Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Meikäläinen katselee Keski-Suomessa n 400 ha:a eri-ikäisiä ja erilaisilla paikoilla kasvavia männiköitä. Ei niissä ainakaan ole minkään tuhohyönteisen aiheuttamia tuhoja.
Mikko ottaa kantaa oleelliseen kysymykseen. Siis siihen, kuinka reursseja haaskataan 0-tutkimukseen
Hyvä aihe olisi panostaa sekametsien kasvatusta koskevaan tutkimukseen. Olin syksyllä 2024 yhdellä retkellä, jossa aihetta käsiteltiin. Mukana oli myös Luken tutkija. Olin siitä porukasta ainoa, joka asiasta ymmärsi. Tietoni perustuivat osin luontaisesti syntyneisiin sekametsiimme, osin tietoisesti niiden kasvattamiseen.
Mänty-kuusisekametsä kasvaa paremmin kuin yhden puulajin metsät, mikä perustunee puiden erilaisiin biologisiin ominaisuuksiin. Kasvu ensiharvennusvaiheeseen oli eräässä kohteessa arviolta 10 % nopeampaa puhtaaseen kuusikkoon verrattuna ja hakkuukertymä samoin. Kun metsätalousmaa vähenee, niin entistä tärkeämpää olisi tehostaa jäljelle jäävän kasvua. Tälaaiseen tutkimukseen pitää panostaa.
En voi olla muistelematta.
Metsänviljelyteknologian professuuri perustettiin prof. Pentti Hakkilan (VTT) käsiohjauksessa Marjatta ja Eino Kollin säätiön osarahoituksella. Professuuria hoitaneen Pertti Harstelan kädenjälki näkyy edelleen metsänhoidossa.
UPMn käyttämän metsänuudistamisen laadunhallinnan kokeilu yksityismetsiin käynnistyi Metlan ja Pohjois-Savon metsäkeskuksen rahoituksella. Kokeilu laajeni kuudessa metsäkeskuksessa 40 mhy:ssä MMMn rahoituksella. Kunnollisen vaikuttavuusarvion tekemiseen MMM ei löytänyt sopivaa momenttia. Näin menetelmä jäi eloon vain muutamissa metsänhoitoyhdistyksissä, vaikka saadut tulokset muuttivat käytäntöjä.
Taimikonhoidon omavalvonnan kehittämistä rahoitti Etelä-Pohjanmaan elykeskus kenttätyöt tehtiin siellä ja tutkijapanos tuli Metlasta.
Silloisessa Metlassa oli mahdollista kehittää ulkopuoleltakin tulleita ideoita, jos sai siihen ulkopuolisen rahoituksen. Hyväksi havaittujen menetelmien skaalaukseen rahoituksen saaminen oli toivotonta.
Nyt, kun puuntuotannosta on tullut lähes syntiä, ei edes edellä esitellyt yritykset ole mahdollisia.
Kai nykyään sekä yrityksissä että mhy:issä seurataan oman toiminnan laatua kattavasti osana laatujärjestelmää. Lisäksi on metsäsertifiointen seuranta, metsälain seuranta ja hakkuiden luontolaadun seuranta.
Mutta tuossa Mikko on oikeassa että metsänhoidon ja jalostuksen käytännön tutkimusta tarvitaan edelleen. Kaikkea ei voi jättää simulointien varaan.
Riikilä ja nimimerkki Smolsku unohtivat, että Metla ja Metsälehtikustakustannus julkaisivat alan oppikirjoja. Metla julkaisi myös Taimiuutiset lehteä. Näissä kerrottiin yleistajuisessa muodossa kotimaisten tutkimusten lisäksi myös muissa maissa saaduista tuloksista.
Nyt, kun tieteelliset sarjat ovat maksumuurin takana ja kotimaista kokeellista tutkimusta on kutistettu, muualla tuotetun tutkimus ja ja kokemustiedon julkaiseminen alan ammattilaisten käyttöön on entistä tärkeämpää.
Heikki Smolander
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Metsänhoito
Meikäläinen katselee Keski-Suomessa n 400 ha:a eri-ikäisiä ja erilaisilla paikoilla kasvavia männiköitä. Ei niissä ainakaan ole minkään tuhohyönteisen aiheuttamia tuhoja.
Mikko ottaa kantaa oleelliseen kysymykseen. Siis siihen, kuinka reursseja haaskataan 0-tutkimukseen
Hyvä aihe olisi panostaa sekametsien kasvatusta koskevaan tutkimukseen. Olin syksyllä 2024 yhdellä retkellä, jossa aihetta käsiteltiin. Mukana oli myös Luken tutkija. Olin siitä porukasta ainoa, joka asiasta ymmärsi. Tietoni perustuivat osin luontaisesti syntyneisiin sekametsiimme, osin tietoisesti niiden kasvattamiseen.
Mänty-kuusisekametsä kasvaa paremmin kuin yhden puulajin metsät, mikä perustunee puiden erilaisiin biologisiin ominaisuuksiin. Kasvu ensiharvennusvaiheeseen oli eräässä kohteessa arviolta 10 % nopeampaa puhtaaseen kuusikkoon verrattuna ja hakkuukertymä samoin. Kun metsätalousmaa vähenee, niin entistä tärkeämpää olisi tehostaa jäljelle jäävän kasvua. Tälaaiseen tutkimukseen pitää panostaa.
En voi olla muistelematta.
Metsänviljelyteknologian professuuri perustettiin prof. Pentti Hakkilan (VTT) käsiohjauksessa Marjatta ja Eino Kollin säätiön osarahoituksella. Professuuria hoitaneen Pertti Harstelan kädenjälki näkyy edelleen metsänhoidossa.
UPMn käyttämän metsänuudistamisen laadunhallinnan kokeilu yksityismetsiin käynnistyi Metlan ja Pohjois-Savon metsäkeskuksen rahoituksella. Kokeilu laajeni kuudessa metsäkeskuksessa 40 mhy:ssä MMMn rahoituksella. Kunnollisen vaikuttavuusarvion tekemiseen MMM ei löytänyt sopivaa momenttia. Näin menetelmä jäi eloon vain muutamissa metsänhoitoyhdistyksissä, vaikka saadut tulokset muuttivat käytäntöjä.
Taimikonhoidon omavalvonnan kehittämistä rahoitti Etelä-Pohjanmaan elykeskus kenttätyöt tehtiin siellä ja tutkijapanos tuli Metlasta.
Silloisessa Metlassa oli mahdollista kehittää ulkopuoleltakin tulleita ideoita, jos sai siihen ulkopuolisen rahoituksen. Hyväksi havaittujen menetelmien skaalaukseen rahoituksen saaminen oli toivotonta.
Nyt, kun puuntuotannosta on tullut lähes syntiä, ei edes edellä esitellyt yritykset ole mahdollisia.
Kai nykyään sekä yrityksissä että mhy:issä seurataan oman toiminnan laatua kattavasti osana laatujärjestelmää. Lisäksi on metsäsertifiointen seuranta, metsälain seuranta ja hakkuiden luontolaadun seuranta.
Mutta tuossa Mikko on oikeassa että metsänhoidon ja jalostuksen käytännön tutkimusta tarvitaan edelleen. Kaikkea ei voi jättää simulointien varaan.
Riikilä ja nimimerkki Smolsku unohtivat, että Metla ja Metsälehtikustakustannus julkaisivat alan oppikirjoja. Metla julkaisi myös Taimiuutiset lehteä. Näissä kerrottiin yleistajuisessa muodossa kotimaisten tutkimusten lisäksi myös muissa maissa saaduista tuloksista.
Nyt, kun tieteelliset sarjat ovat maksumuurin takana ja kotimaista kokeellista tutkimusta on kutistettu, muualla tuotetun tutkimus ja ja kokemustiedon julkaiseminen alan ammattilaisten käyttöön on entistä tärkeämpää.
Heikki Smolander