Keski-Suomessa käynnistettiin äskettäin hanke, jossa Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat selvittävät okakaarnakuoriaisen uhkaa maakunnan männiköille.
Tutkimusaihe on perusteltu. Okakaarnakuoriaiset ovat tuhonneet mäntyjä ennennäkemättöllä tavalla, ja oletettavasti ilmastonmuutoksen seurauksena. Mutta se, että asiaa tutkitaan Keski-Suomessa, on kauniisti sanoen erikoista. Tuhot keskittyvät lounaisrannikolle.
Tähän omituisuuteen on yksinkertainen selitys. Tutkimus tehdään Keski-Suomessa, koska Keski-Suomen maakuntaliitto rahoittaa sitä. Olennaista ei ole, tuleeko maan pätevimpien metsätuhotutkijoiden osaaminen ja muut tutkimusresurssit järkevimmällä tavalla käytettyä. Esimerkki kuvaa metsäntutkimuksen nykytilaa.
Voisi ajatella, että metsien roolin korostuminen ilmastonmuutoksen torjunnassa alleviivaisi metsätutkimuksen resurssoinnin tarvetta – ja tietysti myös panosten fiksua käyttämistä, eli että ne kohdennettaisiin kokonaisuutta ajatellen tehokkaasti.
Miten kymmenvuotista taivaltaan tänä vuonna juhlistava Luke on vastannut haasteeseen – no puolittamalla metsäntutkijoiden määrän organisaatiossaan. Ja ainakin metsäpuolen tutkijoita kuunnellen voi epäillä, ettei viikate ole käynyt ihan yhtä syvällä maataloudentutkimusorganisaatiossa.
Kaikkeen on tietysti syynsä, eikä vanhan maailman kaltaisen valtion apurahalla toimivan laitoksen perään ole järkeä haikailla. Mutta tällä menolla moni tärkeä kysymys jää vastausta vaille ja tutkijoiden aika kuluu rahoituksen hakemiseen ja usein epäolennaisuuksien tutkimiseen – money talks…
Kiinnostavin kysymys tietysti on, mitä jää tutkimatta. Jos tätä kysyisi tutkijoilta, listasta tulisi niin pitkä, ettei sitä saisi yhteen kolumniin paketoitua.
Ajatellaanpa vaikka metsänjalostusta. Sen merkitystä on mielellään korostettu, kun muut uskottavat keinot metsien kasvun parantamiseen ovat käyneet vähiin.
Jalostajilla olisikin mukavaa kerrottavaa. Parhaat mänty- ja kuusialkuperät kasvavat 20-30 prosenttia paremmin kuin maatiaispuut. Rauduskoivulla etu lienee tätäkin parempi. Hyvä kasvu on yhtä kuin tehokas hiilensidonta.
Paha vaan, että ilo taitaa jäädä laihaksi. Jalostuksen tuloksia ei kunnolla saada hyödyksi, koska siemenviljelmät tuottavat huonosti. Ja se taas johtuu siitä, ettei viljelmien kukittamista tai siementuholaisten torjuntaa ole viime vuosina juurikaan tutkittu tai kehitetty.
Toisaalta, vaikka laatusiemeniä saadaankin – esimerkiksi Ruotsista ostaen – on vastassa seuraava pullonkaula.
Tällä hetkellä metsänviljely osataan, kiitos menneinä vuosikymmeninä tehdyn tutkimus- ja kehittämistyön. Olettaen, että ilmastonmuutos muuttaa kasvuedellytyksiä, tutkimusta tarvittaisiin lisää. Laakereilla lepääminen on harvoin voittava strategia.
Jatkossa tulosta pitäisi tehdä pienemmin kustannuksin ja vähemmän ympäristöä kuormittaen. Pelkästään nuukaillen päädytään tilanteeseen, joka on nähtävillä Pohjois-Suomen uusimmista inventointituloksista – taimikoiden tila on lähes karmea.
Muistaako joku, kun Metsäntutkimuslaitos pestasi metsänviljelyn teknonologian professorin tai Metlan tutkija kehitti omavalvontamenetelmän metsänhoitoyhdistyksille? Omavalvonta johti metsänviljelyn tulosten hyppäyksenomaiseen paranemiseen.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Meikäläinen katselee Keski-Suomessa n 400 ha:a eri-ikäisiä ja erilaisilla paikoilla kasvavia männiköitä. Ei niissä ainakaan ole minkään tuhohyönteisen aiheuttamia tuhoja.
Mikko ottaa kantaa oleelliseen kysymykseen. Siis siihen, kuinka reursseja haaskataan 0-tutkimukseen
Hyvä aihe olisi panostaa sekametsien kasvatusta koskevaan tutkimukseen. Olin syksyllä 2024 yhdellä retkellä, jossa aihetta käsiteltiin. Mukana oli myös Luken tutkija. Olin siitä porukasta ainoa, joka asiasta ymmärsi. Tietoni perustuivat osin luontaisesti syntyneisiin sekametsiimme, osin tietoisesti niiden kasvattamiseen.
Mänty-kuusisekametsä kasvaa paremmin kuin yhden puulajin metsät, mikä perustunee puiden erilaisiin biologisiin ominaisuuksiin. Kasvu ensiharvennusvaiheeseen oli eräässä kohteessa arviolta 10 % nopeampaa puhtaaseen kuusikkoon verrattuna ja hakkuukertymä samoin. Kun metsätalousmaa vähenee, niin entistä tärkeämpää olisi tehostaa jäljelle jäävän kasvua. Tälaaiseen tutkimukseen pitää panostaa.