Valitus ojitusjupakassa nurin, hallinto-oikeuden mukaan ojituksille olisi pitänyt hakea lupaa

Vaasan hallinto-oikeus on hylännyt maanomistajan valituksen ojitusta koskevassa kiistassa.

Maanomistaja oli tehnyt Pielavedellä metsäojituksen omillaan ja kahden naapurin omistamilla metsäkiinteistöillä, alueen koko oli yli 20 hehtaaria. Maanomistaja oli ilmoittanut ojituksista paikalliseen ely-keskukseen, josta kehotettiin hakemaan ojituksille lupaa alue-hallintovirastosta. Maanomistaja ei kuitenkaan aikonut lupaa hakea.

Itä-Suomen aluehallintovirasto katsoi, että ojitushanke olisi vaatinut luvan ja määräsi maanomistajan hakemaan vesilain mukaisen luvan ojituksille. Määräystä tehostettiin 11 000 euron sakon uhalla.

Maanomistaja valitti viraston päätöksestä hallinto-oikeuteen ja vaati päätöksen kumoamista. Valituksen mukaan aluehallintovirastolla ei ollut toimivaltaa arvioida sitä, oliko ojituksissa rikottu vesilakia. Lisäksi valittaja katsoi, ettei ollut osoitettu, että ojitukset olisivat ennalta arvioiden voineet aiheuttaa vastaanottavan veden pilaantumista.

Pilaantumista on voinut aiheutua

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan vesilaki antaa aluehallintovirastolle, nykyiselle Lupa- ja valvontavirastolle, toimivallan arvioida ojitusten lainmukaisuutta. Lisäksi oikeus katsoi, että kun otetaan huomioon ojituksen laajuus, ojien syvyys ja osin puutteelliset vesiensuojelutoimet, niin ojituksesta on voinut aiheutua pilaantumista alapuolisessa vesistössä.

Oikeuden mukaan maanomistajan olisi tullut hakea ojituksille etukäteen viranomaisilta lupa. Luvan tarpeen arviointi perustuu ennakolliseen riskinarviointiin eikä edellytä pilaantumisen osoittamista. Se riittää, että ojituksesta voi aiheutua pilaantumisen vaaraa.

Hallinto-oikeus hylkäsi myös maanomistajan valituksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Hallinto-oikeuden päätökseen voi hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta, mikäli korkein hallinto-oikeus myöntää siihen luvan.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.