Siinä on luonnonsuojelualueella sinivuokkoja. Nuo jokilaakson päältä. Alemmilla lehtomaisilla alueilla on myös sinivuokkoja mutta ehdottomasti isoimmat ja laajimmat esiintymät ovat kuusten alla. Erilaisten raitojen ja puumaisten pajujen ynnä muiden lehtipuiden alla on heiniö ja kasveja, jolloin sinivuokot jäävät harvalukuisimmiksi. Lehtojen kuusettumisesta ei täällä tapahdu alamppana jokilaaksossa vaikka isojakin kuusia on, aliskasvus kuusia ei synny mattoa vaan iha harvakseltaan rehevään.
Sinivuokot oli rauhoitettu 90-luvulla ja lähes myyttisessä asemassa. Uhanalaisia lehtojen kasveja ei saa kerätä luonnosta, mikä on ihan kummallista. Nykyään sinivuokkoja myydään puutarhakaupoissa mistä minäkin olen ostanut ja istuttanut niitä puutarhaan. Mutta jos ajattelee uhanalaisia kasveja niin eikö ei olisi huomattavan järkevää kerätä niitä ensin kukkatarhoille ja jakaa sieltä ihmisille ja myydä myös vaikka siemeniä? Jos muutama kasvi vietäisiin niin se varmasti kasvaisi reikä takaisin. Ihmisten puutarhoissa olisi lehtomaiset olosuhteet kun kannetaan säkkimultaa jaa kuusettuminen ehkäistään. Viedäänhän eläintarhoihinkin tiikereitä ja sarvikuonoja, jotta ne lajit pelastuvat.
”””Sinivuokko ei tällä hetkellä kuulu luonnonsuojeluasetuksen liitteessä lueteltujen rauhoitettujen kasvien joukkoon. Rauhoitus purettiin 2005. Vuokoista valkovuokko on rauhoitettu Suomen pohjoisissa maakunnissa ja kangasvuokko koko maassa.20.4.2020″””
Tuo kuusenalus lienee sama kuin kuusen juuristo, joka tarjoaa sinivuokoille jotain. Huomasin vähän samaa, kun istutin edellisen sukupolven istuttamalle jo järeälle pihan kuusiriville käenkaalta yhden suomalaisen kuusen juurille. Kuusirivssä on myös Venäjän Karjalan alkuperää oleva kuusi (Metsähallitus istutti täällä niitä joskus 1960-luvulla). Muiden suomalaisten kuusien alle kääenkaali ei levinnyt, mutta tämän venäläisen kuusen alla sitä on nyt runsaana mattona koko juuriston alueella.