Ladataan...
Kolumni | Vaikka kaikkia luonnon hyötyjä ei voi hinnoitella, niiden arvo ei silti ole nolla
Tilaajille
Metsänhoito
Inkalla on hyvin yksipuolinen asenne. Tuntuu, että kaikki metsien käsittely on pahasta. Tietysti tällaisia ajatuskantoja varmaan löytyy paljonkin. Valitettavasti tuntuu, että näin ajattelevat sulkevat suuren osan rikasta luontoamme tajuntansa ulkopuolelle.
Metsätalous on toisille ammatti. Monelle se on myös tuottaa aineetonta hyötyä. Mikä onkaan kiinnostavampaa kuin omin voimin kasvatettu metsä. Voi muistaa hikipisarat, kun kantoi taimivakkoja tai hikoili raivaussahan kanssa. Voi nähdä kasvun ihmeen, kun tyhjästä aukosta kehittyy ensin taimikko ja hiljalleen kunnon metsä. Hyvää mieltä lisää tietoisuus siitä, että uusi metsä kasvaa hakattua paremmin. Metsänomistaja tekee näin todellisia ilmastotekoja.
Voi tuntea myös tyydytystä, että tehnyt hyödyllistä työtä. Lukuisat ihmiset ovat saaneet työtä. Kuluttajat ovat saaneet tarpeellisia metsäteollisuustuotteita. Suomessa metsäenergiaa käytetään niin lämmön kuin sähkön tuotantoon. Pitäisikö meidän jättää luonnon suoma voimavara hyödyntämättä ja siirtyä kokonaan tuontienergiaan tai epävarmaan ja tavattomasti luontoa tuhoavaan tuulivoimaan?
Entä sitten luonto. Metsämme pursuavat nykyään marjoja, mikä perustuu hakkuuaukkoihin. Suomen pölyttäjäkannat ovat Euroopan parhaat. Tämäkin on koko kesän kukkivien hakkuuaukkojen ansiota.
Luontotyyppien käsite on hyvin kummallinen. Joskus se perustuu jopa puuston ikään. Tilastoja valikoivasti käyttäen päästään hyvin kummallisiin tuloksiin. Uhanalaiset luontotyypit eivät yleensä sijaitse talousmetsissä vaan ne ovat yleensä jo nykyään suojeltuja.
Kaikki nämä katastrofipuheet on metsiemme historiatietojen valossa täysin katteettomia. Noin vuodesta 1750 Ensimmäisen maailmansodan alkuun mennessä olivat Oulujoen eteläpuoliset metsät yleensä hakattu kaskeamalla, tervanpolttoon tai määrämittaharsinnoilla ainakin kerran aukoiksi. Kaskimaat lukuisiakin kertoja. Kaikesta tästä rajusta käsittelystä huolimatta metsämme kasvavat nykyään tosi hyvin. Metsätalous pelasti Suomen metsät. Sen tuottamilla tuloilla maataloutemme siirtyi ekokatastrofia lähentelevästä kaskiviljelystä peltoviljelyyn ja metsämme säilyivät metsinä.
Suomessa taitaa olla 5 miljoonaa hehtaaria luonnontilaisia soita. Ojitettujen alueiden ”ennallistamisen” hyötyvaikutus on siis suhteessa hyvin vähäistä. Ennallistaminen aiheuttaa vesistöpäästöjä. Suon tuottaman hiilidioksidin määrä toki vähenee, mutta toisaalta pahemman kasvihuonekaasun, metaanin, tuotto kasvaa. Puuhun sitoutuvan hiilidioksidin määrä vähenee, Jää saamatta arvokasta raaka-ainetta, joka kasvaa auringon ilmaisenergialla ilmaisista sadevedestä ja ilman hiilidioksidista. Täysin järjenvastaista on yrittää palauttaa luontoa entiselleen. Ei koskaan onnistu. Miksei samalla palautettaisi suota metsäksi, josta se on muodostunut?