Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Kait suolle puusto saadaan kasvamaan vain ensin kuivilla ojilla. Sitten kun ojat ovat kasvamassa umpeen ja metsä kasvanut tuo haihdunta voi siirtää vain ojituksen kunnostustarvetta. Päätehakkuun jälkeen sitten pitää ojat kunnostaa taas toimiviksi. Karuilla ojituilla suopohjilla ei CO2-päästöjä ole, vaan ovat jopa luonnon suon veroisia hiilinieluja. Luonnon suot ovat valtava metaani-päästö 3..20 kertainen suotyypistä riippuen CO2-sidontaan nähden ja ojitus poistaa lähes kaikki metaani-päästöt. Rehevillä soilla (korvilla) voisi ajatella ojia 60…100 m välein ja siihen johdettuja 0,6 m syviä (olivat pian 0,3m syvyisiä rahkasammalen kasvettua ojan pohjaan) naveromätästyksen ojia 10 m välein. Silloin suurin osa aukosta pitäisi pohjaveden sillä korkeudella, että metaani-ja CO2-päästöt maapohjasta olisivat optimaaliset. Näin avohaakkuulla uudistaminen ei juuri eroaisi jatkuvasta kasvatuksesta päästöjen suhteen ja kasvu eii CO2-olisi parempaa.
Metsän kasvu korven uudistusalalla voisi olla jopa 10 m3/ ha/v, joka vastaa CO2-sidontaa 25 tn/ha/v eli rehevätkin suopohjat olisivat aina hiilinieluja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Metsänhoito
Kait suolle puusto saadaan kasvamaan vain ensin kuivilla ojilla. Sitten kun ojat ovat kasvamassa umpeen ja metsä kasvanut tuo haihdunta voi siirtää vain ojituksen kunnostustarvetta. Päätehakkuun jälkeen sitten pitää ojat kunnostaa taas toimiviksi. Karuilla ojituilla suopohjilla ei CO2-päästöjä ole, vaan ovat jopa luonnon suon veroisia hiilinieluja. Luonnon suot ovat valtava metaani-päästö 3..20 kertainen suotyypistä riippuen CO2-sidontaan nähden ja ojitus poistaa lähes kaikki metaani-päästöt. Rehevillä soilla (korvilla) voisi ajatella ojia 60…100 m välein ja siihen johdettuja 0,6 m syviä (olivat pian 0,3m syvyisiä rahkasammalen kasvettua ojan pohjaan) naveromätästyksen ojia 10 m välein. Silloin suurin osa aukosta pitäisi pohjaveden sillä korkeudella, että metaani-ja CO2-päästöt maapohjasta olisivat optimaaliset. Näin avohaakkuulla uudistaminen ei juuri eroaisi jatkuvasta kasvatuksesta päästöjen suhteen ja kasvu eii CO2-olisi parempaa.
Metsän kasvu korven uudistusalalla voisi olla jopa 10 m3/ ha/v, joka vastaa CO2-sidontaa 25 tn/ha/v eli rehevätkin suopohjat olisivat aina hiilinieluja.