Lupauduin Metsälehden Oulussa 6. toukokuuta järjestettävään Metsät ja Raha -tapahtumaan kertomaan taimikonhoidosta ja raivaussahoista. Aihe sikälikin ajankohtainen, että olemme Metsälehden kanssa juuri työstäneet julkaisukuntoon seitsemän osaisen Raivaamaan-verkkokurssin.
Esitettä varten otsikoimme Oulun tapahtuman puheenvuoroni: ”Raivaussaha kuntoon ja taimikot kasvuun.”
Mielestäni otsikko on hyvä – olinhan sitä itse keksimässä. Vasta jälkeenpäin tajusin, että puuntuotannon perusoppien mukaan siihen sisältyy virheellinen väittämä, jos oletetaan, että kuntoon laitetulla raivaussahalla on tarkoitus hoitaa taimikoita.
Sen paremmin kasvatusmetsän kuin taimikonkaan harventaminen ei lisää puuston kasvua, vaan ensi vaiheessa jopa vähentää sitä. Puita kaataen ei kasvua voi lisätä.
Olisiko otsikossa pitänyt hehkuttaa taimikonhoidon kannattavuutta? Jokainen puuntuottaja tietää, että hoito kannattaa. Kasvatettavat puut järeytyvät nopeammin, ja metsikköä päästään harventamaan nopeammin. Puuta kertyy enemmän ja korjuukin on halvempaa.
Tässä kohdassa voi esittää vanhoista Neuvostoliitto-vitseistä mukaillun kysymyksen: mutta kannattaako taimikonhoito myös teoriassa?
Kyllä – tai ei. Vastaus riippuu laskijan agendasta. Edistyksellisten metsäekonomistien mukaan jaksollisen metsänkasvatuksen kannattavuus on melkein aina huonompi kuin jatkuvan kasvatuksen.
Varma keino osoittaa puuntuotannon kannattamattomuus on laskea koko alkavan kiertoajan tulojen ja metsänhoidon menojen nykyarvo. Kun laskentakorko ja tulojen ajoittuminen valitaan sopivasti, saadaan tulokseksi, ettei puuntuotanto jaksollista kasvatusta käyttäen ole kannattavaa.
Taannoinhan Luke oletti istutuskuusikon ensiharvennuksen ajoittuvan 61 vuoden ikävaiheeseen. Tulos oli se, mitä ehkä haettiinkin, eli jatkuva kasvatus kannattaisi paremmin. –Tilanne olisi voinut olla toinen, jos päätehakkuu olisi oletettu 61 vuoden ikävaiheeseen, mikä mukailisi istutuskuusikoiden todellista kehitystä.
Kun seuraavan kerran luet lausumia puuntuotannon laskennallisesta kannattavuudesta, on hyvä muistaa, että laskennallisesti kannattavinta on sijoittaa metsänhoitoon nolla euroa ja olettaa tulevan kiertoajan tulot nollaksi euroksi. Nettotulojen nykyarvo olisi kaikilla laskentakorkokannoilla nolla, eli satsaus kannattaisi loistavasti.
Sama vielä selkosuomeksi. Laskennalliset tuottoprosentit eivät kuvaa metsien tulovirtaa – Sittarin kassalla maksetaan euroilla eikä korkoprosenteilla.
Raivauspalstoilla on aina silloin tällöin joutunut kummastelemaan metsänomistajien valintojen epäjohdonmukaisuutta.
On vaikea ymmärtää, että ensin satsataan metsänviljelyyn noin 1 500 euroa hehtaarille, ja sen jälkeen taimikko saa jäädä vuosiksi umpitäyden vesakon valtaan. Viivästynyt taimikonhoito on kallista ja tuloksena on yleensä huonokuntoinen ja harventunut kuusentaimikko.
Eli jos sijoittaa metsänviljelyyn, olisi johdonmukaista turvata sijoituksen tuotto hoitamalla taimikko ajoissa.
Jos taas ei halua sijoittaa metsänhoitoon, voi nykyisen metsälain väljissä puitteissa kerätä metsästä arvopuut ilman, että metsänhoitoon joutuu satsaamaan latiakaan. Jokainen voi valita.
Metsät ja Raha -tapahtuma järjestetään Oulun Arina-hotellissa 6. toukokuuta. Nähdään siellä!
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Takavuosina tapahtui Saarijärvellä, että naapuri istutti lehtomaiselle kankaalle kuusentaimet ja jätti kaikki perkaustyöt tekemättä. Jossain vaiheessa ilmestyi tienvarteen energiapuukasat ja homma oli aloitettava alusta.
Enhän minä tietenkään tiedä, jos noin tienaisikin paremmin. Ei ainakaan ennen uskottu niin. Minulla on Keskusmetsäseura Tapion vuosikirja 1914. Siinää opetetaan mm taimikkojen hoitoa nykysysteemeihin kelpaavalla tavala.
Opetetaan täydennysistuksia ja perkauksia. Kiinnitettiin huomiota myös varhaisperkaukseen, jota neuvottiin suorittamaan sateiden jälkeen pihdeillä kiskomalla, koska silloin pehmeästä massta vesa irtoaa helpommin.
Valiteltiin myös, että mesänomistajat eivät hoida taimikoitaan kunnolla.
Oma kokemus on, että oikeaikainen varhaisperkaus on kaiken a ja o. Havupuut savat uutta vauhtia ja uudelleen vesominen on heikompaa. Tosin mene kyllä aina asiasta takuuseen. Joskus tuntuu,,että pitää melkein joka toinen vuosi perata. Se on tietysti tehtävä, jotta tuollaisessa hyväkasvuisessa paikassa havupuut saisi kunnolla kasvamaan.
En tiedä kun en osaa laskentaa ja sen perusteita kovinkaan hyvin mutta isot energiapuukasat vissiin tai jotakin muutakin oli tienvarteen kertynytkun hakkasivat harvennushakkuun noin 40 vuoden kuluttua avohakkuusta. Eikä tosiaankaan mitään ns metsänhoidollisia toimenpiteitä tehty, ei mitään. Osaako joku sanoa kuinka tappiollista tuoi toiminta oli metsänomistajan kannalta? Lasketaanko mahdolliset yhteiskunnan tuet jos niitä oli tuloksi?
Saattaa tuossa tapauksessa jäädä kokkosharvennus väliin ja tukkisaanto kärsiä tulevassa päätehakkuussa. Monesti puulaji on jo 40 vuodessa vaihtunut havupuusta lehtipuiksi ja alkuperäinen puulaji hävinnyt lähes olemattomiin.
Energiapuuta on kertynyt kohtuullisesti ja on säästetty hoitokulut ,mutta lopputulos on vahvasti miinuksella verrattuna siihen, että taimikot olisi hoidettu.
”…Kun laskentakorko ja tulojen ajoittuminen valitaan sopivasti, saadaan tulokseksi, ettei puuntuotanto jaksollista kasvatusta käyttäen ole kannattavaa…”
Juuri noin. Kun mielikuvien annetaan jyllätä, on oletuksia, luuloja ja simulointeja mutta kokonaistodellisuus utopiaa, jää arki vieraaksi.
Tomperin arvuutus, jossa riskien määrää ei ymmäretä riu`un tuotannon hetkellisen hurman sumentamana, on samaa logiikkaa.
Menneisyyden rajuilla harvennuksilla ja ”siistimisellä” poistettiin metsän luontainen suoja.
Yksipuolisuuden kirous: Kun metsästä on raivattu pois kaikki kerroksellisuus, se on menettänyt kykynsä uudistua itsekseen. Nyt jokainen aukko vaatii tekohengitystä raivaussahalla, koska luonnon oma mekanismi on rikottu.
Seurasimme kiltisti ohjeita, jotka lupasivat tehokkuutta, mutta loivatkin jatkuvan huoltokierteen. Raivaussaha on nyt ”pakollinen paha”, jolla yritetään korjata aiempien sukupolvien kynällä tekemiä virheitä.
Emme raivaa enää siksi, että se olisi metsälle parasta, vaan siksi, että olemme tehneet metsästämme täysin riippuvaisen ihmisen jatkuvasta hoidosta. Aukosta ei pääse irti ennen kuin opimme kasvattamaan metsää, ei pelkkiä puita.
Taas hyvä artikkeli Mikolta. Kuten Mikko toteaa, Cittarin kassalla maksetaan euroilla eikä kuvitteellisilla tuotoilla. Jos on satsannut istutukseen, en ymmärrä miten se ei sitten hoideta. Tosin Perkon mielestä ei pitäisi koska sehän lisää kuluja. Ei taida hoitamaton ryteikkö tuottaa muualla kuin jk-fanien unelmissa.
Jospa kumminkin, lievää epävarmuutta ilmassa uskovaisella?
”Ei taida hoitamaton”………