Kuva otettu taimikosta/nuoresta metsästä, jossa ylispuukoivut on poistettu 10 vuotta sitten. Kanto keskellä on siltä ajalta ja yleisvaikutelma kuvion puustosta on kauttaaltaan se, mitä kuvassa näkyy. Paikoin pituutta on kertynyt enemmän, mutta kunnon tukeiksi kehittyviä runkoja saa hakemalla hakea. Onneksi kuitupuulla on vielä markkinoita.
Boorin ja/tai jonkin muun hivenravinteen puute kuusen latvoista päätellen. 10 vuodessa olisi jo muuten uudet latvat tod.näk. korkeammalla. Mutta on mahdollista, että taimet kituuttavat 10 v. ja ylikin ravinne-epätasapainon olemassa olosta huolimatta, jos alunperin latvakasvu on ollut selvästi alle 10 cm :n .
Onko jossain lapin perukoilla, jossa lahoaminen on hidasta. Meinaan että kun on toi koivun kanto vielä kovan näköinen?
Ei tuo kanto ole vielä nähnyt kolmeakaan vuotta.
Sitä on 11 vuotta ,kun hakkasin ylispuut tästä taimikosta.
Mikä on suorittavan käsitys kohteen maalajista ja kuivatustilanteesta?
Maalaji hieta tai hiesu. Ei kosteusongelmaa. Koivut ovat kasvaneet hyvin eikä laadussa ole valittamista. Kuusi kasvaa vain leveyttä. Tyyppiesimerkki siitä ,että etukasvuinen lehtipuu vahvistaa ravinne-epätasapainon vaikutuksia havupuihin. Kaksivaihekasvatusta suunnittelevan kannattaa ottaa tämä huomioon. Silloin on myöhäistä ,kun koivikon alta paljastuu vain energiapuuksi kelpaava kuusentureikko.
Kuvassa koivu on poistettu hyvissäajoin ,mutta kasvuajan vaikutus on pysyvä.
Jos esim. boorin puutosta, sen lisääminen korjaa kasvua heti seuraavana kasvukautena. Koivuista huolimatta voi olla ravinne-epätasapainoa maaperässä , ei se ratkaise.
Käytännössä tyvitukin osuus on jo pilalla ,kun puutos huomataan. Maapohjan ravinnetila kannattaa selvittää ajoissa. Jos puussa on mutkia jo tyvellä ,ei mutkaisuudesta päästä eroon myöhemminkään. Kasvua ravinnetilanteen korjaaminen myöhemmässä vaiheessa voi parantaa ,mutta puun laatu harvoin korjaantuu.
Hieskoivu menestyy parhaiten ravinteista epätapainoisella paikalla esim. pelloilla tai muokatulla maapohjalla.
Minulla on menossa lannoituskoe, kun neulasanalyysi näyttää vain hivenravinteiden (boori, sinkki, kupari) puutetta, että pelkästään näillä hivenaineilla (nesteinä) yrittää korjausta, kun muokkausalueella männyntaimikoissa on paljon latvanvaihtoja ja kuusentaimissa tuota leveyskasvua.
Kannattaa tarkistaa onko alueella tuomia. Voi olla tuomiruosteen aiheuttamaakin.
Istutuskuusetkin voi kärsiä boorin ym. puutoksesta , ei siinä ylispuukoivuilla tai niiden puuttumisella ole välttämättä mitään tekemistä asian kanssa. Tyvimutkan voi poistaa päätehakkuussa tuvitukista lumpiksi , ja jos vikoja on esim. vähän yli 3 m korkeudella,niin kannattaa myydä tukit lyhyitä mittoja suosiville ostajille. Välipätkistä ja tyvilumpeista voi tehdä vaikka klapeja.
Huonolaatuinen leimikko kelpaa vain sellufirmoille eikä siellä juuri lyhyitä tukkimittoja tunneta .
Mitä kuvan näkymään tulee , kuuset alle kolmen metrin etäisyydellä koivusta olivat kelvottoman huonoja. Kauempana laatu parani. Koivu on vaikuttanut selkeästi laatua alentavasti ja pahentanut ravinne-epätasapainon vaikutusta.
Boori puuttuu, helppo ja halpa korjata. Ja vielä ehtii korjata, vaikka monta vuotta on menetetty kasvussa.
Samanlaisesta kohteesta kaadoin koivut pois ja boori perään käsipelillä. Humina kuuluu, kun kuuset kasvaa.
Parempia tukkeja noista tulee kuin istutusmänniköistä.
Minusta lopullinen tulos näkyy vasta toisen harvennuksen jälkeen. Kun joka kerta huonoimmat pois otetaan niin kyllä niitä hyviäkin jää kasvatettavaksi. Ilman muuta ravinnehäiriöt täytyy korjata pikaisesti. Muuten homma menee lopullisesti pilalle.
Ihmettelen vain että mikäs vika istutusmännikön tukeissa on? Pihkaniska voisi avata kun en ainakaan ole huomannut. Luulisi sen puun osaavan istuttamalla samallatapaa kasvuaan jatkavan kuin jollain muulla tapaa kasvatettu.
Ne istutetut männiköt syödään. Ei ne pääse kasvamaan tukiksi asti.
Nuo koivun vieri kuuset on voineet kasvaa monilatvaisiksi myös koivun oksien hankauksen takia. Minulla oli juuri ylispuuhakkuu jossa koivuja hakattiin kuusitaimikon päältä eikä isojen koivujen vieressä ollut niitä boorin puutoksesta kärsivä (joita oli joitain leimikossa) vaan pienissä aukkopaikoissa.
Boorin puutoksen erottaa ku-taimikossa esim. hallan viotuksista siitä, että vioittuneita puita on laikuttain siellä täällä.
Jos koivun vaikutus päättyy suunnilleen kolmen metrin säteellä, ei ehkä kannata vielä heittää kirvestä kaivoon. Kyllä huonomman mallisistakin kuusista kuitua tulee.
On selvää, että koivunalustan kuuset ovat useinkin saaneet vaurioita koivun oksien piiskauksesta.
Nyrkkisääntö koivuille, jotka on jätetty verhopuiksi – kuusentaimien suojaksi keväthalloja vastaan – On se, että kun verhopuita ei kuusikon päällä enää tarvita suojaamaan, ne poistetaan. Siis ei niitä lihoteta järeiksi tukkipuiksi tavoitteellisesti, vaan toimitaan kuusten ehdoilla.
”Tyyppiesimerkki siitä ,että etukasvuinen lehtipuu vahvistaa ravinne-epätasapainon vaikutuksia havupuihin. – -Kuvassa koivu on poistettu hyvissä ajoin ,mutta kasvuajan vaikutus on pysyvä. ”
Odotan mielenkiinnolla sitä, että tutkimus osoittaa, että koivunlehdet tai lahoavat koivunjuuret sisältävät aineita, jotka haittaavat kuusen kasvua.
Suorittavaahan ei metsänomistajanäkökulma sinänsä yleensä kiinnosta, mutta ravinneanalyysi ja mahdollinen lannoitus maksavat erittäin vähän per hehtaari verrattuna siihen, että nämä kuuset nyt ensin kaadattaisi raivurilla nurin, sitten maanmuokkaus ja uudet taimet ja varhaisperkaus.
Osahan noista taimista sitäpaitsi näyttää ihan kunnolliselta, tukkilaatuahan tarvitaan se 500 runkoa hehtaari tai alle, joten ei tässä ole mitään hätää vielä.
Minun on kovin vaikea uskoa, että koivu olisi millään tavalla tässä ongelma. Onhan tuo luonnon tapa kasvattaa puustoa, eikä luonto luo menetelmää, joka johtaisi sairaaseen tilanteeseen.
Jos ravinteiden epätasapaino näkyy taimikossa ylispuiden alla, kuusen varttumisen ja ravinnetarpeen kasvun myötä se tulee vastaan kuitenkin jossain vaiheessa, eikä tukkia tule. Tällöin ratkaisu ei siis ole kasvattaa yhden puulajin stressiherkkää ja yksipuolista metsää, jossa ravinnekierto hidastuu ja maaperä happanee, vaan hoitaa ravinteet kuntoon.
Omituisia, yksipuolisesti milloin motokuskin, milloin metsästäjän etuja ajavia näkökulmia suorittava esittelee.
On metsänomistajan ongelma katsella tyvilumppeja kuitukasassa. Kerron vain näkemästäni ja tarjoan mahdollisuutta tehdä asiat paremmin.
Mahdollisesta terveyslannoituksesta ei kuvan tilanteessa ole enää juurikaan hyötyjä saatavissa. Kasvu paranee, mutta laatu ei. Ravinteista kuiviin lypsetyt metsitettävät pellot ja vanhat kaskimaat tarvitsevat lähes poikkeuksetta terveyslannoituksen ennen taimien istutusta.
Kun Gla mainitsi hirvet , olen joutunut harventamaan ja poistamaan ylispuita niin huonolaatuisista nuorista kuusikoista , että tilanne vastaa lähes hirvien tekemää täystuhoa männikössä.Hirvi syö harvoin koko taimikkoa pilalle ,mutta ravinne-epätasapaino yhdessä varjostavan koivikon kanssa tuhoaa mahdollisuudet kasvattaa kelvollista kuusitukkia lähes koko alalla. Kuusiin kohdistuvat ongelmat ovat huomattavasti merkittävämpiä verrattuna männiköihin kohdistuviin näillä leveysasteilla ja rinnemailla. Paksuja kuusia joutuu pätkimään ihan urakalla kuitukasaan heikon laadun vuoksi . Koivu ja boorin puute on huono yhdistelmä kuusta kasvatettaessa.
Olen myös nähnyt koivujen pahoin raiskaamia kuusen latvoja, joista on jopa neulaset puuttuneet ja ruvennut kuivumaan. Mutta kuitenkin vain yksi latva. Koivun poiston jälkeen on elpynyt täysin ja lähtenyt normaaliin kasvuun. Näissä ei ole ollut boorin puutetta. Jäljet se koivu toki kuusen latvaan jättää, mutta ei se puu pilalla ole.
Noistakin kuusista kasvaa aivan normaaleja kuusia joista toivottavasti joku hyvä motokuski tekee kolmea-neljää tukkia aikanaan. Ei tuo höpinä kyllä ole mistään kotoisin mitä suorittava koittaa vielä muka asiaatuntevaksi väittää.
Onko alueen historia tiedossa pidemmältä ajalta? Boorinkin puutetta varmasti on, mutta noita kuusia tarkemmin katsoen tulee mieleen, että ovatko ne mahdollisesti olleet ensin kuusikon aliskasvoksena ja sen jälkeen vielä koivikonkin? Kun laskee niiden pituudesta kymmenen vuotta pois, koivut on todellakin poistettu ajoissa, mutta onko kuuset olleet jo silloin ylivanhoja?
Alueen historiasta en tiedä sen kauemmas ,kun tekemääni ylispuukoivikon hakkuuseen 11vuotta sitten. On voinut kasvaa hyvinkin eri-ikäistä taimiainesta. Paikoin tuntui siltä ,että puut ovat kasvaneet enemmän leveyttä kun pituutta ylispuuhakkuun jälkeen. Kuvagalleriassani sivulla 31 löytyy kuvasarja ”katastrofikuusikosta” ,joksi tämäkin voi laadun perusteella aikanaan päätyä. Toivottavasti kuitupuulla on kysyntää vielä siinä vaiheessa.
Menikö suorittavalta jokin yli kun ei käsitä että tukkipuuta noista tulee aivan varmasti. Kuusten normaalit uhat titetysti on olemassa kuten laho tai itikat mutta aika asiallista aineistoa kasvuun edelleen. Ei täällä viljeltyjä kuusikoita vielä aivan hirmu monia satoja vuosia ole ollut. Luontaisessa noin käy aina, päältä kaatuu iso puu ja alta taimet saa valoa. Aika hennotkin lähtee aikanaan kasvuun ja miksi ne sitten kuiduksi päätyisivät? Ei tuollaiset suorittavat ole montaa kuusisukupolvea ylenkatsomassa. Asenteessa on tosi kumma saundi kuten Gla jo mainitsikin. Nyt on sitten vielä asennevammalistalla luontaisen uudistumisenkin historiallinen jatkumo. Ja metsänomistajan syyllistäminen luontaisen uudistuksen luonnollistakin luonnollisemmasta kasvatustavasta.
En ole mielestäni syyllistänyt ketään ,vaan esittänyt syitä ,mistä puuston heikko laatu saattaa johtua. Sille en mahda mitään ,jos näkymä on Jesselle tuttu omassa metsässä ja siitä syntyy syyllinen olo. Oloaan voi korjata tekemällä asiat paremmin alusta alkaen. Aika monta tarinaa on luettu Jessen kirjoittamana koivikon alla nuokkuvista kuusista. Tässä niitä sitten on. Nuokkuvat vielä koivujen poistamisen jälkeenkin.
Suorittava: ”Kerron vain näkemästäni ja tarjoan mahdollisuutta tehdä asiat paremmin.”
Kerroit, miten ylispuusto vahvistaa ravinne-epätasapainoa ja miten koivu on heikentänyt kuusikon laatua. Pointti on kuitenkin ravinne-epätasapaino, ei kaksivaiheinen puusto eli ravinteisiin pitäisi tässä asiassa keskittyä riippumatta puuston asennosta. Sinulla kuitenkin oli kiinnostus motokuskin työtä hankaloittavassa asiassa.
”Kun Gla mainitsi hirvet…”
En maininnut, vaan viittasin siihen, mikä ohjaa sinun ajatteluasi metsätaloudesta eli metsästykseen. Metsätaloudenharjoittajan näkökulma on yleensä erilainen, jos metsänkasvatuksesta ja metsän terveydestä jotain ymmärtää.
En tiedä mikä tai kuka on nuokkunut mutta miulla nytkin viime ylispuuhakkuun kuuset ovat jo nyt toipuneet sekä väristään että latvuksen hieraantumisvaivoista. Uutta latvaa pukkaa ja väri on muuttunut tummahkon vihreäksi joten alkaa olla kasvu päällä. Alle viisi aika isosta hakkuusta kuivui pystyyn kun suorittava siinäkin varmasti päätteli kaikkien vielä kuivuvan ruskeiksi. En nyt edes olettanut niin käyvän ja siksi kysynkin suorittavalta mihin hänen moton kopista tekemät päätelmät perustuvat? Kun et kuitenkaan ole parin-kolmen vuoden päästä niitä samoja ylispuitten alusia vahtailemassa. Onko tämä vain arvailua vaiko todella jonkun ison organisaation syötettä? Liian hyvinkö omaksuttu vaiko jopa suositus omaksua liian luonnollisten metsän uudistustapojen väheksyvä paatos?
Miksi ylipäätään metsäyhtiöt sitten tekevät ylispuuhakkuita jos kerran ne kaikki epäonnistuvat? Kun tällaista sattuu minulle ainakin aivan luonnostaan vähä väliä että koivut otetaan kuusten päältä pois. Eikä yhtään epäonnistunutta metsän jälleenkasvua.
Suoriutuva:”Koivu ja boorin puute on huono yhdistelmä kuusta kasvatettaessa.”
Aivan uutta tutkimustietoa on minulle, että koivusekoitus kuusikossa aiheuttaa ravinne-epätasapainon. Tähän asti on vakuutettu koivusekoituksen lisäävän osittain kuusen kasvua ja antavan plussana koivumassan lisäyksen puuntuottajalle.
Toki ylispuut pitää aikoinaan korjata pois – varsinkin verhopuut. Boorin puute toki aiheuttaa varsinkin kuusella ja varsinkin peltomailla kasvuhäiriöitä.
Ehkä kuusten latvuksia onkin pilannut se, että ylispuut on korjattu pois liian pienellä kalustolla? Jos hakkuukoneen elopaino on ollut alle 30 tonnia, niin toki se näkyy metsän raiskauksenomaisena seuraamuksena.
Aika pieni otanta suorittavalta aiheeseen. Kuvan kuusista pitäisi poistaa raivurilla osa pois, jonka jälkeen jää kasvatettava metsä. Suurin osa maailman tähän mennessä hakatuista metsistä on luontaisesti syntyneitä ja tukkia kuitenkin tulee ihan mukavasti.
Kuvassa näkyy yhden koivun vaikutus ympäröiviin puihin. Jos koivua on liikaa näkymä on kauttaaltaan karu. Jätkältä on jäänyt ilmeisesti lukematta muutama rivi oppikirjasta ,jossa mainitaan lehtipuiden lisäävän boorin puuttumisen kielteisiä ja laatua alentavia vaikutuksia havupuumetsissä.
Palstalla kasvoi myös lähes puhdasta ja jopa hyvälaatuista koivikkoa ,joka ei ollutkaan suostunut kuusettumaan. Aika haastava tilanne ,kun työnimikkeenä käytettiin yläharvennusta. Koivut olisi pitänyt poistaa ,mutta mitään ei olisi jäänyt jäljelle. Tähän kirjavaan haasteeseen metsänomistajan kannattaa varautua valitessaan kaksivaiheista kasvatusta vaihtoehdoksi palstalleen.
Erillisen järeää koivua ja mäntyä kasvaneen ylispuupalstan kohdalla jouduin nostamaan kädet ylös. Toistamotin koivut ja männyt olisivat tuhonneet alla kasvaneen kuusentaimikon totaalisesti pelkästään puiden kaatamisen seurauksena. Runkojen käsittely ja karsiminen olisi vain täydentänyt tuhoa. Keskiraskas moto oli liian heppoinen niihin hommiin.
Paljon järeitä lehtipuita ylispuuna kasvavat harvennuspalstat ovat aika haastavia työmaita . Haasteet korostuvat , kun puut on hakattava aikana , jolloin päivä on lyhyt. Kahdessa vuorossa työskenneltäessä tällä hetkellä valoisaa on vain kolmasosa työajasta. Ei siis ihme ,jos ylispuusavotassa syntyy vähän normaalia enemmän vaurioita ja nämä tietysti aiemman varjostavan ylispuun aiheuttaman kasvuhaitan lisäksi. Toki ,jos tukkiin tähtäävä kasvatus ei ole niin tärkeää ,voi yrittää saada metsä aikaan kaksivaiheisesti. Riskit on syytä kuitenkin ottaa huomioon. Luontaisesti tapahtuva uudistaminen sisältää runsaasti epävarmuustekijöitä ,biologisia ja teknisiä.
Eli kysymys taitaakin olla siinä, että taidot tai motivaatio ei riitä tekemään kyseisenlaisia kohteita. Mulla oli samanlainen kohde sillä erotuksella että ylispuista osa oli toistakuution suurioksaisia haapoja. Koneurakoitsija sanoi että hänellä on yksi hakkuukoneenkuljettaja joka hallitsee tällaisen haastavan hakkuun, itse hän ei aikonut kysesellä kuviolla hakkuukoneen ohjaimiin nousta. Korjuu onnistui todella loistavasti, muutamia kuusia vioittui mutta täysin ilman vaurioita on vaikea selvitä minkäänlaisella kohteella.
Kuten jo edellä totesin ,kaluston ominaisuudet eivät riitä kaikkiin tilanteisiin. Suurimpiin puihin nähden alustakone oli numeroa liian pieni ja koura olisi pitänyt olla kaksi numeroa isompi. Jos osa palstaa on häthätää yhden kuidun kuusikkoa ja toisaalla motin tai puolentoista ylispuumäntyjä ja -koivuja ja toimitaan pimeässä on onnistuminen epävarmaa kokeneemmallekin. Toki syyntakeisuutta reilusti alentamalla palsta saadaan kahlattua läpi. Jäljilleen ei ole varaa vilkaista. Pihkaniskan tapauksessakin yrittäjä ulkoisti vastuun työntekijälleen. Ei halunnut pilata omaa mainettaan.
Jälkiviisaana on todettava ,että kuuset olisi pitänyt laittaa ketoon ensimmäisellä kierroksella 11 vuotta sitten koivujen sijaan. Koivu näytti menestyneen kuvan maapohjalla hyvin. Kuusi ja mänty tuottivat vain sellupuuta. Lisämausteena palstalla oli tukkikokoinen moniväärä männikkökulmaus , jota jotkut kutsuvat räkäpetäjiköksi.
Laitapa suorittava linkkiä tms. tutkimuksesta jossa on kerrottu aliakasvoskuusikon kärsivän enemmän boorin puutteesta kuin jonkin muun kuusikon. En ole ennen kuullut tuota. Koivusekoitus kuusikossa lisää metsän tuottoa ja sekapuustoisuus myös selviytymistä luonnontuhoista, siitä on näyttöäkin.
Kuusia ei tarvitse laittaa ketoon jos on ravinnehäiriöitä. Parempi ve. on tehdä ravinneanalyysi ja terveyslannotus sen tuloksen pohjalta.
Linkkiä en näin yhtäkkiä pysty antamaan ,mutta kokemuksia boorin puuttumisen vaikutuksista löytyy peltoviljelypuolelle asti.
Koivu luonnollisesti nopeampikasvuisena pystyy hyödyntämään niukatkin ravinnevarat hidaskasvuista havupuuta paremmin . Boorin puuttumimen vaikutta alussa juuriston kehittymiseen ja vasta myöhemlin kasvuhäiriöinä maan pinnan yläpuolelle.
Kokreettinen esimerkki siitä ,miten liika lehtipuusto vaikuttaa kuusten kehittymiseen löytyy isohkolta energiapuukohtelta Savon suunnalta yli 10 vuoden takaa. Osa taimikkoa oli hoidettu asianmukaisesti ja lehtipuut pidetty alusta alkaen kurissa ja taimitiheys sopivana. Kuusentaimien kasvu ja runkomuoto olivat erinomaiset. Jostakin syystä maanomistajalta oli into tai kunto oli lopahtanut ja samat taimirivit jatkuivat raivaamattoman lepikon ja koivikon seassa loitommas . Välittömästi oli havaittavissa ,että kuuset muuttuivat kitukasvuisiksi pallolatvoiksi ja kasvu suuntautui enemmän sivulle kun ylös. Ero oli huima ,vaikka istutus oli tapahtunut samaan aikaan.
Siinä tilanteessa kirkastui myös se ,että energiapuuta(jota kertyi kohteelta 1000mottia) ei kannata kasvattaa taimikonhoidon kustannuksella. Energiasta saatava hinta ei kata alkuunkaan menetyksiä ,jotka hoitamattomuus oli aiheuttanut.
Vielä tuohon puutostilaan sen verran ,että kuuset yksinään ja koivut yksinään voivat menestyä lievästä ravinnepuutoksesta kärsivällä maalla . Hitaammin kasvava kuusi puolestaan kärsii sekapuuna kasvaessaan puutoksista lehtipuuta enemmän eikä kasva määrää eikä laatua odotusten mukaisesti. Jos boorilannoitusta ei anneta ajoissa , vain kasvu paranee. Laatu tyven osalta on jo menetetty.
Sen verran täydennystä ,että koivua voi toki kasvattaa ,kunhan rungon ympärillä on vapaata tilaa kolme metriä joka suuntaan. Lähempänä kuuselle käy usein huonosti.
Ravinne-epätasapaino on usein vähän monimutkaisempi ongelma kuin vain boorin puute . Kyse voi olla lisäksi esim. kaliumin ja fosforin epäsuhdasta (turvemailla melko yleistä).
Koivun kasvatus onnistuu muutenkin kuin raivaamalla iso puuton tila koivujen ympärille. Siihen on omat ohjeensa eri kasvupaikoille ja puulajeille olemassa.
Onko varma ettei ole mennyt kuviot sekaisin. Koivun kanto ei kyllä näytä 11-vuotiaalta. Omassa metsässä sellaiset kannot ovat jo ihan lahoja. Lisäksi kannon lähellä näkyy pieni kaadettu kuusenvesa, joka ei ole edes maahan painunut vaikka tuollaiset yleensä jo tuossa ajassa painuvat maahan ja lahovat.
Rukopiikki todensi saman kuin minäkin. Sen näkee kuusienkin tilanteesta varsin hyvin. On vain muutama, korkeintaan kaksi-kolme vuotta kun koivu on päältä pois liipaistu. Tuo on aivan varma tosi ja suorittava sekoilee nyt omissa kuvioissaan. Katselen omassa juuri tullaista asentoa kun hakkusta tosiaan alkaa tänä keväänä kolmisen vuotta siunaantua.
Palstalla on vieraillut 11 vuotta sitten tekemäni hakkuun jäljeen ainoastaan henkilö ,joka raivasi kuvion hakkuuta varten kuluneena kesänä. Vastaavia kuvia löytyy kyllä kuvagalleriastani ihan riittävästi todistamaan koivun ja kuusen yhteiselon epätasapainon. Enemmän aihe oli esillä tehdessäni energiapuuhakkuita vuosikymmen sitten. Vanhan palstan aikana lähetin runsaasti kuvamateriaalia em aiheesta . Jotkut eivät ole vieläkään ottaneet opiksi ,vaikka näytöt ovat kiistattomat. Taimikonhoito ja oikeat kasvatustiheydet ovat monilla edelleen hakusessa.
Eikait kuusentaimelle parempaa ja luonnollisempaa paikkaa ole alkukehitykseen. Kuusentaimikkohan kyllä lähtee koivikon alta hyvin kasvuun. Jos kohteella on jokin ravinnepuutos niin ei se ole ylispuukoivikon syy.
Aivan varmasti Rukopiikki oikeassa. Kuusihan lähtee normaalisti koivun poiston jälkeen aivan hillittömän hyvään kasvuun. En kyllä käsitä tuota suorittavan täysin luonnonvastaista länkytystä.
Kysymys on katsokaas yksinkertaisesti siitä, että Husqvarna- ja Stihl-merkkisten raivaussahojen voiteluöljyyn lisätään booria, ja tämän vuoksi ennakkoraivatuilla kohteilla, joita suorittavat rakastavat, ei ole boorinpuutosta. Uskokaa tai älkää.
Maaseudun tulevaisuus lehden nettisivuilla oli tähän aiheeseen sopivasti video tehty, käykää katsomassa. Uusin video, ei vaadi tunnuksia.
Video näkyy toisessa keskustelussa linkatun jutun alapuolella.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/tilaajille-7.140698?aId=1.1260210
Tuossakin videon tapauksessa boorin puute johtui peltomaan boorin puutteesta ei koivun kasvatuksesta. Toisen turvemaa metsän harv.kohteen boorin lisääminen ei luultavasti riitä vaan siinä oli muutakin (kalin) ravinnepuutetta.
Jos kuviolla on alikasvosta epätasaisesti, tietysti tyhjiin paikkoihin pitää jättää koivuja, eikä kaikkea pidä poistaa. Ei mikään ongelma. Kun myyjä on antanut riittävät lähtöarvot, on ostajan tehtävä hinnoitella korjuu kohteeseen sopivalla kalustolla. Suorittavan itku siitä, että pienellä koneella ei saa kaadettua hallitusti kuution mäntyjä antaa käsittämättömän surkean kuvan ammattitaidosta. Kai nyt ostaja tietää, millaista puustoa aikoo korjata, eikä laita raivaussahamiestä päätehakkuuta tekemään. Ei voi olla niin, että ei selvitetä asiaa ja sitten syytellään epäonnistumisesta muita.
Olisi hienoa, jos tässäkin kohteessa suorittavalla olisi näkemys siitä, miten homma kuuluu hoitaa. 3 m etäisyys kaksivaihekasvatuksessa ei ole sitä. Se on tasarakenteisen puuston juttu.
Gla on aika kaukana arjesta. Kahdessa vuorossa työskenneltäessä on monesti mahdoton tutustua kohteisiin etukäteen ja leimikkokokonaisuus voi sisältää puustoa aina ensiharvennuskokoisesta selkeästi päätehakkuukypsiin järeisiin runkoihin asti. Ei siis ole kuskin ammattitaidosta kiinni milllään muotoa , millaista kohdetta joutuu tekemään ja mihin aikaan. Ammattitaitoa on se , että älyää kieltäytyä mahdottomista tehtävistä. Ylisuurten puiden kaataminen ja karsiminen taimikon tai pienemmän puuston seassa täysin pimeässä on lähes ylivoimainen rasti. Alle jäävä puusto kärsii kohtuuttomasti ja valmistettavien koneen kapasiteettiin nähden ylisuurten runkojen käsittely ei onnistu ilman vaurioita valmistettuun tavaraan. Vetorullien rouhaisu pudottaa tukin vajaalaatuun ja mahdollinen ilman tukea tehtävä katkaisu tekee koivulle saman katkaisukohdan haljetessa molempiin suuntiin. Näin tapahtuu , jos käsittelytilaa ei ole riittävästi ja työväline liian pieni.
On varsin tavallista , että enskan seassa kasvavien ylispuiden poistosta ei ole työohjeissa mainittu sanallakaan. Sääli niiden kohdalla , jotka joutuvat kohteelle pienen hakkuukoneen kanssa.
Mitähän Glakin miettisi tilanteessa , jossa kuvan tapaan ollaan sukeltamassa palstan reunasta pimeällä häthätää ensiharvennuskokoiseen ja huonolaatuiseen kuusikkoon ja korjuuohjeessa lukee yläharvennus? Parin tunnin aherruksen jälkeen alkaakin kuusten seassa tulla vastaan koneen kapasiteetin rajoilla olevia suuria ja oksaisia koivuja ja puut vain järeytyvät. Lopuksi ollaan puhtaassa koivikossa , johon ei ole siunaantunut kasvatuskelpoisia taimia. Tämä kaikki sen kuvion sisällä , joka on merkitty hakattavaksi samana lohkona nimikkeellä yläharvennus.
Kaksivaiheisen kasvatuksen olen todennut sisältävän suuria riskejä , jotka kuvan kohteella selviävät sokealle Reetallekin. Siksi varoittelen etukäteen , mitä on tulossa , jos vaihtoehtoon päädytään. Valinta on maanomistajan eikä epäonnistumisia voi sälyttää pelkästään motokuskin ammattitaidottomuuden syyksi. Näin tuntuvat jatkuvan kasvatuksen kannattajatkin tekevään. Jos jokin menee pieleen , ammattitaidoton motokuski on syyllinen.
Mikset pohdi ostajan roolia tässä tilanteessa? Näet vain yhden vastuullisen osapuolen: Metsänomistaja.
Ostajan rooli on aika toivoton nykytilanteessa ,jossa on kaikenlaista sillisalaattia tarjolla . Tehtyä ei saa tekemättömäksi ,mutta ratkaisut kasvatustapojen ja toimenpiteiden suhteen vaativat selkeämpiä linjoja. Ei ne ostomiehet enää metsissä hyppää. Motokuski joutuu tuleen ensimmäisenä. Ympäristö täytyykin saada sellaiseksi , että työ onnistuu ukolta kun ukolta vuorokauden ajasta riippumatta sillä kalustolla ,joka hänellä on käytössään.
Jäin vielä miettimään tätä kohtaa viestissäsi: ”Kaksivaiheisen kasvatuksen olen todennut sisältävän suuria riskejä”.
Kaksivaiheinen kasvatus pitää tehdä oikein kuten tasarakenteinen yhden puulajin kasvatuskin. Kukaan ei ole väittänyt, että mikä tahansa menetelmä onnistuisi väärin tehtynä. Tässä esimerkiksi syy ei ole kaksivaiheisessa kasvatuksessa, vaan maaperän ravinteissa.
Kuka tahansa osaa kertoa, miksi väärin tehty asia on huono juttu. Vai kuulostaisiko älykkäältä, jos alkaisin viljellä tänne kuvia siitä, miten moton käyttöön puunkorjuussa liittyy suuria riskejä. Varsinkin, jos motokuski on valittu iso moto ensiharvennukselle ja julistaisin puiden olevan väärän kokoisia.
Kun riskeistä puhut, pyydän sinua tarkastelemaan asiaa laajemmin. Meillä ainakaan ei tehdä kauppoja pimeässä ja kättelyn jälkeen ajateta konetta kohteeseen, jossa tuleekin pettymys, kun metsästä löytyi liian suuria puita. Omissa kohteissani ostaja on käynyt katsomassa kuviot ennen tarjouksen tekemistä. Omassa palkkatyössäni asiakas edellyttää, että ennen tarjouksen tekemistä kaupan kohteeseen on tutustuttu. Tällä halutaan välttää sinun kokemiasi asioita, joita sian säkissä ostamisesta seuraa. Koita jatkossa myös muistaa, että ensisijaisesti tilanteen purku alkaa ostajasta ja korjuun työnjohdosta, ei myyjästä. Kertaakaan et ole maininnut ostajan velvollisuudesta tietää, mitä ostaa ja työnjohdon roolista tietää, millaiseen leimikkoon koneita ajattaa. Minusta se antaa varsin kummallisen vaikutelman jutuistasi.
”Ympäristö täytyykin saada sellaiseksi , että työ onnistuu ukolta kun ukolta vuorokauden ajasta riippumatta sillä kalustolla ,joka hänellä on käytössään.”
Levittäkää punainen matto leimikkoon, motokuski saapuu!
Motokuskien koulutus semmoseksi, että onnistuu leimikoiden korjuut oikein ukolta kuin ukolta. Harvennuksille ei pimeällä ellei ole sitten siihen sopiva kohde, taito ja kalusto. Ei esim. yläharvennuksia sovi summanmutikassa tehdä.
Tuottotutkimuksissa on otettu huomioon mm. kaksijaksoisen kasvatuksessa tapahtuvan alikasvoksen osittainen särkyminen. (yl. ~ 20 % alikasvoksesta).
Punaista mattoa ei tarvita ,kunhan näkee mitä ollaan tekemässä. Kaukana metsästä ovat gla:n kokemukset siitä ,mitä osto ja-myyntitapahtumat pitävät sisällään. Aikalailla omatoimisuuden varassa on kuski ,kun se tiputetaan palstan viereen tai lähelle palstaa syyspimeällä koneineen. Hakkuuohjeessa on toimenpide ,joka tehdään ja katkontamatriisista päätellään ,mitä on kenties tulossa. Jos tavaralajuluettelo onkin jossakin vaiheessa muuttunut kauppataktiseksi pelikentäksi , voivat kuljettajan siitä luomat odotukset ja todellisuus olla hyvinkin kaukana todellisesta tilanteesta. Hakkuuohjeissa saattaa olla joskus pari riviä tarkentavia ohjeita ,mutta pääasiassa edetään Tapion suositusten mukaan. Iltavuorolaisen on enää turha kysellä ostolta tai työnjohdolta mitään . Se palvelu aukeaa vasta aamulla virastoaikaan ja siihen asti on tultava toimeen omin neuvoin. Kun eletään leimikoiden suhteen kädestä suuhun , elämä on täynnä yllätyksiä.
Eli jos prosessi ei osto- ja korjuupäässä toimi, metsänomistajan pitää siihen sopeutua.
Kyllä se enemmän punaista mattoa muistuttaa kuin nykyaikaisen liike-elämän asiakassuhdetta.
Minä ainakin metsänomistajana yrittäisin vaikuttaa siihen ,että pääsisin mieleiseeni lopputulokseen. Metsänomistajan omaisuuttahan tässä hoidellaan ja mahdollisia epäonnistumisen tuloksia isäntä katselee lopun ikänsä.
Tuosta aloituskuvastakin pitäisi käydä selvästi ilmi ,että koivun läheisyys ei ole hyväksi alakynteen jääneille taimille. Lisäksi voi päätellä ,että palstan ravinnetilaa on korjattava viimeistään seuraavan uudistamistoimenpiteen yhteydessä . Keskstelussa kävi myös ilmi hankaluudet ylispuukoivujen poistamisessa. Nämä ovat sitä käytännön kokemuksesta saatua antia ,jota kannattaa hyödyntää.
Kuvasta ei voi päätellä yhtään mitään koivun läheisyyden vaikutuksesta. Ei näe edes sitä, millainen tilanne oli ennen koivun poistoa. Itselläni on paljon hyväkuntoisia kuusia koivujen alla. Sekametsä on ravinnekierron kannalta positiivinen asia, koska koivun karike on helpommin hajotettavaa ja laadultaan erilaista kuin kuusen karike. Myös eri puulajien juuriston ympärille tulee eri sienilajeja. Se taas parantaa maaperän monimuotoisuutta eli parantaa kasvuoloja ja ravinteiden kiertoa. Kuvan kohteessa puustoa on niin vähän, että terveessä kohteessa ravinteiden määrä ei vielä ole millään tavalla kasvua rajoittava tekijä. Mikä kohteen historia sitten onkaan, että maaperä ei ole terve.
Kokemuksia tietysti pitää hyödyntää ja tämän palstan jutustelu on antanut valtavasti ajattelemista minullekin. Silti asioita voi tarkastella monin tavoin.
Minäkin yritän hoitaa metsiäni siten, että kasvatus ja korjuu onnistuu. Ravinnehäiriötä en korjaa siirtymällä tasarakenteiseen yhden puulajin kasvatukseen, enkä kuvioita tee sellaiseksi, että kuka tahansa millä tahansa milloin tahansa ne onnistuu korjaamaan eli yhden hakkuun (päätehakkuu) taktiikan mukaiseksi. Sen sijaan raivaan koivujen alla kasvavaa kuusikkoa sopivaksi arvioimaani asentoon.
”Ekolan ja Hytösen (1993, 26) mukaan ravinneperäiset kasvuhäiriöt ovat yleinen ongelma pellonmetsityksessä. Pääravinteiden, kuten esimerkiksi typen määrä kivennäismaidenkin pelloilla on suuri. Myös kaliumista ja fosforista ei yleensä ole puutetta. Sen sijaan boorin puutos joka yleensä on turvemaiden ongelma, aiheuttaa kasvuhäiriöitä myös kivennäismaan pelloilla.
Kasvien boorin ottamiseen maaperästä vaikuttavat esimerkiksi maan pH, magnesiumin ja kalsiumin määrä, sekä magnesiumin kokonaismäärän suhde kalsiumin, typen ja kaliumin määriin. Peltojen kalkitus viljelyn ajoilta on saattanut aiheuttaa ravinnetaloudellisia ongelmia edellä lueteltujen ravinteiden suhteissa.”
Opinnäytetyö ”Puuston biomassatuotos entisellä peltomaalla”
https://core.ac.uk/download/pdf/38122233.pdf
Tässä ei sanota, että koivu erityisesti aiheuttaisi boorin puutetta, mutta koivusekoitus muuttaa tietenkin maan pH:ta sekä ravinnesuhteita verrattuna puhtaaseen kuusikkoon. Viljavuusanalyysi ja lannoitus auttaa tässäkin. Turvemaalla erityisesti tuhka hyvä lannoite.
Myöskään kirjasta ”Metsämaa ja sen hoito” ei ilmene, että koivu aiheuttaisi boorin puutokselle. Tosin suorittavan väite kuuluikin, että koivu pahentaa boorin puutoksen vaikutusta kuusissa. Koivu ei väitteen mukaan aiheuta boorin puutosta, joka on siis tässä olettamuksessa jo maaperässä oleva tekijä.
Minulla ei ole kiinni naulattua mielipidettä siitä, pahentaako ylispuukoivu ravinnehäiriön seurauksia. Toisaalta koivu syvemmälle menevien juurten takia voi vaikuttaa ravinnepuustosten seurauksiin kuusten osalta. Toisaalta koivu parantaa kuusikossa maaperän laatua eli vaikuttavia asioita on molempiin suuntiin. Lopputulos on kuitenkin niin monimutkaisen yhtälön tulos, ettei sitä edes tutkijat osaa täsmällisesti määritellä, saati haastavaa leimikkoa työstävä motokuski.
Boorinpuutosten kanssa paljon pelanneena, joskus kuusen kasvu on vähästä kiinni, yhdellä kuviolla 1-2 harvennuksen välimaissa poistin sekaan harvakseltaan jääneet harmaalepät, jotka eivät kokonsa puolesta olisi kuusia haitanneet. Vaikutus oli melkein kuin boorilannoituksella, latvakasvut pitenivät todella paljon.
Kyllä suorittavalla on nyt realiteetit hukassa. Vai onko kyseessä metsäliiton valehteleva trolli, niihinkin olen törmännyt.
”Boorinpuutosten kanssa paljon pelanneena, joskus kuusen kasvu on vähästä kiinni, yhdellä kuviolla 1-2 harvennuksen välimaissa poistin sekaan harvakseltaan jääneet harmaalepät, jotka eivät kokonsa puolesta olisi kuusia haitanneet. Vaikutus oli melkein kuin boorilannoituksella, latvakasvut pitenivät todella paljon.”
Oliko kuusissa monilatvaisuutta vai mitä , joka yhdisti boorin puutokseen ? Vai oliko kyseessä ehkä norm. harvennusreaktio 1.harvennuksen jälkeen. Vai leppien aiheuttaman typen sidonnan loppuminen ja ravinnetasapainon löytyminen kuusikkoon ?
Jos kuusen taimikosta poistetaan seka- tai ylispuuna olevia leppiä tai koivuja, on vaikea sanoa, mikä lopulta aiheuttaa kuusen taimien kasvun paranemisen: valo- ja juuristokilpailun väheneminen vai ravinnetilan paraneminen. Aina jos on syytä epäillä ravinne-epätasapainoa, kannattaa tehdä neulasanalyysi tai maa-analyysi. Lehtipuu voi toki vaikuttaa jonkin ravinteen kuten boorin liukoisuuteen, eli kun maaperä happamoituu, jokin ravinne voikin olla yllättäen helpommin kuusen saatavilla. Esimerkiksi peltomaita on usein kalkittu, minkä vuoksi liika emäksisyys voi aiheuttaa ravinneongelmia metsäpuilla.
Katsomissani lähteissä pidettiin boorin tai kaliumin puutosta tyypillisenä turvemaiden ongelmana.
Ensiharvennus saa aikaan sen, että hakkuutähteet paikkaa boorin puutetta. Mutta vain hetkeksi. Viiden vuoden päästä oireet palaavat ja terveyslannoitus on lopulta edessä. Tämä on oma kokemus.
Puuki, kuviota ei harvennettu ennen eikä jälkeen leppien poiston, eivätkä lepät olleet ylis- vaan ennemminkin alispuustona. Ilmeisesti vain leppien typensidonnan loppuminen piristi kuuset kasvuun, aiemmin ei selvää latvakasvua ollut.
**Punainen matto** = hyvin ennalta raivattu, oikea-aikaiset metsänhoitotoimenpiteet. Ei säästellä raivaussahan kanssa!
Tuollaisen kuvan kuusikosta raivaamalla sateenvarjokuuset ja monilatvaiset pois. Oikea tiheys, joka olisi pitänyt saattaa jo ennen edellistä hakkuuta tai heti sen jälkeen. Ei se kuusiaitakaan hoitamatta ja väljentämättä kasva.
Ennen vanhaan metsästä korjattiin riukupuu ja ryteliköt kotitarpeiksi. Voi ollakin niin, että puiden määrä on tosiaan kasvanut sitten 1900 luvun mutta järeys on pienentynyt, riukuja ei ennen *kasvatettu* eikä riistapuskia. Toki niitä pitää olla monimuotoisuudelle muttei koko talousmetsäalueella.
Luontopiipero Miisu ei nyt sitten olekkaan luontopiipero kun mennään luontoon raivaussaha kainalossa. Taitaakin tulla ekoterroristi? Noiden jättöpuskien nimi nyt ei tarvitse olla riistapuska vaan vain luonnoeläinten suojapuska mutta sinällään kyllä kannatan niiden jättämistä. ja jätänkin. Aina on motokuskit ymmärtäneet eivätkä edes ole rikkoneet näitä puskamuodostelmia. Jopa pieneen nauhaankin silloin tällöin jolloin pienet eläimet saavat suojaisan reitin esim. mäkialueella. Siten myös maisemasta saadaan hakkuun jälkeenkin hiukan monivivahteisempi. Pari iskua yhdellä huitaisemattomuudella. Eli älä huido sen raivurin kanssa kaikkea mitä eteen sattuu.
En kutsuisi huitomiseksi. Riistatiheiköt ja säästöpuuryhmät tottakai jätetään (tuplaserti, tuplaluonnonhoitoa?) Tuohan nyt olisi oiva jättää mutta jos alkaa (heht)aaritolkulla olemaan, niin harvennetaan kasvatustiheyteen.
Tai sellaiseksi kuinka ohjeet tulevat yhtiöltä. Ei meillä(kään) ole vain yhtä sapluunaa työlle. Raivaussahalla ne rahapuumetsät istutuksesta seuraavana metsänhoitotyönä tehdään.
Kiitos, vielä Jees <3 ! Luontovihreä piiperö kuvaa hyvin. Kyllä se pomokin sanoi, että taimikonperkausta vaan rankemmalla kädellä jatkossa; oli tänä vuonna hiukan jäänyt liikaa puuta/ha. Kaikki muu työ meni 100% nappiin. Ensi kesänä pitää kovettaa sydäntä entisestään. Meilläpäin ollut hirmu hyvässä kasvussa reheviä kuusikoita, jääneet pari puuta liian tiheseen/koeala. Sitten se fsc.n lehtipuuosuus 10%, voi joillain kohteilla olla vaikea toteuttaa. Onneksi kaikki pikkuräipätkin lehtipuuta lasketaan. Niin on ilmeisesti minua säälittänyt kaataa *hyvännäköisiä taimia* mutta pärjätään sen kanssa, vahinkoa ei ole tehtynä. Pientä viilausta vain. Joskus se lipsahtaa mutta ensi vuonna on taas kova linja!!
Asun suojelu-alueella ja rakastan sitä. Kyllä olisi harmi jos luonnontuho veisi näkemä-piha-oleilu-metsäni.
Talousmetsässä mennään raakasti vaan!! Kyllä ne piiperö ajatukset silti mahtuu samaan ihmiseen!
Aika lailla vaatimattomamman näköinen on tuo kuusikko ollut 11 vuotta sitten. Ei siis kannata arvioida ennakkoraivaustarvetta 11 vuotta myöhässä.