Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
En kyllä usko, että pihlajakasvustolla kuusikossa ja räkättiyhdyskunnalla siellä olisi välttämättä mitään tekemistä toistensa kanssa. Räkätit syövät pihlajanmarjoja yleensä syyskuussa ja vaeltavat vähän missä sattuu, joten ne kyllä ”siementävät” metsiä tasasaisesti. Niin uskon.
En kyllä usko, että aukkojen koollakaan olisi merkitystä.
Kyllä uskon edelleen, että maaperään paikallisresti on vuosituhansien kuluessa, syystä tai toisesta, muodostunut olosuhteet, jotka suosivat pihlajaa.
Meilläkin noita kivikoita riittää. Kysyjän tilanteessa tuntuu kyllä aika epätodennäköiseltä, että uusia mäntyjä alkaisi liiemmälti kasvaa.
Ongelmia saattaa joskus tuottaa myös heinettyminen, jos heti muokkauksen jälkeen ei synnykään männyntaimia.
Ollaan siirrytty käytäntöön, että hakkuun jälkeisenä vuonna suoritetaan äestys, jonka yhteydessä männynsiementen konekylvö. ämä on vähän kalliimpi kuin laikutus. Siementä tulee taatusti riittävästi. Seuraavana vuonna sitten täydennysistutus 1000-1200 kuusentainta. Kuten aloittajakin kertoi, kyllä ne kuuset kasvavat siellä kivikoissa. Kylvö ei luonnollisestikaan onnistu kaikin paikoin. Siksi kuusia lisäksi. Vähän kalliimpi kuin perusmallit, mutta kyllä varmasti parempi.
Jesselle tiedoksi.
Suojelua on kahdenlaista. Määräajaksi suojelu, jossa korvataan hakkuutulomenetys. Se on verollista (luullakseni). Sitten pysyvä suojelu, jossa korvataan puuston arvo (-15 %, joka katsotaan säästettävän uudistuskuluissa). Se on verovapaata. Tässä suojelussa metsä jää luonnontilaan ikuisesti, elleivät Valtio ja maanomistaja sovi jostain mahdollisesti tarvittavista metsänkäsittelyistä.Tosiaan niin on että josain on sitä pihlajaa tolkuttomasti ja monin paikoin ei yhtään. Ei se voi siis ainakaan johtua siitä, että lähimenneisyydessä linnut olisivat levittäneet siemeniä.
Tuolla edellä todettiin, että pihlaja vesottuu parhaiten rehevillä mailla. Minunkin mielestäni, niin on tilanne. Mutta ei kyllä kaikilla rehevillä mailla. Onko siis maapohjan kemiassa tai eliöstössä jotkut erikoiset piirteet, jotka mahdollistavat tuon mahdottoman ongenvapametsän syntymisen?
Myyt jotain Metso-suojeluun? Ainakin meillä toteutettiin suojelu niin, että saatiin puustosta korvaus ( joka verovapaata) ja maapohja jäi itselle. Ajateltiin, että on mukava, kun oma luonnonsuojelualue ja toiseksi, jos joskus lait tai sertifikaatit muuttuvat, niin on valmista suojelualuetta.
Se maapohjakorvaus on niin pieni, ettei mielestäni ainakaan pienillä alueilla kannata hankkia Valtiota naapurikseen. Tulee muuten esim kulkurasaitteita. Voi jatkossa tulla muitakin yllätyksiä vaikka joissain lupakysymyksissä.
”Hoitokunnan jäsen on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on toimessaan tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttanut osakaskunnalle” (Yhteismetsälaki 28 §)
Siis et oikeuden päätöksen mukaan saa korvausta omista kuluistasi. Se on selvää. Toisaalta hoitokunta on tahallisesti rikkonut yhteismetsälakia. Siis vastuu yhteismetsälle syntyneistä kuluista kuuluu hoitokunnalle, ei osakaskunnalle. Kannattanee ainakin riitauttaa asia asia, kun kuluvan vuoden tilinpäätös hyväksytään.
Tietysti, kuten aiemminkin kirjoitin, hoitokunta on vastuuvelvollinen ja nimenomaan henkilökohtaisesti, jos ohjesääntöä on tietoisesti rikottu. Periaatteessa hoitokunta ei saa panna täytäntöön osakaskunnan kokouksen ohjeäännön vastaista päätöstä. Osakaskunta ei voi olla vastuuvelvollinen, ainakan maallikon mielestä, koska silloin osakas itse joutuisi maksamaan omat vahinkonsa.,
Kun en ole juristi, en osaa ottaa kantaa onko asiassa reklamoitu oikein. Kun vaaditaan korvauksia siitä, että olet halunnut saada sinulle ohjesäännön mukaan annettavia tietoja, on ainakin mielestäni sellainen seikka, että siinä on hoitokunta henkilökohtaisesti vastuuvelvollinen osakaskunnalle syntyneistä kuluista. Mutta oikeuden saaminen ei tosiaankaan ole aina helppoa tai varmaa.
Se 2 %:n tuotto yli 100-vuotiaassa metsässä saattaa olla usein varsin haasteellinen, koska kuolema ja laho vievät kasvusta suuren osan. Huomattava on, että samalla menetetään uuden metsän tuoma arvonlisäys. Siis kannattavuutta arvioitaesa pitää ottaa myyntitulon lisäksi huomioon se uuden metsän kasvun tuoma lisäys taseeseen. Siksi normaalitapauksessa hakkuun lykkääminen tuottaa negatiivisen tuloksen.
Tietysti liikenneturvallisuuskin pitää ottaa huomioon. Kannattaa muistaa, että meistä itään on 10000 km hirvien laidunmaita ja, ettei Suomi ole saari vaan niitä hirviä vaeltaa aina paikoille, joissa on hyvät vapaat laitumet. Siksi ei ole suinkaan itsestäänselvyys, että hirvikannan vähentäminen radikaalisti vähentäisi samassa suhteessa hirvikolareita. Joskus 1950- ja -60-luvuilla hirvikanta oli pieni, mutta kolareiden määrä kasvoi, koska Karjalan kannaksen hirvet alkoivat vaeltaa Suomeen.
Sen, että on istutettu paljon kuusta, on väitetty johtuvan vain hirvien pelosta. Sehän ei luonnollisestikaan pidä paikkaansa. Kuusen istutuksen runsastuminen oli luultavasti pääosin vastareaktio 1970-luvun männynistutusvillitykselle. Sinänsä tietysti yleensä oikea ratkaisu.
Aiemmin, kun hirvikanta oli pieni, niin jätettiin haavat pystyyn, koska pelättiin sitä vesakoitumista. Ainakin meilläpäin hirvet kyllä kurittavat niitä haavanvesoja, ettei niistä ole enää haittaa. Onko haapojen määrän väheneminen sitten kuinka suuri ongelma muulle luonnolle, siitä en osaa ottaa kantaa. Jätän niitä kyllä jatkuvasti kolopuiksi. Laajemmassa mitassa niiden kasvattaminen on luonnollisestikin metsätalouden kannalta erittäin epätaloudellista. (Jessen haapoihin en nyt ota kantaa).
Asioilla on monenlaisia ulottuvuuksia ja vaikutuksia, niin positiivisia kuin negatiivisikin. Kannattaisi kiihkomielisten hirvien vihaajien miettiä myös niitä positiivisikin vaikutuksia. Voisitte sitten saada ehkä myös paremmat yöunet..
