Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Sama kokemus kuin A:J:lla.
Meilläkin kielletty maa-aines ja rakennuslakien mukainen toiminta. Aukkoja voi tehdä. Metsäkeskus laati aikoinaan suunnitelman, jossa todettiin tällaiset mahdollisuudet.
Jos sitten kysessä joku muu suojeluperuste, niin tilanne on toinen. Kannattaa ensiksi ottaa yhteys Ely-keskukseen tilanteen selvittämiseksi. Ainakin meikäläisen kokemuksen perusteella heidän palvelu on nykyään täysin asiallista.
Jos ottaisi kantaa otsikon asiaan.
Itse en ole aloittajan kuvailemia tyyppejä tuolla metsässä tavannut. Luontoasiatkin tulevat kyllä asiallisesti huomioonotettua,
Kyllä ne luontoasiat toisaalta joskus ihmetyttävät. Olin taannoin tilaisuudessa, jossa erään MHY:n kavereille esiteltiin uhanalaisia sammalia ja heiniä. Ei se asia tietysti hirveästi kiinnostanut, sillä kukapa niitä kaikkia melkein samannäköisiä sammalia ja heiniä toisistaan erottaisi. Etenkin talviaikana lumen alta. Itse kyllä mielessäni ihmettelin kyllä sitä, kuinka paljon aikaa on täytynyt uhrata esimerkiksi eri sammalten leviämisen kartoituksiin.
Kyllähän kaikki ottavat vakavasti jonkun tärkeän biotoopin, mutta mitä merkitystä on jonkun yksittäisen puunrungon tai kivikon sammalella. Kyllä tuolla suojelupuolella saisi olla vähän suhteellisuudentajua.Tietysti sitten joku esin MHY:n toimihenkilö tekee hommat saman rutiinin mukaan, vaikka joskus pitäisi esittää normaalista poikkeavia ratkaisuja. Jos alkaa keksiä jotain uutta ja jostain syystä epäonnistuu, niin sitten syy on esittäjän vaikka syy saattaisi olla missä tahansa muussa. Ei viisas ja ylikuormitettu kaveri lähde omiaan sooloilemaan vaan tyytyy perinteisiin menetelmiin, jotka sitä paitsi useimmiten tuottavat paremman tuloksen.
Tämä keskustelu taas kerran osoittaa sen, kuinkä järjetön on tuo taimikonhoidon Kemera-tuki. Kuinka monta metsää onkaan pilattu odottaen, että taimikko saavuttaisi Kemera-rajan.
Tietysti tollainen männikkö pitää perata heti. Jos hommaa ei tehdä ajoissa, niin osa taimista näivettyy kasvatuskelvottomiksi. Varjossa kasvaneina ne taimet tarjoavat hirvelle mieluisan ruokapöydän, joten osa taimista päätyy hirvien pötsiin. Paljonko sitten jää kunnolla kasvamaan lähteviä taimia onkin aikalailla sattuman satoa.
Oikeaoppisesti tehtynä siitä olisi tietenkin pitänyt perata lehtipuut silloin, kun männyt olivat jotain 1,5 metrin luokkaa. Sitten voi odotella lopullista perkausta rauhassa. Kunnon männyntaimikon perkaus on taitolaji. Siinä näyttää ammattimiehellekin sattuvan virheitä. Mielestäni erittäin oleellista on, että kasvamaan jätetyt taimet ovat mahdollisimman tasamittaisia. Pienemmät nimittäin riukuuntuvat ja haittaavat vain taimikon kasvua ja lopulta kuolevat.
Esimerkiksi meidän yhteismetsällä on sellainen tilanne, etteivät taimikot yleensä koskaan ole Kemera-tukikelpoisia juuri oikea-aikaisien perkausten vuoksi. Eikä tukia kannata hakea.. Ei me sitä surra. Eivät ne taimikonhoitokulut siitä kasva, että hoitaa homman ajallaan ilman Kemeraa. Mukava on sitten katsella hyvinvoipia taimikoita ja odotella varhaisia hakkuita.
Jatkan vielä LV:n yleisöosastokirjoituksen repostelua.
Hänhän totesi, että vuoteen 2007 mennessä tehtyjen metsäviljelyjen kasvu on vainnoin puolet maan metsien keskimääräisestä kasvusta.
Vuoden 2011 metsäsuunnitelman mukaan meidän kaikkien viljelymetsien (vuodet-1963-2011)(pinta-alaan siis sisältyy täysin puuttomat alueetkin) keskikasvu on noin 7 m3/ha/v. LV:n tutkimuksen mukaan meidän vanhojen metsien kasvun pitäisi siis olla noin 14 m3/ha/v. Ei ole kyllä tullut tehtyä tuollaista havaintoa. OIkea luku on jossain 4-5 m3/ha/v.
Sitä minä tarkoitin, että hyvin perattu noin 1500 runkoa/ha oleva 32-vuotias metsä kasvaa todistetusti sen 11 m3/ha/v ja että L.V. väittää, että jatkuvan kasvatuksen metsä kasvaa kuten 35-40-vuotias kasvatusmetsä. Siis sen jatkuvan kasvatuksen metsänkin pitäisi kasvaa 11 m3/ha/v. Kasvaako?
Varmasti päästään hoitamattomissa tiheiköissä suurempiinkin kasvuihin kunnes poistuma kasvaa suureksi. Siitä ei siis meidän tapauksessamme ole kysymys.
Sitä minä tarkoitin, että hyvin perattu noin 1500 runkoa/ha oleva 32-vuotias metsä kasvaa todistetusti sen 11 m3/ha/v ja että L.V. väittää, että jatkuvan kasvatuksen metsä kasvaa kuten 35-40-vuotias kasvatusmetsä. Siis sen jatkuvan kasvatuksen metsänkin pitäisi kasvaa 11 m3/ha/v. Kasvaako?
Varmasti päästään hoitamattomissa tiheiköissä suurempiinkin kasvuihin kunnes poistuma kasvaa suureksi. Siitä ei siis meidän tapauksessamme ole kysymys.
Lauri Vaara sen taas tänään todisti Hesarissa. Hänen mukaansa vasta 35-40-vuotiaana saavuttaa uudistettu metsä saman kasvun kun hänen mukaansa normaali metsä kasvaisi.
Kyllä meikäläistä on pahemman kerran petetty. Katsoin näiden meidän karuhkojen metsien kasvulukuja metsäsuunnitelmasta. 20-vuotiaan metsän kasvu oli 5,7 m3/ha/v ja 32-vuotiaan 11 m3/ha/v. Turhaan me niitä uudistusvaivoja nähdään, kun metsä muutenkin kasvaisi siis vähintään 10 m3/ha/v. Ei muuta kuin uudistushakkuut seis ja odotellaan, että metsät kasvavat jatkuvasti vähintään tuon 10 m3/ha/v.
Kenetkähän tästä petoksesta voisi haastaa käräjiin. Olisiko tuo kartelliporukka sopiva avustaja. Lauri Vaara varmaan pystyisi todistamaan, että jatkuva kasvatus tuottaa jatkuvasti vähintään 10 m3/ha/v kun halutaan olla liioittelematta.
Mikähän tiedonvälityksessä on mennyt pieleen, kun ei kerrota, että liito-oravien kanta vähenee ja syynä on metsätalous. Näinhän näilläkin palstoilla on monien toimesta väitetty.
Luonnollisestikin ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin, että Suomen metsät on loppuunhakattu ja liiturit ovat turvautuneen viimeiseen resevaattiinsa Kuopioon.
Vavavasti puhuen, on todella ilmeinen biologinen tosiasia, että valtaväylien varret ja asutuksen liepeet tarjoavat liitureille parhaat elinmahdollisuudet.
Luulisin, että kyseessä on lähinnä muutamat tekijät:
-pedot eivät viihdy noissa paikoissa melusaasteen vuoksi
-myös niiden saalistus vaikeutuu, koska voimakas taustamelu peittää heikot äänet, jotka syntyvät liiturin nakerrellessa einettään
-ainakin kaupunkiympäristössä on oravia runsaasti ja liiturit pystyvät hyödyntämään niiden hylkäämiä pesiä.Olen muutamaan kertaan kertonut täysin ihanteellisesta vanhan sekametsän kuviosta (nyt Metso-ohjelmalla rauhoitettu), jossa joku oli Ilmoittanut havainneensa liiturin jätöksiä vuonna 2007. Tänäkään keväänä ei niitä löytynyt vaikka paikalla on pesäpönttökin.
Ehdottomasti pitäisi hakea muutama mirjardi euroa EU-tukea, jotta liiturikanta saataisiin nousemaan. Sehän siis onnistuisi valtateitä ja asumalähiöitä rakentamalla. Olisi Ville Niinistönkin aika terästyä kunnon töihin.
Eipä me kait mitään virhettä tehty. Ainahan pitää vähän kokeilla ja tuloksista oppia.
Männiköiden osalla tilanne on sitten toinen. Aivan kuin Kari M tuolla edellä totesi. Niiden kasvatusta kannattaa jatkaa poistamalla suurimmat puut ja tietysti kasvussaan liikaa jälkeen jääneet puut. Sellaisia mäntykankaita on tullut käsiteltyä jokuja kymmeniä hehtaareja. Kasvatustiheys ennen päätehakkuuta on yleensä luokkaa 350-400 kpl/ha. Sil.loin saa laatutyveä
Mekin kokeiltiin kerran ”jatkettua kasvatusta” oma-alotteisesti. Ei siis metsäyhtiön ehdotuksesta. Siis suurimmat kuuset pois ja toivottiin, että ne keskikokoiset alkaisivat kasvaa. Olen kertonut tästä aiemminkin. Tulos oli joka tapauksessa se, etteivät ne vähän varjossa kasvaneet enää elpyneetkään vaan alkoi kuolla ja kaatuilla.
Pari vuotta katseltiin ja sitten aukoksi. Ainakin tuon testin perusteella menetelmä on täyttä humpuukia.Siinä myydään uudistuskypsää metsää harvennuspuun hinnalla. Ja kärsitään tappioita myös siksi, kun jätetty puusto ei enää kasvakaan vaan tosiasiassa vähenee.
Minun mielestäni ainoa oikea tapa kasvattaa uudistuskuusikko on se, että siellä kasvaa n. 600 kpl/ha vähän järeydestä riippuen. Muuten tulee ongelmia kuivumisen, kaatuilun ja heinikon kanssa, kuten tuolla edellä on todettu.