Muistan, kuinka umpitylsiä paikkoja Metsäntutkimuslaitoksen lannoituskokeet olivat. Loputtomasti koeruutuja, joissa toistettiin erilaisia lannoituskäsittelyitä. Tulokset eivät yleensä näkyneet silmänvaraisesti vaan vasta mittaustulosten tilastollisessa analyysissä.
Viime aikoina pitkästyttäviä retkiä lannoituskokeille ei enää ole tehty. Hyvä juttu se ei kuitenkaan ole vaan paljastaa, että tieto metsänlannoitusten vaikutuksista perustuu 1960- ja 70-luvuilla aloitettuihin lannoituskokeisiin, joiden mittauksia jatkettiin 1980-luvulle.
Kiinnostus lannoituksiin on virinnyt uudelleen, kun puuston jumahtanutta kasvua pitäisi piiskata uuteen vauhtiin metsien hiilensidonnan tehostamiseksi. Asialle olisi kovasti eduksi, että tarjolla olisi tuoretta tietoa lannoituksista – mutta sellaista ei ole.
En epäile, etteivätkö vanhojen lannoituskokeiden tulokset olisi vähintään oikean suuntaisia. Typen niukkuus rajoittaa puuston kasvua, joten typen lisäys parantaa kasvua.
Vallitsevan käsityksen mukaan lannoitus tuottaa 6–8 vuodessa 15–20 kuutiometriä lisää puuta – kuten jokaisessa metsänlannoitukseen kannustavassa jutussa muistutetaan. Se kuitenkin jää kertomatta, että havainto perustuu 1970-ja 80-luvuilla tehtyihin mittauksiin.
Moni asia on sen jälkeen muuttunut. Kasvukaudet ovat aiempaa lämpimämpiä ja ilmassa on runsaammin hiilidioksidia. Sateen mukana tulevan, lannoitteiden lailla vaikuttavan saastetypen määräkin on muuttunut. Lannoitettavat metsätkin ovat erilaisia kuin 1970-luvulla: pääosin istutettuja ja nuoremmasta päästä jalostetusta siemenaineksesta kasvatettuja.
On vaikea päätellä, vaikuttaako lannoitus tänä päivänä paremmin vai huonommin kuin vanhat tutkimukset osoittavat. Olettaa kuitenkin voi, että ihan kaikki ennen vanhaan mitattu ei enää sellaisenaan pidä kutiaan.
Rahanarvoista olisi tunnistaa parhaat lannoituskohteet. Jos keskimääräinen kasvun lisäys on 15–20 kuutiota hehtaarilla, niin jossain sen täytyy olla paljon suurempi – mutta missä?
Entäpä turvemaiden tuhkalannoitukset, joita innokkaat yrittäjät markkinoivat kovin vaihtelevin lupauksin? Osaako joku perustellusti sanoa minkä suuruisella tuhka-annoksella suometsän kasvu kiihtyy vuosikymmeniksi, entä tuottaako rakeistettu tuhka samanlaisen vasteen kuin irtotuhka?
Markkinamiehet toki varmistavat itselleen perääntymisreitin muistuttamalla, että tuhkan vaikutukset alkavat näkyä kolmen neljän vuoden kuluttua. Entäpä, jos eivät näykään – mistä sen huomaa? Sama koskee kasvatuslannoituksia. Metsänomistajan keinot todentaa lannoituksen todellinen vaikutus ovat kehnot.
Vain tutkimus voisi antaa vastauksen kysymyksiin. Valitettavasti lannoitustutkimuksia ei ole viime aikoina tehty, vaikka esimerkiksi metsien ilmastoasioita ja entistä ilmastoviisaampaa metsänhoitoa onkin kehitetty.
Kukaan ei ole nähnyt tarpeelliseksi rahoittaa pitkäkestoisten lannoituskoesarjojen perustamista. Ja vaikka kokeita nyt perustettaisiinkin, kestäisi vuosikymmeniä ennen kuin vastauksia saadaan. Silloinkin voisi käydä kuten 1980-luvulla, kun lannoituskokeiden tulokset valmistuivat: elettiin lama-aikaa eikä homma enää kiinnostanut ketään.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Hyvät kommentit Mikko.
Itsekin kyllä lannoitan, varsinkin männiköitä VT ja MT-mailla. Olisi tietysti mukavaa et saisi tuoretta tutkimustietoa aiheesta, mutta olen itse huomannut että kyllä se varttuneelle metsälle annettava lannoitus näkyy, esim. 24 lannoitin yhden MT-kuvion männikön ja tänä talvena huomasi hyvin latvoista että ovat tuuheutuneet selkeästi. Toivottavasti myös paksuuskasvu on kasvanut samalla.
Hyvä kolumni Mikolla. Mikä on lannoituksen tuoma lisä muihin kasvua lisääviin nähden? Omatoimilannoittaja voi kyllä seurata vaikutusta omassa metsässään koepuista: mittaa tiettyjen (vaikka kuitunauhalla merkittyjen) puiden ympärysmittoja peräkkäisinä vuosina lannoitetulta ja lannoittamattomalta kohdalta muutoin samanlaisesta metsästä. Tai kairaa lastun ja mittaa viimeisten vuosien lustot.
Erittäin hyvä ja ajankohtainen kolumni! Taitaa toisiaan kasvumallien lannoitusvaikutusten kasvureaktioiden mittaukset kivennäismaiden osalta perustua viime vuosituhannen tutkimuksiin ja turvemaiden osalta tämän vuosituhannen alun mittauksiin. Ja kuten Mikko kirjoittaa moni asia on tuon jälkeen muuttunut.
Vähän karumman laidan kuusikko elpyi kyllä typpilannoituksen jälkeen selvästi.
Sitä ihmettelen, että miten urealannoitus oikeasti toimii. Aiemmin taisi haihtua taivaalle. Nyt lannoiterakeet pinnoitetaan jollain aineella, jonka pitäisi estää tuo haihtuminen ja toinen konsti on lannoittaa elokuussa. Insinööri ei kyllä usko tuollaista viritelmää. Siinä on liikaa liikkuvia osia.
Boorilannoitus on tietysti eri asia. Sen vaikutus on hammastyttävä.