Käyttäjän Tomperi kirjoittamat vastaukset
-
Sitähän tässä olen koettanut tutkia jotta ymmärtäisin, tuota taulukkoa katselin: ”https://puuproffa.fi/puutieto/puut-kasvavat/metsan-kasvu/#” Sen mukaan uudistumiskustannusten korvaaminen kasvulla kestää läehemmäs 40 kuin 20 vuotta. Eli uudistamiseen uhrattu puun arvo on kasvanut sijoitetun puun arvon 40 vuodessa.
Voi olla etten ymmärrä mutta yritän kyllä ymmärtää. Jos puuntaimen istuttaminen maksaa metsään kaikkinensa maksaa euron, koska koittaa aika että jokainen puu keskimäärin kun sen myö on euron arvoinen. Mitä väärää tässä ajattelumallissa on? Onko se paljon vaadittu jos sille taimelle laskee vaikka kolme, kaksi prosenttia vuosittaista korkoa tai vaikka vain inflaation verran? Kauanko autokauppias pystyy myymään käytettyjä autoja jos ostaa niitä kymppitonnilla ja myy niitä eteenpäin kymppitonnilla tai halvemmalla? ” Ei metsätaloudessa toimi bisnesajattelu; ostan eurolla ja myyn kahdella niin tuottoprosentii on tasan yksi.”
Onko järkeä istuttaa puuntaimi josta ei saa investointikustannuksia takaisin täysmääräisenä? Ensiharvennusten hinta näyttää kuidun osalta olevan niin alhainen että kolmemetrisen pöllin arvo on pienempi kuin yksi euro, voi olla että olen väärässä. Näitä minä pohdin. Ennen vanhaan oli metsäneuvvojia joiden puoleen pysty kääntymään, nykyään ne on metsäasiantuntijoita.
Itse mietin sitä että jos metsän uudistan, se vaatis maanmuokkauksen taimien istutuksen niin se maksaa tonnin, yksi taimikonhoito kerta 400 euroa ja muut kulut päälle niin äkkiä ollaan puolessatoissa tonnissa, se on hyvin lähellä samaa hintaa ilman korkoja kuin 100 kiintokuutiometriä mäntykuitua ensiharvennusmetsätä joka myydään… sille sadalle puukuutiolle jos laskee vuotusta korkoa vaikkapa kaksi tai kolme prosenttia niin koska sen saa myyntituloina istutetusta metsästä. Sitä aprikoin kun ois mahdollista tehdä avohakkuita, vai jättäisikö jonkin verran puita kasvamaan hakkuualueelle, tulisiko se samanarvoiseksi investoinniksi kuin avohakkuu, riskinsä se on sijoitustoiminnassa ja siitä ei ole kokemusta muuta kuin se kun aikoinaan kieltäydyin herkullisesta tarjouksesta, ja muutaman viikon kuluttua alkoi ns pankkikriisi, edellisellä vuosituhannella. Onhan se yksi vaihtoehto että lahjottaa metsät pois jos oikein alkaa epäilyttää, elämän kalkkiviivoilla ei pilvilinnoja rakennella.
Olen Jalkasen kanssa samaa mieltä, ainoat paikat mitä olen suomessa nähnyt jotka eivät ole luontaisesti uudistyuneet kymmenen vuoden kuluessa ovat olleet turvetuotannosta vapautuneita alueita, edes heinä ei ole kasvanut, mutta otos on sen verran pieni että en tiedä kokokuvaa, pari kolme niitä vissiin on ollut.
Mitä tapahtuisi jos tuista luovuttais kertaqheitolla kuten Ruotsi teki jo parikymmentä vuotta sittten. Metsänomistajat eivät kokis mitään merkittaävää menetystä, ellei sitä lasketa menetykseksi että nykyset metsäbhoitoyhdistykset menisivät konkurssiin välittömästi. Metsänhoiton järkevöityisi, metsänomistajan kannalta en näe mitään negatiivista, pluissaa saattaisi olla se, yhteistyö maetsänomistajien keskuudessa lisääntyisi. Ehkä se voidaan joidenkin mielestä lukea heikennykseksi että metsäteollisuuden edun ajaminen heikkenisi. Pari kolme vuotta Ruotsissa oli nieleskelyvaihe mitän nyt, sen jälkeen ei ole ollut mutinoita.
