Pelkkä jatkuva kasvatus ei riitä suometsien ilmastopäästöjen hillinnässä, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Helsingin yliopiston tuore tutkimus. Jatkuvapeitteisen kasvatuksen etuna on se, että osa puustosta säilyy pystyssä ja hiilensidonta jatkuu.
Suometsien turvemaaperän ilmastopäästöjen vähentämisessä hakkuumenetelmää ratkaisevampaa on kuitenkin pohjavedenpinnan taso: vedenpinta on pidettävä suometsän turpeessa korkealla.
Korkea vedenpinta vähentää maaperän hapellisuutta, estää turpeen hajoamista ja siitä syntyviä hiilidioksidipäästöjä.
”Turpeen hajoamisen ja siitä syntyvien päästöjen vähentämiseksi pohjavedenpinta on pidettävä kaikissa metsänkasvatuksen vaiheissa ja metsänkasvatusmenetelmästä riippumatta riittävän korkealla”, sanoo Luken erikoistutkija Paavo Ojanen tiedotteessa.
Avohakkuu vähensi turpeen hajoamista eniten
Tutkijoiden mukaan suometsien kuivatusta tulee vähentää esimerkiksi välttämällä kunnostusojituksia. Ojien tulee antaa madaltua tai niitä kannattaa tukkia osittain tai kokonaan. Lisäksi vettä voidaan ohjata ympäröiviltä alueilta kastelemaan suometsää.
Ravinteikkailla ruoho- ja mustikkaturvekankailla turpeen hajoamista vähensi tutkimusten mukaan eniten avohakkuu. Haihduttavan puuston poistaminen luonnollisesti nostaa vedenpintaa turpeessa.
”Hidastunut turpeen hajoaminen ei kuitenkaan tarkoita, että koko suometsän hiilitase kohentuisi hakkuun jälkeen”, sanoo Luken akatemiatutkija Aino Korrensalo.
Hiilitaseeseen eli suometsästä vapautuvan ja siihen sitoutuvan hiilen määrään vaikuttavat turpeen hajoamisen lisäksi puuston hiilensidonta sekä hakkuutähteiden ja karikkeiden hajotus.
Tutkimusartikkeli Effect of tree harvesting on heterotrophic soil respiration in boreal drained peatland forests on ilmestynyt Forest Ecology and Management-julkaisussa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään