Hakattu 5/2016. Hakkuutähde kerätty ja kääntömätestetty 9/2016. Kuuset istutettiin 5/2017. Varhaisperattu 7/2021.
Tämä kuusikko kasvaa lähes tuplasti jatkuvan kasvatuksen yritelmiin verrattuna.
Puolet uudistuskuluista perkauksineen on katettu latvusmassan myynnillä. Lisänä tulee kemeratuki perkauksesta. Ei tarvitse laskea korkoa uudistuskuluille. Sen sijaan voi hyvän kauppahinnan sijoittaa.
Pistäkää jk-porukka paremmaksi
Hyvältä näyttää! Viime kesän kuuma ja kuiva sää toivottavasti vielä vähän vähentää tulevaa vesomista.
Muuten samaa mieltä, mutta risujen rahat on samaa kuin runkopuustakin saatu. Ei latvuksilla sen enempää kuluja kateta kuin muilla tuloilla.
Enhän minäkään laske uudistuskukuille, mutta täällä joku laskee.
Eikös tuo ole vähän kuinka sen laskee. Jos havu tukista saa 70 euroa mottia ja havukuidusta 16 euroa motti. Havuista saa euro 1.50 tehtyä havukuutiota kohden. Voihan ne olla myös erillinen tulo tai sitten lisätään puun hintaan. Kuinka se haluaa laskea.
Suunnilleeen niin, että parempi myyntikantohinta/ha kattaa uudistus-ym kulut, ja jos jää tähteelle vielä siitä, niille rahoille aletaan laskea korkotuottoa valitulla korkokannalla laskien seuraavaan tapahtumaan mennessä. Se voi olla esim. vaihtoehtoisen simuloidun jk:n (jos olisi ollut mahdollista puuston ja kasvupaikan puolesta aloittaa sillä) 2. harsintakerta. Tulojen ja menojen erotusta verrataan keskenään. siitä jatketaan seur. harvennukseen (voi olla esim. viljelykohteen eh tai e-puuharvennus) samalla tyylillä , jne. Mukaan otetaan myös ve -metsien arvonnousut tarkasteluajalta kullakin hetkellä. Sitä voidan jatkaa kiertoajan loppuun. Saadaan vastaava tulos kasvatustapojen kannattavuudesta (ihan eri euromäärillä toisin) kuin olisi saatu NNA-laskelmalla.
No nyt meni yli hilseen. Tosiaan, asioita voi laskea niin monella tavalla.
Timpalla on hauska tapa kuitata uudistuskulut päätehakkuutuloista. Tuohan tarkoittaisi sitä, että uudistaminen on aina kannattavaa, kunhan kulut jäävät pienemmäksi kuin edeltäneen päätehakkuun tulot + tuleva kemera. Eli kuvitteellisen päätehakkuuhehtaarin, josta saataisiin päätehakkuutuloa 10000 euroa, kannattaisi samalla logiikalla maksaa kannattavasta uudistamisesta vaikka 10200 euroa, jos tulevaan raivaukseen saa kemeraa vähintään 200 euroa. Joku saattaa olla kannattavuudesta eri mieltä, mutta ilmeisesti pääasia metsätaloudessa on se, että saadaan tasarakenteinen kuusentaimikko aikaiseksi.
Mistäpä niitä kuluja vähennetään ellei tuloista. Kyse on vaan tässä tapauksessa siitä vertaillaan kahta eri tapaa. Kuten ihan hyvin tiedät.
Totta on, että tarkoitus on saada tasarakenteinen kuusentaimikko aikaiseksi, koska niin se metsä kasvaa parhaiten, sillä matkan varrella poistetaan aina heikoimmat yksilöt.
Jo tuollaisessakin taimikossa on kasvueroja,joista osa saattaa ola tietenkin olosuhteista, mutta epäilemättä myös perintötekijöistä. Ei kannata yrittää niistä huonommista kasvattaa tukkipuita vaan parhaista.
Korjaus . Piti olla : (( ”ihan eri euromäärillä tosin”(ei ”…toisin”)).
Prolongaus on siis NNA:n käänteislaskelma. Tulon /menon (=niiden erotus suhteessa vaihtoehtoisen kasvatustavan erotukseen) arvo tietyn ajan päästä, kun taas NNA:ssa lasketaan tulevaisuuden tulot/menot nykyrahassa. Joko selvisi ?
Lähtötilanteesta lähtien aletaan siis laskea vertailtavien mh-tapojen kuluja ja tuloja jatkossa toisiinsa ajan funktiona.
Lähtökohtaisesti kai metsätalouteen laitetaan kustannuksia (investointeja) siksi, että ne tuottaisivat joskus tulevaisuudessa tuloja. Mieluummin enemmän kuin investoinnin arvo ja vieläpä jonkinlaisen tuoton siihen päälle. Jos kustannukset kuitataan menneistä tuloista, niin ei olla itselle ihan rehellisiä tai ei välitetä tuoton tasosta. Nythän ei ole kyse jatkuvan tai jaksollisen kasvatuksen vertailusta. Päätehakkuutulot on siellä tilillä, uudisti aukon millä tavalla tahansa. Silloin tulee kysymykseen istutus, luontainen tai aukon unohtaminen vuosikymmeneksi. Noiden tuottoeroja pitäisi pystyä vertailemaan. Ja mieluiten ilman ennakkoasenteita objektiivisesti. Tuossa menee Timpalla vähän sekaisin tilinpäätöksen tuloslaskelma ja investointien kannattavuuslaskelmat.
Metänomistaja, joka jättäisi tuollaisen kuvion hoitamatta pitäisi tietysti asettaa holhoukseen. Tuottoeroja ei kukaan pysty vertailemaan vuosikymmenten päähän. Ei ohjektiivisesti, ei subjektiivisesti.
Kyseessähän taimikon perustamisessa ei ole investointi vaan tuotatovälineen kunnossapito, joka katetaan vuosituloilla Näinhän verottajakin asian näkee. Ei tarvitse aktivoida taimikon perustamiskuluja ja alkaa tehdä niistä vuosipoistoja. Käytämme taimikoiden perustamiseen ja hoitoon myyntitulosta 10 %, mikä on Vuosikuluja maksavat kaikki. Huollattavat vaikkapa autoaan joka vuosi vaikka se saattaisi kestää omistajan loppuiän.
Jostain luin että keskimäärin uuden metsän perustamiseen ja hoitoon käytetään noin 12 % hakkuutuloista. Se on yleisesti ottaen tosi vähän verrattuna muiden toimialojen käyttämiin varoihin.
Muilla toimialoilla on yleensä paljon lyhyemmät kvartaalit ja varaston kierto kuin metsänkasvatuksessa.
Se, että metsänomistajan panos on niin pieni johtuu siitä, että puut kasvatetaan auringon ilmaisenergialla sadevedestä ja ilman saasteesta, hiilidioksidista, käyttäen työvoimana ruokapalkalla maassa lymyäviä sieniä, jotka eivät siis tunne kesälomia tai pekkaspäiviä.
Aika dorka metsänomistaja, joka ei tuollaista palvelua pyri täysimääräisesti hyödyntämään.
Tämä metsätalouden kustannuslasskelma poikkeaa nähtävästi merkittävästi liiketalouden kustannuslaskelmista merkittävästi. Missä metsälehden numerossa on selostettu metsätalouden kustannuslaskentaa, kiinnostaa kyllä.
Kerropa Tomperi, missä muussa tuotannollisessa toiminnassa pääsee yhtä hyvään tulokseen noin pienellä työpanoksella. Insinööri sen havaitsee.
Sellutehtaassakin on aika paljon rahaa kiinni. Aika paljon saa puuhastella. Pitää ostaa puuta ja montaa muuta. Porukkaa tarvitaan sieltä kannolta,varastoon asti. Koneita pitää huoltaa ym ym Sellutehtaan liikevoitto on parhaimmillaan n 30 %, metsässä 90%.
Mutkat suoriksi vetäen voi ehkä laskea metsänkasvatuksen liikevoitoksi 90 %. Oikeastihan se ei sitä ole . Pääoman pitkä sitoutumisaika lisää kuluja. Lopulliseen tulokseen (korjattu liikevoitto) pitää lisäksi laskea puupääoman arvon laskeminen ym. asioita.
Liikevoitto on hyvin yksinkertainen taloustieteen termi. Tuloista vähennetään kulut ja poistot. Sellutehtaassa liikevoittoa pienentävät siis poistot. Metsätaloudessa on perusteltua sisällyttää puuston määrän eli tasearvon muutos liikevoittotarkasteluun. Jos määrä kasvaa, niin liikevoitto suurenee sen verran ja vähentyessä vastaavasti pienenee. Tuo em 10 % ei sisältänyt tasearvon muutosta.
Metsällä on sellutehtaaseen verrattuna se ero, että hoidettu metsä on periaatteessa ikuinen. Kun sen on kerran hankkinut, se pysyy aina tuotantokunnossa. Sellutehtaan omistajat joutuvat muutamien kymmenien vuosien välein investoimaan uuteen tehtaaseen.
Tämän vuoksi on siis perusteltua pitää tuotantolaitos, nimeltä metsä, parhaasssa iskussa ja huolentia vain, että siinä ruokapalkalla työskentelevät ilmaisia raaka-aineita käyttävät saavat parhaat mahdolliset työolot.
Onhan metsätaloudessa muitakin kuluja kuin uudistus-, th. yms. kulut. Metsäautotien kuolettaminenkin voi kestää 30-50 vuotta.
Puut on samalla kertaa tuotantolaitos ja myyntikohde. Siksikin sen vertaaminen ei mene yksyhteen jonkin muun tuotantolaitoksen kanssa. Lisäksi metsänkasvatusta ja puun myyntiä säädellään monella eri tavalla; nytkin on joku taho tyrkyttämässä pakkosuojelun lisäämistä .
On tietysti tiestön kuluja, jotka poistetaan ja muitakin kuluja, mutta ne ovat yleensä pinta-alaperusteisia. Jos pudottaa metsänkasvunsa puoleen, niin noiden kulujen määrä ei vähene, mutta myytyä puukuutiota kohden kustannusrasitus kasvaa kaksinkertaiseksi.
Liikevoiton tavoitteena on, että tarkastellaan eri tavoin tai eri maissa suoritetun tuotannon tehokkuutta mahdollisimman tasapuolisesti. Siksi tarkastelu kannattaa lähteä olettamuksesta, että metsä sijaitsee pikitien varrella
Sitten ne muut rasitukset ovat niitä kuluja,jotka näkyvät tilikauden voitossa kuen vaikkapa osakeyhtiön maksamat korot.
Edelleen pointtini on, että ilmaispalveluja kannatttaa hyödyntää mahdollisimman laajasti.
Voisi lisäksi olettaa että ollaan E-Suomessa tehtaan vieressä pikitien varrella , korkeasuhdanne päällä ja tukkipuuleimikot kovalla maalla hyvässä tikissä.
Timpalta mukavaa lukemista ensimmäiseen lumimyräkkä päivään. Itä-Suomessa on hyvä talvenalku, viikonvaihteessa alkaen pakkasta, 17-25 ja nyt lumikuuro päälle.
Heti hakkuun jälkeen viljelyketjun toteuttaminen ja ennakkoraivaus tärkeys oli hyödyllinen keskustelun avaus ja esimerkki. Kyllähän lisätukoksi voidaan laskea latvusmassasta, erikoispuista ja kemerasta saatava korvaus, kemerahan tulee luonnostaan kun mennään viljelyketjun mukaan.
Tukkileimikoiden tarjousvaiheessa ostajien hinnoissa ollaan yleensä melko lähellä toisiaan, ilman mitta-ja lajieroja. Lopullinen kaupanarvo nousee, jos ostossa kilpailijalta puuttuu latvusmassan ja erikoispuiden osto mahdollisuus, tällä erotuksella voidaan rahoittaa (kansankielellä) ne uudistamiskustannukset, joko yksin tai kaksinkertaisina.
ps. ” keskustekussa tuli esille hyvä, aiheeseen liittyvä talouskeskustelu ”
Jäi klertomatta, että oli ostajalle tarpeellinen leimikko. Tehtiin kauppa eräänä toukokuun keskiviikkona. Ostajarouva ei tiennyt koska hakkaavat. Maanantaiaamuna soitti, että onko sinulla nauhat paikoillaan. Moto on ajamassa paikalle. En ollut vielä nauhonut. Onneksi kauppaan sisältyi pienempi kuvio, josta moto pääsi aloittamaan. Vähän evästä mukaan ja kuviolle, joka oli ”tukikohdasta” 75 km:n päässä. Juuri, kun olin saanut nauhat paikoilleen, tuli motokuski katsomaan mikä on tilanne. Pääsi jatkamaan heti hommiaan.
Hienosti timpalla nuo metsäasiat hoituvat. Voi kun kaikilla menisikin homma noin. Olisihan se hienoa mennä töihin ja tehdä sitä tärkeintä työtä jota myyjä ja ostaja haluavat tehtävän. Arvostan.
Myös minä tykkään noista Timpan kommenteista. ovat hyvästi perusteltuja ja tavallisella maalaisjärjellä ymmärrettäviä. Metsää todellakin kannattaa hoitaa, eikä perustamiskustannuksissa kannata pihistellä. On pienempi riski, että laittaa muutaman taimen liikaa, kuin laittaa liian vähän.
Samaa mieltä.
Minimi riittää kunhan istuttajat ovat asiansa osaavia ja ajankohta oikea.
Ei Timppa ihan väärinkään laskenut kun vähentää uudistuskuluista hakkuutähteistä saatavan tulon. Tämä siis siltä osin kun vertaillaan viljelymetsätaloutta ja jatkuvaa kasvatusta. En ole kuullut, että jatkuvan kasvuun leimikolta korjattasiin hakkuutähteitä tai että niistä ainkaan mitään maksettasiin.
Puhdasoppisesti tarkastellen tämä on tietysti väärin ajateltu ja laskettu 🙂
Suattaa se ola Timppa ihan oikeassa. Perssana ku ne ee ooTimppaa kutsuneet Linnan juhliin, siellä pystys Waalruussiloille Änruuttiloille opettamaan kuinka järkevää on metsänhoito ja ja sen omistaminen ja miksi samaa laskenta tapaa ei käytetä tehtaissa, arsinkin tulevaisuudessa, mettässä ja tehtaalla näe ihmisiä ku sillon tällön…. että varmaanse sama laskenta kaav pätis sinnekkin… eekä trviis tehtaita ajjoo ala Suomessa.
Minä käytän hakkuutulot hyviin sijoituksiin. Metsäliiton tilillä saa hyvän koron. Metsänuudistukseen lasken saman korkovaatimuksen. Yleisesti sanotaan puunmyyntituloista menevän metsänhoitoon 15-20%, en ole päässyt niin pienillä kouluilla. Tiedän Metsänomistajan kehuskelevan myyneen puita 44000 € ja saaneen verotettavaa tuloksi 390 € ei hyvä.