Hyvän korjuujäljen osuus nousi viime vuonna 64 prosenttiin, Suomen metsäkeskuksen vuotuinen seuranta osoittaa. Vuotta aiemmin tulos oli 56 prosenttia.

Tarkastustoiminnan asiantuntija Jani Leivo näkee tulosten paranemisen taustalla, että korjuujäljen seuranta tunnetaan paremmin. Lisäksi vuotuiset korjuuolot saattavat painaa hyvään tai huonoon suuntaan.

”Kielteissävytteinen asia kiinnostaa mediaa, metsänomistajia ja ennen kaikkea urakoitsijoita.”

Metsäkeskus tarkasti viime vuonna 206 nuoren kasvatusmetsän harvennusta, pinta-alaltaan 1 043 hehtaaria. Tarkastuksissa mitataan vaurioituneen puuston määrää, harvennustiheyttä, urapainumia, uraleveyttä ja uraväliä.

Asteikko on kolmiportainen: hyvä, huomautettavaa ja virheellinen. Virheellisiä kohteita oli vähän, ja niiden osuuden pieni kasvu mahtuu otantavaihtelun rajoihin.

Kainuu kääntyi punaiselle

Puustovauriot eli runkojen kolhiminen olivat yleisin huomautuksen ja virheellisyyden syy. Seuraavina olivat urapainumat sekä liian leveät ajourat. Liian harvaksi hakkaaminen oli neljänneksi yleisin syy.

Maakuntien välillä on suuria eroja. Keski-Pohjanmaa nousi seurannan parhaaksi ja tulos oli lähes yhtä hyvä Päijät-Hämeessä.

Maakuntia, joissa hyvän korjuualan osuus jäi alle puoleen, ovat Pirkanmaa, Pohjanmaa, Pohjois-Savo, Satakunta, Uusimaa ja Pohjois-Karjala.

Kainuussa virheellisten hakkuiden osuus oli yli 30 prosenttia tarkastetusta pinta-alasta, vaikka vuotta aiemmin niitä ei ollut yhtään. Kainuun otantaan sattui kaksi virheellistä, isoa kohdetta, joten huonojen kohteiden pienikin määrä riittää leimaamaan koko maakuntaa.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 2/2017.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.