Tämä on klikkiotsikko, myönnän sen. Ajatukset ennallistamisesta liitetään läheisesti soiden ennallistamisesta käytävään keskusteluun. Nyt kuitenkin kirjoitan uudistushakkuun jälkeisestä tilanteesta, jossa metsätilaltani paljastui vajaan 0,2 hehtaarin entinen niitty, joka oli ollut käytössä vielä 1950-luvulla. Niityllä oli tuolloin viljelty heinää karjalle. Myöhemmin niitty pääsi metsittymään, ja se oli juuri tunnistettavissa maisemassa.
Ympäröiville kuvioille oli muutama vuosi sitten tehty uudistushakkuu ja siinä yhteydessä heräsi ajatus, voisiko tuon metsittyneen kuvion palauttaa uudelleen niityksi.
Opiskelin tuolloin Tredussa metsänomistajille suunnatussa kaksivuotisessa koulutuksessa metsäalan perustutkintoa, ja meillä oli yhtenä oppikurssina maisemanhoito. Ehdotin opettajallemme, että olisin ennallistanut kuvion alkuperäiseen asuunsa niityksi ja tehnyt hankkeesta maisemanhoidon oppikurssin näyttötyön. Tämä hyväksyttiin.
Yksittäisenä hankkeena niityn ennallistaminen ei olisi ollut ainakaan taloudellisesti kannattavaa. Maanmuokkaus oli tehty talvikorjuun jälkeen saman vuoden syksyllä, ja niityltä oli kannot nostettu pois. Seuraavana kesänä oli suunnitelmana vierestä kulkevan metsäautotien kääntöpaikan kunnostus. Kääntöpaikalle ajettiin 60 tonnia 65 millimetrin mursketta ja niityn reunaan 60 kuutiometriä kompostimultaa, josta tehtäisiin pinta 0,1 hehtaarin alueelle. Toinen 0,1 hehtaaria jäi kasvamaan luontaisesti maitohorsmaa.
Kaivuri tuli paikalle lavettiautolla, levitti ensin mullan niitylle ja ajoi sen jälkeen metsäautotietä levittämään murskeen kääntöpaikalle. Aikaa koko työhön meni muutama tunti. Tällaisena yhdistettynä hankkeena niityn tuoma lisäkustannus oli pienin mahdollinen.
Kunnostetulle osalle kylvettiin niittykukkasekoitus, ja itäminen lähti hyvin käyntiin. Uudistushakkuun yhteydessä kuvion reunoihin oli jätetty kaksi riistatiheikköä. Riistatiheikön reunaan laitettiin nuolukivi.
Laskin, että rahallista tukea tämän kokoisen niityn ennallistamiseen olisi saanut 56 euroa. Samalla olisin sitoutunut tukiehtojen mukaisesti hoitamaan kuviota. Tuella ei voi kuitenkaan rahoittaa niityn tai kedon perustamista esimerkiksi istuttamalla tai kylvämällä. Kohteelle laaditaan hoitosuunnitelma, joka piti hyväksyttää ely-keskuksessa (nyk. Lupa- ja valvontavirastossa). Tukihakemuksen lomake on kolmisivuinen.
Tässä vaiheessa totesin, että byrokratia on siitä saatavaan hyötyyn nähden liiallinen. Toteutan hankkeen omalla kustannuksellani – silloin ei sitoudu mihinkään byrokratian kiemuroihin ja tulos on juuri niin hyvä kuin itse tavoittelee.
Kannattiko tämä taloudellisesti? Materiaalit ja kaivurityöt 0,1 hehtaarin osalta olivat yhteensä noin 2 500 euroa. Jonkun mielestä hukkaan heitettyä rahaa, koska tuon kuvion olisi voinut metsittää. Omasta mielestäni hanke oli ehdottomasti kannattava. Kylän asukkailtakin on tullut kiitosta onnistuneesta lopputuloksesta – niityllä on runsaasti pölyttäjiä, ja metsäkauriita käy siellä syömässä.
Tämä onkin oma kädenojennukseni luonnon monimuotoisuudelle. Aivan kaikkea ei kannata mitata rahassa.
Kirjoittaja on metsänomistaja ja sijoittamisen asiantuntija.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään