Tilan osto 2016
Kunnostusojitus 2020
Tuhkalannoitus kevättalvi 2022
Rauduskoivun ja männyn luontainen taimikko ja varhaisperkaustarve 2025
Tilan osto 2016
Kunnostusojitus 2020
Tuhkalannoitus kevättalvi 2022
Rauduskoivun ja männyn luontainen taimikko ja varhaisperkaustarve 2025
Metsänhoito
Aika iso muutos tosiaan, sekä ojitus että tuhka auttavat.
Toivottavasti Gruppa porukka ei näe että johonkin on kaivettu ojia. Saattaa yöunet mennä.
Uusi metsä syntyi ilmeisesti kunnostusojituksen ja tuhkan hinnalla, joten ei vielä mahdottoman suuri investointi. Mielenkiintoinen kohde seurata.
Tein viikko sitten varhaisperkausta vähän samannäköiselle turvemaakuviolle mutta koivut olivat jo 3m ja männyt vasta juuri Metka-kriteerit täyttäviä >70cm. Siinä on ojat kunnossa eikä tietääkseni ole tuhkalannoitettu.
Ala on 0,7ha ja käytin siihen 2,5 päivää mutta valmista ei tullut ja aikataulun takia jouduin jättämään sen kesken tältä erää. Yksi ongelma siinä oli, että männyt hautautuivat kaadettujen koivujen alle ja niitä joutui sieltä kaivamaan esiin koivuja siirtelemällä eikä kaikkia tietysti löytynyt.
Kuten kirjoitit ”varhaisperkaustarve 2025”, sen kanssa ei kannata viivytellä.
Vähän samanlainen seuraus oli edellisen omistajan aikaan ojitetulla rinnesuolla (jännä paikka, suossa on hieman rinnettä.) Ilmeisesti ojitusmaat oli levitetty tasaisesti alueelle, ja siitä sitten räjähtänyt rauduksella supervesakko kasvuun. Lannoitusta ei oltu tehty, sen nyt vielä olisikin puuttunut.
Kuuselle se oli istutettu, sekaan tullut luontaista mäntyä, mutta paljon oli kuollut sinne vesakon alle. Aukkokohtiin sai raudus jäädä, muualta pois, kun maa ei ole sille sopivaa, vaikka alkuun kasvaakin hurjasti. Taimien etsintä kaadettujen lehtipuiden alta tuli tutuksi, äkkiä oppi pitämään silmällä taimia työn edetessä.
”Ilmeisesti ojitusmaat oli levitetty tasaisesti alueelle, ja siitä sitten räjähtänyt rauduksella supervesakko kasvuun.”
Kerrankin oikein tehty ojitus. Levitetty tasaisesti ojamaat kuntan päälle, joka alkaa lahota ja ravinteita vapautuu. Kumpa kaikki ojat olisi tehty samaan tyyliin ja 25m välein, olisiko niitä epäonnistuneita suo-ojituksia lainkaan?
Itse olen kaivanut vielä kauhan verran syvemmälle alle 1,0 m turvekerroksilla ja nostanut kivennäismaata ojan molemmin puolin tasaisesti. Sitten muotoillut ojan noin 1,0m syvyiseksi luiskaamalla ojamaita ojan pohjalle. Hidasta on, mutta maksaa kyllä vaivan.
Onko Kurjen ajatus suunnilleen sellainen, että se ojan pohjalta saatu kivennäismaa riittää kaliumin ja muiden kivennäisten ”alkulannoitukseksi” ja vaikuttaa toki maan rakenteeseenkin?
Haluaisiko joku laskeskella tai pohdiskella lukuja tähän? Jos vaikka lahoamatonta ja märkää turvetta on 80 cm, se todennäköisesti jossain ajassa ojitettuna painuu ja lahoaa 40-50 senttiin, josta männyn ja koivun juuret pääsevät läpi?
Näitä kohteita on paljon joilla turvekerroksen painuminen ja puuston (juuriston) kasvun myötä pohjamaan ravinteet tulevat käyttöön. Aikaa on voinut kulua 30-50 vuotta. Aika paljon näitä on aikanaan peruslannoitettu joten puuston kasvuunlähtö on onnistunut hyvin. Näissä on niitä kohteita joilla ei tuhkalannoituksella saada oikein minkäänlaista vastetta tuotantopuustolle, mutta vesakko saattaa toki räjähtää kasvuun. Nykyiset tukiehdot mahdollistavat tuetun lannoituksen kun kohde ”tuntuu” turvemaametsältä. Tuenkin jälkeen kustannus metsänomistajalle on sen verran iso, että kannattaisi oikeasti miettiä mihin rahansa kylvää.
Metsänhoitosuositukset tunnistivat vielä 15 vuotta sitten suositeltavaksi typpilannoituskohteeksi ”ohutturpeisen rämeen loppulannoituksen”. Tästä ei nykyään puhu kukaan vaikka olivat/ovat yksi parhaiten tuttavista kohteista. Tukea näille ei toki saanut silloinkaan. Metsänomistajan näkökulmasta tuottoero on huikea typpilannoituksen hyväksi vaikka investointikustannus on jokseenkin sama (typpi 400€/ha ei tukea, tuhka 400€/ha tukien jälkeen)
Ohutturpeisia rämeitä ei ammattilaisetkaan enää tunnista. Kannattaisi pitää turverassi matkassa ja käyttää sitä.
Niin joo. Eli siis valtapuuston juuret yltävät jo pohjalla olevaan kivennäismaahan, mutta pintakasvillisuuden ja pienpuuston ei.
Ja joo, tämä ”tuntuu suometsältä” on kyllä tosiaan aika jännittävä juttu. Ainakin omat havainnot ovat vähän sen suuntaisia, että on paljon metsiä, joissa se suometsä (räme) kasvaa riittävän määrän kuutioita per hehtaari nimenomaan niillä alueilla, joissa turvekerros on ohuin. Eli siis käytännön tilanne taitaa olla juuri se, että lannoituksen tukijärjestelmä tukee sellaisia kohteita, joissa muutos lannoituksen myötä ei ole kovin suuri.
Jean S:lle, että tasaisesti levitetty turve ojan molemmmille puolille jo antaa puille kuntta kunttaa vastaan ravinne annoksen pitemmäkisi aikaa ja lisää savista pohjamaata päälle jatkuvan ravinnelisän. Muotoiltu syvenpi oja 1m mahdollistaa turvekerroksen painumisen ja hitaan palamisen hiilidioksidiksi ilmaan, joka sekin vapauttaa ravinteita. Näillä jo mennään pitkään. Ehkä monta puusukupolvea.