Elokuun lopussa MTK, Koneyrittäjät, Sahateollisuus ja SLC muistuttivat hallitusta, että metsänhoidon tuet ovat ”investointi Suomen metsien kasvuun ja tulevaisuuteen”. Samana päivänä Metsäteollisuus ry kuvasi ennallistamissuunnitelmaa liian kalliiksi.
Molemmissa tapauksissa käytetään rahaa metsien tulevaisuuteen. Toisessa kasvatetaan puuntuotantoa, toisessa palautetaan heikentyneiden ekosysteemien toimintakykyä ja pysäytetään luontokatoa. Silti vain ensimmäistä kutsutaan investoinniksi.
Kyllä, ennallistaminen on kallista. Metsän siirtyessä pois puuntuotannosta tai metsänkäsittely muuttuessa, vaikutuksia voi tulla metsänomistajien tuloihin, puun saatavuuteen ja työllisyyteen.
Ongelma syntyy, jos nämä menetykset alkavat edunvalvojien puheissa edustaa ennallistamisen koko taloudellista vaikutusta. Luonnonvarakeskuksen metsien ennallistamista koskeva selvitys tarkastelee hakkuiden ja metsäteollisuuden tuotannon vähenemisestä syntyviä menetyksiä. Se ei ole kustannusten ja hyötyjen kokonaisarvio, eikä sellaiseksi tarkoitettukaan.
Hyötyjen arvioiminen ei silti ole mahdotonta. EU-komission vaikutusarviossa ennallistamisen rahassa arvioitavien hyötyjen arvioitiin ylittävän kustannukset moninkertaisesti. Kaikkia luonnon hyötyjä ei edes voida hinnoitella. Niiden arvo ei silti ole nolla.
Luontokriisi ei ole tulevaisuuden riski, johon voidaan palata, kun taloustilanne on parantunut.
Juuri tässä talousoppi muuttuu valikoivaksi. Kun julkinen raha lisää taimikonhoitoa ja tulevaisuuden hakkuumahdollisuuksia, mukaan lasketaan työpaikat, verotulot ja teollisuuden raaka-aine. Kun rahalla korjataan ekologista velkaa, huomio kohdistuu kustannuksiin ja kuutiometreihin, joita ehkä menetetään. Vertailu on vinossa jo lähtökohtaisesti.
Metsäteollisuuden ennallistamissuunnitelmaa koskevassa lausunnossa sama ajattelu viedään pidemmälle. Kotimainen puu on teollisuudelle elinehto, eikä sen saatavuutta lausunnon mukaan tule rajoittaa. Ennallistamistoimet pitäisi mitoittaa käytettävissä olevan julkisen rahoituksen mukaisesti. Luontopolitiikan lähtökohdaksi nämä vaatimukset sopivat huonosti.
Yhteensovittaminen ei voi tarkoittaa sitä, että luontotoimet mitoitetaan sen mukaan, että metsäteollisuuden puunsaanti ei vaarannu. Metso, Helmi ja talousmetsien luonnonhoito ovat tarpeellisia, mutta niiden mittakaava ei riitä pysäyttämään luontokatoa.
Suomen 34 metsäluontotyypistä 26 on arvioitu uhanalaisiksi. Luontokriisi ei ole tulevaisuuden riski, johon voidaan palata, kun taloustilanne on parantunut. Luonto heikkenee nyt, ja viivyttely kasvattaa ekologista velkaa.
Samaa lyhytnäköisyyttä on MTK:n vaatimuksessa hyödyntää ennallistamisasetuksen kansallinen liikkumavara täysimääräisesti. Järjestö on nostanut Ruotsin esimerkiksi siitä, ettei kansallinen suunnitelma menisi pidemmälle kuin asetus edellyttää.
Luonnon kannalta ratkaisevaa ei kuitenkaan ole se, kuinka vähällä Suomi voi asetuksen toimeenpanossa selvitä, vaan se, mitä metsäluonnon tilan parantaminen tosiasiassa edellyttää.
Metsäteollisuuden ja metsänomistajien järjestöjen tehtävä on valvoa jäsentensä etua. Politiikan pitäisi katsoa seuraavaa vaalikautta pidemmälle ja edustaa niitäkin arvoja, joilla ei ole äänekästä edunvalvojaa.
Luonto on helppo kirjata kustannukseksi, jos sen arvo jätetään laskematta. Metsistä riippuvaisella Suomella ei pitäisi olla siihen varaa.
Lue myös
Riikilä | Hyvät ja pahat metsänhoitoyhdistykset – vai päinvastoin?
Riikilä | Ilmoitusvelvollisuus oli liikaa, luontojärjestöt älähtivät metsälain uudistamisesta
Asiantuntijalta: Lisää vettä metsiin, turvaa metsäpaloja vastaan
Pääkirjoitus | Mallioppilas myöhästyy mahdottoman edessä
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään