Maakuntien sisältä löytyy mielenkiintoisia hintaeroja

Metsätilan hinta voi maakunnan toisella laidalla olla alhaisempi, vaikka metsän ominaisuudet ovat paremmat, tarkempi tarkastelu osoittaa.

Hannun hintaseuranta 2014-2016. Seuranta kattaa noin 90 prosenttia vapaiden markkinoiden tilakaupoista.

Maakunta/Alue myyty
kpl
myyty
ha
taimikot
%
hakkuu-
kypsät %
puusto
m3/ha
tukki-
%
€/ha €/m3 hinta-
kerroin
puusto-
kerroin
Varsinais-Suomi  70 1609  30  19  120  40 5221  44 1,07 1,33
Pohjois-Satakunta  38 1060  26  32  129  45 4734  37 0,87 1,02
Etelä-Satakunta  45 1055  28  19  124  39 5280  42 1,05 1,31
Päijät-Häme  75 2134  28  13  119 42 5120  43 0,99 1,21
Kanta-Häme  50 1216  37  13  105  28 4560  43 1,08 1,42
Uusimaa  29 804  16  16  124  34 5087  41 1,04 1,33
Etelä-Karjala  103 2349  37  14  105  38 3946  37 0,85 1,13
Kymenlaakso  88 2180  29  16  120  34 4581  38 0,94 1,19
Pohjois-Pirkanmaa  104 2824  33  12  101  32 3395  34 0,88 1,12
Etelä-Pirkanmaa 99 2319 27 15 129 36 4925 38 0,95 1,15
Mikkeli ymp. 111 3147 34 11 105 34 4078 39 0,87 1,09
Pieksämäki ymp. 84 2353 32 13 115 37 4015 35 0,81 1,03
Savonlinna ymp. 96 2883 30 10 108 37 3992 37 0,83 1,03
Lappi 84 6079 25 9 63 14 1020 16 0,75 0,89
Yhteensä 992 26014

Metsätilamarkkinoilla on perinteisesti tammikuussa aika hiljaista, joten päätin laatia tilaston koko hintaseuranta-ajaltani eli vuosilta 2014-2016. Metsän hintataso ei ole tuona kolmena vuotena paljon muuttunut, joten luvut vastaavat jokseenkin nykyistä tilannetta.

Koska kauppojen määrä on tässä tarkastelussa suuri, olen voinut jakaa maakuntia pienempiin alueisiin. Näin tarkasteltuna paljastuvat mahdolliset hintatasojen erot maakuntien sisällä. Tässä katsauksessa ruodin Varsinais-Suomen, Satakunnan, Pirkanmaan, Häme-Uusimaan, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon markkinatilannetta. Muiden alueiden tarkastelun teen seuraavassa katsauksessani.

Varsinais-Suomi

Varsinais-Suomessa metsää on vapailla markkinoilla niukasti kaupan, mikä näkyy hintatasossa. Hinnat ovat kuitenkin pysyneet vakaana seurantani aikana. Maakunnassa on useita kuntia, joista ei ole seurannassani ainuttakaan kauppaa. Eniten kauppoja on tehty Salossa, Mynämäellä ja Laitilassa. Kauppoja on kertynyt tilastooni kolmen vuoden aikana yhteensä 70 kappaletta.

Varsinais-Suomen hintakerroin on 1,07 eli kauppahinta on keskimäärin 7 prosenttia tila-arvion summa-arvoa suurempi. Summa-arvo tarkoittaa puuston, maapohjan ja taimikoiden yhteisarvoa, josta ei ole tehty vielä vähennystä. Puustokerroin on 1,33 eli kauppahinta on keskimäärin 33 prosenttia puuston arvoa suurempi.

Satakunta

Jaoin tarkastelussani Satakunnan kahtia. Pohjoispuoleen kuuluvat Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Merikarvia, Pomarkku, Pori, Siikainen ja Ulvila. Muut kymmenen kuntaa kuuluvat eteläosaan. Myyty ala on molemmissa puoliskoissa melkein sama.

Satakunnassakin metsän tarjonta on vähäistä, mikä näkyy etenkin Etelä-Satakunnan hintatasossa. Se on samaa tasoa kuin Varsinais-Suomessa. Pohjois-Satakunnassa metsien ominaisuudet ovat paremmat, mutta siitä huolimatta hintataso on eteläosaan verrattuna selvästi alhaisempi. Satakunnan hinnoissa ei ole myöskään tapahtunut kolmeen vuoteen selviä muutoksia puoleen tai toiseen.

Eniten kauppoja on tehty Kokemäellä, Porissa ja Kankaanpäässä. Honkajoelta ja Laviasta ei ole yhtään kauppaa. Kauppojen lukumäärä on Satakunnassa 83 kappaletta eli vähän Varsinais-Suomea enemmän.

Häme-Uusimaa

Tarkastelen tässä erikseen alueen kolmea maakuntaa. Kaupat ovat jakaantuneet moniin kuntiin aika epätasaisesti. Paras tarjonta on ollut Päijät-Hämeessä ja huonoin Uudellamaalla. Kauppoja on tehty eniten Hämeenlinnassa, Asikkalassa, Padasjoella ja Hollolassa. Päijät-Hämeessä myytyjen metsien pinta-ala on noin puolet koko Häme-Uusimaan myyntialasta.

Häme-Uusimaan alueella on kertynyt kolmen vuoden aikana 154 kauppaa. Tarjontaa on vähän kysyntään verrattuna. Tarkastelujakson aikana metsän hintataso on pysynyt täälläkin vakaana.

Metsien ominaisuudet ja keskihinnat vaihtelevat maakunnittain. Hinta- ja puustokerroin on Kanta-Hämeessä selvästi korkein. Se on jopa hieman korkeampi kuin Varsinais-Suomessa. Uudenmaan hintataso vaikuttaa olevan hieman korkeampi kuin Päijät-Hämeen. Uudellamaalla metsä maksaa jokseenkin saman verran kuin Varsinais-Suomessa ja Satakunnan eteläosassa.

Etelä-Karjala

Etelä-Karjala on pieni yhdeksän kuntaa käsittävä maakunta. Kauppoja on tehty varsin tasaisesti kaikissa kunnissa, eniten Lappeenrannassa, Rautjärvellä ja Luumäellä. Imatralta ja Savitaipaleelta on molemmista vain yksi kauppa. Kauppoja on kertynyt kolmen vuoden aikana yhteensä 103 kappaletta.

Etelä-Karjalan hintakerroin on 0,85 ja puustokerroin 1,13. Seurantani aikana metsän hintataso on ollut maakunnassa lievässä nousussa.

Kymenlaakso

Kymenlaakso on myös pieni seitsemästä kunnasta koostuva maakunta. Kunnista suurin on Kouvola, jonka ala on puolet koko maakunnasta. Tämä näkyy myös kauppojen määrässä, sillä niistä on tehty Kouvolassa noin puolet. Kotka on kolmella kaupallaan pienin. Kauppojen kertyi kolmessa vuodessa yhteensä 88 kappaletta.

Kymenlaaksossa metsän hintataso on tarkastelujakson aikana pysynyt varsin vakaana. Metsä on vähän edullisempaa kuin Häme-Uusimaalla, mutta arvokkaampaa kuin Etelä-Karjalan puolella.

Pirkanmaa

Jaoin Pirkanmaan tarkastelussani kahtia. Pohjoispuoleen luen Ikaalisen, Juupajoen, Kihniön, Mänttä-Vilppulan, Parkanon, Ruoveden, Virtain ja Ylöjärven kunnat. Kauppamäärät ovat jakaantuneet molempien puolien välillä varsin tasan, mutta myydyn metsämaan ala on pohjoispuolella selvästi suurempi.

Pirkanmaalta tilastossani on 203 toteutuneen kaupan tiedot. Eniten niitä on tehty Sastamalassa, Virroilla, Parkanossa, Ikaalisissa, Kihniössä ja Ylöjärvellä. Pieni Pirkkalan kunta on ainoa, josta ei ole yhtään kauppaa.

Pirkanmaan eteläpuolen hintataso on selvästi pohjoispuolta korkeampi, vaikka otetaan huomioon puustossa olevat erot. Eteläosan kaupoista on liki puolet tehty Sastamalassa, jossa on verrattain paljon tarjontaa ja myös kysyntää. Sastamalan kohteet ovat olleet keskimäärin alle 20 hehtaarin suuruisia. – Metsän hintatasossa ei ole ollut kolmen vuoden aikana Pirkanmaalla merkittäviä muutoksia.

Etelä-Savo

Etelä-Savo on suuri neljäntoista kunnan muodostama maakunta. Jaoin maakunnan kolmeen osaan eli Mikkelin, Pieksämäen ja Savonlinnan seutuun.

Mikkelin seutu: Mikkeli, Hirvensalmi, Pertunmaa, Mäntyharju ja Juva – kauppoja 111 kappaletta.

Pieksämäen seutu: Pieksämäki, Joroinen ja Kangasniemi – kauppoja 84 kappaletta.

Savonlinnan seutu: Savonlinna, Enonkoski, Heinävesi, Puumala, Rantasalmi ja Sulkava – kauppoja 96 kappaletta.

Kauppoja on kertynyt kaikista kunnista. Eniten niitä on tehty Mikkelissä, Pieksämäellä, Savonlinnassa ja Juvalla, vähiten Enonkoskella ja Puumalassa.

Metsän keskitunnukset ja -hinnat vaihtelevat alueittain aika vähän. Hinta- ja puustokerroin on kuitenkin Mikkelin seudulla selvästi korkein. Metsän hinta on täällä jokseenkin samaa tasoa kuin Pirkanmaan pohjoisosassa. Pieksämäen ja Savonlinnan seuduilla hintataso näyttäisi olevan jokseenkin sama. – Etelä-Savossa näyttäisi tarkastelujakson aikana metsän hinta hieman nousseen, kun ottaa huomioon metsien ominaisuuksissa olleita eroja.

Muita havaintoja

Vertailin maakunnittain myytyjen metsätilojen keskipuustoa valtakunnan metsien 10. inventoinnin tuloksiin. Vertailun tulos oli ennakoitavissa eli myydyt tilat ovat kaikissa maakunnissa selvästi keskitasoa vähäpuustoisempia. Pienin ero on Satakunnassa ja suurin Häme-Uusimaalla.

Vertailin myös yli ja alle 100 000 euron arvoisten kauppojen hintatasoa keskenään. Suuria kauppoja oli lukumääräisesti noin 40 prosenttia. Tulos oli se, että Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa näyttäisi suurten tilojen kaupoissa olleen lievää paljousalennusta, mutta muutoin hintatasoissa ei näyttänyt olevan merkittäviä eroja.

Jos aikoo ostaa näistä maakunnista keskimääräisen metsätilan, niin rahaa tarvitaan noin 116 000 euroa. Sillä saisi metsämaata omakseen noin 26 hehtaaria.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Keskustelut

Me

Kuvat