Tuore tutkimus esittelee menetelmän, jolla haapapuut voidaan ensi kertaa luotettavasti tunnistaa muiden puiden joukosta avoimen ilmakuva-aineiston avulla. Aiemmin tarkka haapojen esiintymisen kartoittaminen on ollut kallista ja työlästä.
Helsingin yliopiston apulaisprofessori Samuli Junttilan johtama tutkimusryhmä pyrkii kehittämään uusia menetelmiä, joilla saadaan tarkkaa tietoa metsäluonnosta yhdistämällä kaukokartoitusmenetelmiä teköälyteknologiaan.
Junttilan ryhmässä luodut menetelmät ovat aiemmin auttaneet esimerkiksi kirjanpainajatuhojen ja puiden kuolleisuuden seurannassa.
Tutkijoiden kehittämä malli osoittautui toimivaksi kaikkina vuodenaikoina, sillä se havaitsi luotettavasti haapapuut niin lehdessä kuin lehdettöminäkin. Malli tunnisti oikein suuret haapapuut todennäköisemmin kuin pienet – varttuneet, kookkaat puut tunnistettiin keskimäärin 71 prosentin todennäköisyydellä ja lehdettömänä aikana vieläkin paremmin.
Tämä on tärkeää, koska suuret, vanhat haapapuut ovat monimuotoisuudelle erityisen merkittäviä. Tulevaisuudessa tutkijaryhmä haluaisi parantaa myös nuorten haapojen tunnistustarkkuutta.
Marraskuussa julkaistiin myös Junttilan tutkimusryhmän tutkimus, jossa kehitettiin aiempaa tarkempaa menetelmää pystyyn kuolleiden puiden tunnistamiseksi ilmakuvista.
”Haapapuut ja pystyyn kuolleet kelot ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden indikaattoreita. Niiden kartoittaminen automaattisesti laajoista avoimista aineistoista on iso askel metsäluonnon monimuotoisuuden seurannassa”, Junttila toteaa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään