Ladataan...
Metsäkeskus selvitti: Ensiharvennuksista lähes 60 prosenttia metsälain vastaisia
Valtaosalla tarkastetuista kohteista ei voida tehdä kiertoajan kuluessa toista harvennusta.
Tilaajille
Valtaosalla tarkastetuista kohteista ei voida tehdä kiertoajan kuluessa toista harvennusta.
Metsänhoito
Kiitos Mikko ja Metsäkeskus! Tärkeä uutinen ja ajankohtakin sopii hiilinielujen pelastuspaketin laadintaan hyvin.
Mikähän sai metsäkeskuksen toimimaan ja kehumaan omaa tarpeellisuuttaan. Väitän että tulokse olivat pidemminkin optimistisia kuin pessimistisiä, toisaalta eihän nykyinen laki edellytä mitään…
Näinhän asian ei pitänyt olla, jos muistelee Suorittavan ja kumppaneiden kommentteja, kun asiasta keskustelupalstalle joskus kirjoittelin.
650 r/ha ON hyvä EH tiheys, JOS jäävät puut ovat oikeasti pitkälatvuksisia valtapuita, joilla on kova kasvuvauhti päällä.
Normaali 1800 istutustiheys valitettavasti tuottaa ”riukumetsää” eli latvustoltaan typistyneitä ja karsiintuneita honteloita riukuja, jotka harvennettuja todella kärsivät harvennusshokista vuosia. Jos istutamme 1200r/ha, vältämme riukumetsän ja sen taantumisen EH:n jälkeen.
650:n tiheyksinen EH jälkeinen ja hyvälatvuksinen nopeasti kasvava metsä järeytyy uskomattoman nopeasti. 6-10 v myöhemmin päästään tekemään jo ns. tukiksi kasvattava väljennys (300-400 r/ha), josta yli 80 % on seuraavassa hakkuussa jo tukkia.
Yleiset kasvatusohjeet patistelevat MO:a kasvattamaan tiheitä kuitupuuvaltaisia metsiä, joissa kuitupuun tuotos on nykyhinnoilla täysin kannattamatonta.
Tämä 400:kin rehevä ja terve metsäkin kannattaa sulkeuduttuaan (n. 10 v kuluttua eli 35-40 vuotiaana) väljentää harvuuteen ”superharvennuksella” 200 runkoon/ha, jossa jo kuution rungoiksi ehtineet puut kasvaa hölkäävät hyvää kasvua jopa kymmeniä vuosi eteenpäin ja saavuttavat 1.5 -2.5 kuution koon ja lähentelevät myyntiin kelpaavaa maksimikokoa.
Näillä saavutetaan yli 90 % arvokas ja rivakka tukkikasvu, loistava hiilivarasto, pidempi kiertoaika ja monet moninaisköytön ja metsän runsaslajisuuden hyödyt.
Kannattaa lukaista tuo teksti ihan kokonaan tai uudestaan jos ollaan sitä mieltä että syylliset ovat urakoitsijat. Tekstissähän todetaan että kyse on taksarakenteesta. Harvennuksen teko tavoitetiheyteen ei ongelma. Mikäli käytetään ensiharvennuksilla vain ensiharvennuksen sopivia koneita on taksarakenne muututtava että näiden koneiden hankinta on kannattavaa ja ensiharvennuksia on riittävästi. Totuushan on että pienillä koneilla ei voi tehdä kuin pienläpimittaista puuta.
Hyvä, että ylileveät ajourat ja niiden risteyksiin syntyvät pienaukot nostetaan esille. Itse olen suunnilleen joka ensiharvennuksen jälkeen näistä huomattanut ostajalle. Kyse ei niinkään ole koneen koosta vaan siitä, että ajourista tehdään yli 5m leveitä, ne poukkoilevat ja haarautuvat miten sattuu ja risteyskohdat hakataan auki tarpeettoman laajalalti.
Tämä kommentti on mielestäni kuitenkin liioittelua eikä päde ainakaan omiin leimikoihini:
”Valtaosalla tarkastetuista kohteista ei voida tehdä enää kiertoajan kuluessa toista harvennusta”
Ilmeisesti siis sen koivikonkin pystyy harventamaan liian harvaksi. Harvoin vaan tullut sellaista koivikkoa missään vastaan.
Onko sitten mukavampi katsella kolhittuja puita , kun urat ja varsinkin risteykset ovat liian ahtaita. Pitäisi laittaa arvostelijat kuskaamaan puita ajokoneilla , joissa on merinlevyiset telat(kantavuuden parantamiseksi) joka kulmassa talvikelillä. Jos motokuski ei tee riittävää uraa , edellä mainitsemani värkki täydellä kuormalla varmasti sen tekee. Fysiikan lait pitävät siitä huolen.
Jalkasen kommentti on täyttä asiaa. Kannattaa kiinnittää huomiota puuston järeytymiseen. Pohjapinta-alaa kertyy ihan mukavasi ,kun puut ovat paksumpia asianmukaisten hoitotoimien jäljiltä. Pusikossa kituneet puut järeytyvät huomattavan hitaasti ja ovat ”kypsiä” ensiharvennettavaksi vasta vuosikymmen hoidettujen taimikoiden tuotoksiin verrattuna. Ko vuosikymmenen aikana kasvatuskelpoisen puuaineksen määrä romahtaa riukuuntumisen ja latvuksen liiallisen supistumisen seurauksena. Tällöin ei yksinkertaisesti ole riittävästi kasvatuskelpoista puuainesta jätettäväksi.
Ehkä olisi syytä keskittyä hoitamaan metsien uudistaminen huolellisemmin ja muuttaa ajatusmaailma hevosajasta nykyaikaan ja nyt käytössä olevaan kalustoon.
Kun taimikoista huolehditaan alusta-alkaen , on ensiharvennus mahdollista siirtää vähän myöhemmäksi ja harvennuskerrat vähentää maksimissaan kahteen. Kertymä riittää kannattavaan toimintaan ja kasvamaan on jätettävissä tarpeeksi kasvatuskelpoisia puita. Tänä päivänä monessa eh-kohteessa tavoitetiheys on saavutettu jo siinä vaiheessa ,kun ennakkoraivaaja poistuu palstalta .Ei ihme ,jos puusto on varsinaisen hakkuun jälkeen pikkuisen harva. Toivottavasti pikkuhiljaa päästään pois tilanteista ,joissa (taimikon)raivaus on myöhässä ja hakkuu tehdään liian aikaisin.
Se että ajourat vievät lähes kolmasosan koko pinta-alasta ei voi olla millään mittarilla normaalia. Ei ne koneet nyt niin isoja ole.
Mitä isompi kone sen pitempi puomi. Ajouraleveyden pitää kompensoitua isommalla ajouravälillä.
Puomi yletty 11 metriin eikä vakaalla koneella tarvitse pujotella puiden seassa. Pienialaiset pehmeikötkään eivät haittaa ,kun puut on mahdollista onkia kovalta maalta käsin.
…mutta talvella lumessa koneiden tilantarve kasvaa huomattavasti. Nollakelin tuntumassa leveillä teloilla varustetusta koneesta tulee pulkka lievilläkin sivuksltevuuksilla. Sivuluisua mennään helposti metri jo pelkästään kannon päältä tai kivenmukuran selästä. Sen jälkeen keräillään uran varresta leimattuja puita.
Jos käytetään kapeampia ja pitävämpiä teloja ,pullokaulaksi muodostuu pienikin pehmeikkö palstan ja varaston välillä. Traktori uppoaa siihen . Kantava tela on kompromissi ,mutta vaatii tietyissä olosuhteissa reilusti tilaa kulkemiseen.