Metsien suojelupinta-ala on 1970-luvun lopun jälkeen viisinkertaistunut koko Suomessa. Suojelun ohella talousmetsissä on 1990-luvulta lähtien kiinnitetty paljon huomiota luonnon monimuotoisuuteen. Sen seurauksena muun muassa järeitä haapoja kasvaa metsissä kuusinkertainen määrä verrattuna 1980-luvun alkuun.

Tutkija Kari T. Korhonen esitteli eilen Metsäteollisuus ry:n järjestämällä retkeilyllä alustavia tuloksia tutkimuksesta, jossa on selvitetty, miten metsien käsittelymenetelmien muutos on vaikuttanut metsäluontoon.

Vanhojen talousmetsien osuus on vähentynyt, mutta toisaalta metsät kasvavat entistä tiuhempina. Etelä-Suomessa keskipuusto on kasvanut noin 40 prosenttia ja Pohjois-Suomessa 60 prosenttia.

”Lisäys ei kuitenkaan ole pelkkää pieniläpimittaista puuta. Kokoluokassa 30 senttiä puusto on lisääntynyt suhteellisesti eniten”, kertoi Korhonen.

Hakkuista eniten on kasvanut harvennushakkuiden ala, joka on 1,7-kertaistunut. Luontaisen uudistamisen pinta-ala on vähentynyt puoleen 1990-luvun alkuvuosista.

Kuolleiden puiden eli kovan lahopuun määrä on lisääntynyt viime vuosikymmenten aikana yli kolminkertaiseksi. Pehmeää lahopuuta on kertynyt vasta vähän, joten kaikkiaan lahopuu on lisääntynyt 1990-luvulta vain 1,2 kuutiometriä hehtaaria kohti.

Pohjois-Suomessa lahopuu on vähentynyt sekä talousmetsissä että luonnonsuojelualueilla. Yhdeksi syyksi tähän arvellaan sitä, että pohjoisessa ei pitkään aikaan ole sattunut myrskytuhoja.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.