Varttuneiden ja vanhojen kuusikoiden määrä väheni Suomen metsissä yli puolella miljoonalla hehtaarilla samaan aikaan, kun metsissämme ympäri vuoden elävien metsätiaisten ahdinko syveni 2000-luvulla. Puustotiedot käyvät ilmi vuosina 1996–2003 ja vuosina 2014–2018 toteutetuista Valtakunnan metsien inventoinneista.
Metsätiaiset – hömötiainen, töyhtötiainen, lapintiainen ja kuusitiainen – elävät etenkin talvisin havupuuvaltaisissa varttuneissa sekametsissä. Uhanalaiseksi tai vaarantuneeksi metsätiaisista luokitellaan hömö- ja töyhtötiainen.
”Tiaiset hyötyvät eniten yli 60-vuotiaista metsistä”, kertoo väitöskirjatutkija Satu Kumpula Oulun yliopistosta.
Metsäinventointien mukaan yli 60-vuotiaiden kuusikoiden määrä väheni 2000-luvun alkuvuosikymmeninä koko maassa noin 650 000 hehtaarilla. Kaikkiaan kuusivaltaisten puustojen määrä kasvoi samaan aikaan lähes 200 000 hehtaarilla, mutta lisäys johtui etenkin kuusitaimikoiden määrän kasvusta.
Metsätiaisista hakkuiden haittavaikutusten symboliksi on noussut etenkin hömötiainen. Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Birdlife Suomen toteuttamissa pesimälinnustolaskennoissa hömötiainen väheni 44 prosenttia vuosien 2007 ja 2018 välisenä aikana.
Vanhassa kuusessa enemmän ravintoa ja kätköpaikkoja
Ratkaisevaa pienille metsätiaisille on ravinnon saanti talvella. Vanhoissa metsissä on tiaisille talvisin sekä enemmän tuoretta ruokaa että ruoan varastopaikkoja.
Tiaisille ei ole yhdentekevää, onko pystyssä 40- vai 80-vuotiaita kuusia.
”Isoissa havupuissa, etenkin kuusissa, talvehtii luontaisesti enemmän tiaisten ravinnoksi sopivia selkärangattomia kuin nuoremmissa puissa”, kertoo Kumpula.
Varttuneissa metsissä on myös yleensä enemmän pesäpaikkoja eli lahoavia pökkelöitä tai koloja. Tiaisten pitää pystyä syksyisin varastoimaan talvireviirin vanhoihin puihin ravintoa, kuten selkärangattomia hyönteisiä ja siemeniä.
”Vanhoissa puissa on kaarnan koloja, jäkälää, naavaa ja oksanhankoja, joihin ravintoa saa piiloon. Nuorissa puissa ei ole samalla tavalla kätkö- ja varastopaikkoja”, sanoo Jukka Ruutiainen Metsäkeskuksesta.
Ruutiainen toimii metsätiaisten elinoloja selvittävän Tinttimetsä-hankkeen projektipäällikkönä. Ruutiaisen mukaan talousmetsien kiertoaikaa tulisi tiaisten näkökulmasta pidentää.
”Tein paljon metsäsuunnittelua Pirkanmaalla 1990-luvulla ja tutkin puiden ikiä kairaamalla. Tuoreen kankaan kuusikot olivat uudistettaessa usein 90–100-vuotiaita. Nykyään talousmetsän annetaan harvoin kasvaa niin vanhaksi Etelä-Suomessa”, Ruutiainen sanoo.
Tyhjentynyt reviiri ei täyty
Satu Kumpulan mukaan metsätiaiset sinnittelevät heikentyvillä reviireillään usein niin pitkään, kun voivat.
”Luonnonpopulaatiot reagoivat vähittäiseen ympäristönmuutokseen yleensä viiveellä, ellei kyseessä ole yllättävä isompi katastrofi, kuten laaja myrskytuho tai metsäpalo.”
”Jos reviiri on mennyt tiaisten kannalta huonoon kuntoon esimerkiksi ympäristössä tehtyjen avohakkuiden seurauksena, tyhjentyneelle reviirille ei useinkaan tule uutta lintuparia”, Kumpula kertoo.
Hömötiaisen uhanalaisuus ei tarkoita sitä, että lintulajin yksilöitä olisi jäljellä enää kourallinen. Pesiviä hömötiaispareja on Birdlifen mukaan Suomessa noin puoli miljoonaa. Hömötiainen on kuitenkin uhanalainen, koska hömötiaisten määrä on vähentynyt niin nopeasti.
Hakkuiden ja hömötiaiskantojen pienenemisen yhteydestä on käyty kirjavaa keskustelua Metsälehden sivuilla. Metsäprofessoreiden kritiikki on kohdistunut tutkimuksen mallinnustekniikkaan.
Lue myös
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään