Ladataan...
Jatkuva kasvatus ei yksin riitä – ”Tutkimustuloksia on vielä aika vähän”
Vedenpinnan säätely onnistuu myös jaksollisessa metsänkasvatuksessa ilman syviä ojia.
Tilaajille
Vedenpinnan säätely onnistuu myös jaksollisessa metsänkasvatuksessa ilman syviä ojia.
Metsänhoito
Eikös puuston kasvu määränsä kertoimella haihduta? Jos puustoa on ( jk) vähän ja kitukasvuista, soistuminen alkaa. Kun syksyisin kasvukausi loppuu, loppuu puiden haihduttaminenkin. Ja silloin ojitusten laiminlyönneillä vettyneet maat aiheuttavat kaikkea muuta riesaa ja lumipallo-efekti on valmis.
Professorit sotkevat puun tuotannon ja omat ympäristöpoliittiset intohomonsa.
Märkä maa ai kasva juuri mitään ja sen sisällä puun kasvua tukeva mikrobien, sienirihmastojen, pieneliöiden ja juurien kasvu jää heikoksi tai olemattomaksi.
Jos pohjaveden annetaan olla korkealla syksystä seuraavaan kesään, pitkä hapeton aika umpimärässä maassa tappaa maanalaisen elämän tai estää sen kasvun. Märkä maa on myös kylmempi kuin sopivan kuiva.
Koska Suomessa sadanta on suurempaa kuin haihdunta, suurin osa maista on kokoaikaisessa soistumisprosessissa ilman ojia, joita myös pitää perata keskim. 30 v välein.
Ongelmainen ja huonoja tuloksia pitkällä aikavälillä tuottava jatkuva kasvatus 3 % uudistusosuuksineen on onneton kuriositeetti siihen höynäytetyille metsänomistajille.
Järkevin uudistamistapa saadaan 4 m leveillä, 60 cm syvillä ja viistoluiskaisilla ajouraojilla, joiden kaivusta tulee runsaat 500 l mättäät (1200 kpl/ha) antamaan taimille optimaaliset kasvupaikat pitkään ilman ruohon ja vesaikon kilpailua.
Veli-Jussi on oikeassa. Ojat alkavat umpeutua heti, kun ne on kaivettu.Ongelma on vedenpinnan liian pieni etäisyys maanpinnasta, kasvun kannalta liian tehokasta kuivatusta en ole nähnyt koskaan yli 40 vuoden etsimisen aikana. Älkäämme olko niin epätoivoisia, että viittaisimme kintaalla tehokkaalle puutuotannolle höpisemällä jatkuvasta kasvatuksesta ja haihdunnasta. Vesi pitää saada liikkeelle ja tarpeeksi alas.
Hakkuut tukkeuttavat ojat vaikka kyseessä olisi jatkuvan kasvatuksen hakkuu tai siksi luultu harvennus-, luontaisen uudistamisen tai ylispuuhakkuu.
Artikkeli osuu oikeaan. Ennen ihan lapiotyönä osattiin tehdä metsäojat! Nämä toimivat vieläkin ja niissä virtaa lähdeveden kirkas vesi. Nuo ojat eivät tulvi, vaan toimivat, vaikka ovat sammalreunaisia.
Sitten minäkin erehdyin 1970-luvun lopulla koneelliseen ja suurellisten metsäojien teettämiseen. Sain vanhat toimineet ojat pilalle, ne täyttyivät savesta heti ensimmäisenä keväänä ja monia aareja metsiä ja peltomaata meni pilalle kuten itse ojiakin pari sata metriä täyteen savea.
Metsäojituksen vuoksi meni vaikeaksi liikkua metsissä niin jalan kuin maataloustraktorinkin kanssa. Nyt ojien mennessä ojituksen vuoksi pilalle myös märkyys on haittana siellä, missä ojat täyttyivät.
Ojitus tuotti myös ojitusvelkaa useiksi vuosiksi. Mielestäni ojia ei pidä ennallistamisen nimissä kuitenkaan käydä tukkimaan, se voi taas pilata asioita ja silloin mennään ojasta allikkoon. Maltti on valttia näissäkin asioissa sekä terve nuukuus ja terve järjenkäyttö.
Turvemaalla ojan pitää aina yltää perämaahan asti ja väli olla maksimissaan 20 metriä, ideaali 14 metriä, minkä kaivinkone yltää mätästämään. Samalla voi sekoittaa maalajeja, joka parantaa myös kasvavuutta.