaan ”palavat” aurigossa ja lopuksi kuolevat. Osan kaataa myrskyt. Niitä tuli aikanaan kokristua.
Jokin aikaa sitten oli Hesarissa Sauli Valkosen ym. kirjoitus, jossa kritisoitiin sitä, että lakiehdotus vaatii jatkuvalle kasvatukselle tarkoitetun metsän jätettäväsi turhan tiheäksi, jolloin luontainen taimettuminen ei onnistu tai taimet vaan jurovat. Niinhän siinä käy. Senhän jokainen avosilmin metsässä liilluva tietää. Kääntöpuolena on taas se, että rankempi hakkuu hävittäisi taimet ja jätetyt puut olisivat myrskytuhoille alttiita.
Ei taida pahemmin puuntarjontaa lisätä, koska metsäyhtiöt eivät taida olla kiinnostuneet ostamaan kohteita, joissa se riidan siemen on kylvetty joka hakkuusopimukseen. Sekin, että työpäiväkohtaiset tulokset putovat, on toinen sahafirmojen kannalta hankala asia, koska silloin ei joustavasti voi sopeuttaa apteerusta muuttuviin mittoihin.
Selväähän on, että asialla on ollut kaksi toheloa. Ei siinä selittely auta. Kyllä motokuskinkin pitää tietää, ettei mökkitontilta saa kaataa puita. Olisi pitänyt varmistaa.
Kerran nauhoin harvennuskohteen lähtien, että naapurin tekemä kepitys oli rajalla. (kuten se varmaan olikin) Motokuski soitti ja sanoi gepsin näyttävän, että se viitoitus olisikin naapurin puolella. Jätettiin varulta harventamatta, ettei mentäisi vieraalle maalle. Näin tekee kunnon motokuski.
Toinen kysymys on sitten tontinomistajan asenne, jossa tuntuu olevan myös paljon parantamisen varaa.
Se, että korkealla olevat alueet ovat karuja, ei ainakaan Päijänteen tienoilla pidä automaattisesti paikkaansa. Nimittäin korkeimmat mäet jäivät mannerjään sulettua vedenpinnan yläpuolelle ja ainakin joistakin niistä eivät ravinteet ole huuhtoutuneet. Siis ainakin Päijänteen itäpuolella ei maaston korkeusasemasta voi ennustaa sen ravinteisuutta.
Kuule Taneli. Kyllä kannattaa puhua teknisestä arvosta, kun sitä kerran on vaadittu oikeudessa. Jos vaaditaan aivan älyttömiä korvauksia puiden teknisestä arvosta, niin silloin tuntuu, ettei muillakaan vaateilla ole kummosia perusteita.
Lueskelin tuota lehtijuttua ym tarkemmin. Jotenkin nuo palaset eivät aivan tunnu yhteensopivilta.
Jos ajouraa oli 70 m, niin miksi väitetään, että pilattiin 900 m2. Jos ottaisi uran leveydeksi 6 m, niin silloin olisi hakattu 420 m2. Entä sitten puiden lukumäärä 112 kpl? Jos olisi hakattu 900 m2, niin se merkitsisi 1244 runkoa/ha. Siis tavallista kuitupuumetsää, jossa puustoa on enimmillään 200 m3/ha. Hakattiin siis tällä olettamuksella 18 m3. Puuston hinta max 20 euroa/m3. Siis hakatun puuston arvo max 360 euroa, Vaatimus puiden arvosta oli 3900 euroa, siis 11-kertainen. Kun nuo muutkin vaatimukset olivat samaa luokkaa, niin ymmärtää, ettei hakkaajilla ollut kovin suurta intoa neuvotella.Katselin Pohjolan vakuutusehtoja, niin kotivakuutuksesta myrsky ei korvaisi kaatuneita puita. Metsävakuutukseen saa erillisellä maksulla koristearvokertoimen puille. Tällaista vakuutusta ei mökkitontille saa. Joskus se tuuli kaataa rannaltakin puita. Ainakin Päijänteellä.
Rakennusliikkeellä tuli aikoinaan ostajia, jotka mitättömiin vikoihin vedoten halusivat asuntoonsa arvonalennusta, siis alentaa kauppahintaa. Pääsääntöisesti sitä ei annettu, vaan viat korjattiin vaikka olisi maksanut enemmänkin. Puita ei tietenkään saa pystyyn, siksi kohtuullinen hyvitys olisi paikallaan. Sitä ei voi arvioida käymättä paikanpäällä. Onko se sitten 3-tai 5-kertainen puuston arvoon nähden on sitten makuasia. Oleellista kuitenkin on, ettei mökin käyttö millään tavalla vaikeutunut. Siksi kaikki tuollaiset ylimääräiset vaatimukset herättävät ainakin minussa antipatiaa.
Hakkajien olisi saattanut olla viisasta kirjallisesti ilmoittaa kohtuulliseksi arvioimansa korvaussumma ja tiedustella tilinumeroa, jolle voi sen maksaa. Olisi ollut mukavampi lähteä käräjille, jos sinne asti olisi koskaan joutunut.
Ottamatta tähän asiaan kantaa, niin olen kyllä Tanelin kanssa samaa mieltä. että suuret firmat muokkaavat oikeuskäytäntöä juuri tuon kulupelotteen voimalla.
Pari omakohtaista kokemusta.
Vakuutusyhtiö yritti maksaa liian vähän palovakuutuskorvausta. Vakuutuslautakunta (ilmainen) nosti korvausta n. 80 %. En olisisi millään voittanut, jos en olisi ollut rakennusalan asiantuntija, joka pystyi perustelemaan uskottavasti kohteen uushankintahinnan. Yksityinen olisi joutunut maksamaan jo tuhansia euroja siitä työstäni ilman varmuutta tuloksesta.
Toinen tapaus oli louhos-murskaamohanke, josta olen tainnut kirjoittaakin ja joka oli suunniteltu toteutettavaksi kaiken järjen vastaisesti niin, että siitä olisi aiheutunut mahdollisimman suuret haitat. Luvanhakija oli täysin ylimielinen. Ei ottanut mnkäänlaisia muutostoiveita huomioon. Yritti jatkuvasti selvistä asioista valehtelemalla puolustaa asiaansa. Tarvittiin tällä kertaa kallispalkkainen juristi ja paljon omaa työtä (taas työkokemus apuna), jolloin lopuksi hakija kaiketi totesi yrityksensä tällä kertaa toivottomaksi ja luopui hankkeesta.
Nyt puheenaolevassa asiassa faktat taitavat kyllä olla aika selvillä. Itse mökkiläisenä olisin tuskin lähtenyt prosessiin, jos kohtuullinen korvaus olisi maksettu. Oliko vastapuolella todellista neuvotteluhalua, siitä ei voi olla varmuutta. Enkä tietysti toisaalta firman toimihenkilönä olisi kohtuuttomiin vaatimuksiin suostunut. Sellaisiakin on tullut vastaan matkan varrella. Itse ihmettelen sitä. missä tuollaisia firmoja löytyy, jotka menevät vieraalle maalle. Kyllä meikäläisen käyttämät firmat, niin ostajat kuin hakkaajatkin, ovat todella huolellisia rajoista.
Koivikon (kuten myös männikön), harvennuksessa on ensimmäinen kriteeri, että jätettävät puut ovat mahdollisimman samanmittaisia. Tavoite voisi olla noin 800 runkoa/ha. Se antaa keskiväliksi 3,5 m, mutta tarkkojen välimatkojen sijaan siis tärkein on puiden samanmittaisuus. Siksi keskivälistä ja latvuksista ei niin tarvitse välittää.
Tämä on minun käsitykseni. Muilla voi olla enemmän kokemusta ja parempia ohjeita.
Eihän se metsätalous ole kannattamatonta. Liikevoitoksi jää n. 85 % myyntihinnasta. Mikä on tuottoisempaa? Aivan eri asia on sitten tuottoprosentti. Se riippuu sitten mille hinnalle lakee tuon tuoton. Esimerkki kannattamattomasta toiminnasta on vaikka rakentaa loistoristeilijä 1000 miljoonalla ja saada ostajalta 900 miljoonaa. Se on kannattamatonta.
Sitten aivan eri asia on ne Taaleritehtaan metsärahastot, joiden arvo saattaa kyllä laskea. Kuten tuolla aiemminkin kirjoitin, niin hyviä tuloksia saa aluksi myymällä runsaasti metsää ja panostamalla vähän uudistamisiin. Siis pudottamalla todellista tasearvoa, jonka muutokset pitää tietenkin myös ottaa huomioon kannattavuutta arvioitaessa. En siis minäkään ostaisi metsää noin epävarmalla tavalla ja tietäen, että hallinnointi vie myyntitulosta merkittävän osan.
Metka asia tuo inflaatio, joka on vaikuttanut ja saattaa joskus myöhemminkin vaikuttaa. Appi-vainaa osti 1927 metsää nimellishintaan noin 1, 27 euroa/ha. (kun ostohinnasta oli vähennetty oston jälkeiset puunmyyntikaupat ja sen ajan markat muutettu euroiksi). Ei kyllä myynytkään sitten paljon mitään 35 vuoteen. Nyt saadaan vuosittain metsätuloa nettona n. 100-kertainen määrä hehtaarilta.