Ladataan...
Metsäyrittäjä: ”Turvemaille on turha istuttaa mäntyjä”
Siemenpuut ja kevyt muokkaus kaivurilla on tuottanut hyviä taimikoita turvemaille, istutustaimet syö hirvi, sanoo metsätalousyritäjä Timo Lankila.
Tilaajille
Turvemaitakin on monenlaisia. Teetin kuvassa näkyvää rehevämmälle mäntyä kasvavalle suolle uudistushakkuun ja siten mättäät ja männyntaimet. Nämä kasvavat erittäin hyvin. Se minua ihmetyttää, ettei luonnon männyntaimia ole syntynyt niihin mättäisiin tai viereen. Ei edes säästöpuiden viereen. Osa alueesta jäi täysin käsittelemättä, koska möin sen naapurille tontin lisämaaksi. Siinä kasvaa hienosti suopursua. Ei muuta.
Suot ovat haasteellisia. Pitää osata valita oikea uudistusnenetelmä.
Kuten tuolla ensimmäisen aihetta sivuavan uutisen kohdalla jo kommentoin, niin suhtaudun itse yrittäjäriskin kantavana erittäin skeptisesti kaikkiin ylimääräisiin investointeihin turvemailla. Helppoa on tutkijoiden suositella toisten metsiin vaikka mitä pelkkä hiilensidonnan kiilto silmissään. Mutta yrittäjyydessä raha ja työ ratkaisee. On todella epävarmaa mitä näissä turvemaametsissä omilla maillaan saa jatkossa tehdä. Ongelmana on siis hirvien lisäksi metsä- ja ilmastopolitiikka. Siksi suhtaudun epäillen jopa tuhkalannoituksiin. Istuttamisesta puhumattakaan. Miksi panostaa yhtään mitään, kun tulevaisuus ja itsemääräämisoikeus on täysin epävarmalla pohjalla?
Kuten edellä on tullut esiin turvemaita on monenmoisia. Omat havaintoni ovat myös sellaiset, että istutustaimet kelpaavat hirville eritysen hyvin, löytävät ne luontaisten seasta. Oma näkemykseni on, että mikäli turvemaa on männyn pohjaa tulisi taimikko saada mielellään luontaisesti aikaan. Jos vesitaloutta hoidetaan uudistuksen yhteydessä sillon toki mättäät tulee tehdyksi lähes samolla vaivoilla.
Turvemailta pitäisi poistaa laissa oleva uudistamisvelvoite, koska tiedämme, että soita on ennallistettava lähes puolen Suomen alueella lähes jokaisessa suotyypissä. Mitä enemmän maanomistaja ennättää investoida ja tehdä töitä uuden puuston aikaansaamiseksi, sen tunteellisemmaksi alueen ennallistaminen tulee. Tämä lieneekin metsäsektorin tavoite, että maanomistajat eivät huomaa investointinsa kannattavuutta liiketaloudellisesti ja siten ovat mukana vastustamassa ennallistamista.
Nykyiset puunjalostuslaitokset on rakennettu nykyisen olemassa olevan puuston saatavuuden varaan, joten uudistamisvelvoitteesta luopuminen ei millään tavalla uhkaa nykyistä jalostusta. Se toisi vaan säästöjä sekä maanomistajalle että yhteiskunnalle, koska vesistöjen tilakin paranisi muokkausten vähentyessä.
Meidän metsiä ei uudisteta siksi, että joku laki niin määrää vaan siksi, ettemme halua hävittää metsäomaisuuttamme.
Kukaan ei voi tietää, miten tulevaisuus kehittyy. Tähän mennessä puulla on ollut hyvä kysyntä ja on varmasti edelleenkin. Tuollaiset Goofyn laskelmat voi jättää omaan arvoonsa, koska oleelliset lähtöolettamukset ovat täysin epävarmoja, jolloin lopputuloskin on täysin epävarma.
Asia erikseen on sitten miten uudistetaan ja miten vesistöasiat otetaan huomioon. Ne ovat paikallisdesti ratkaistavia kysymyksiä.
Olen aistivinani Timpan kommentista sosialisoinnin vivahteen. Siinä unohtuu yksittäisen metsänomistajan omaisuuden suoja ja tunteikkaasti vedotaan me muotoon, ihan kuin kaikkien metsänomistajien tulisi olla metsäteollisuuden renkiä, kannattavuudesta piittaamatta. Metsä se on suometsäkin ennallistettuna. On ristiriitaista, ettei metsänomistaja saisi realisoida omaisuuttaan (so. ojittamisen tuottama lisäpuusto) ja palauttaa tilannetta lähtöpisteeseen.
Kukaan ei ole esittänyt, tai mikään tämän hetkinen näyttö ei viittaa siihen, että turvemaiden vesistöpäästöt olisivat nykyisten metsätaloustoimien vuoksi vähenemässä, päinvastoin.
Metsätaloudesta muodostaa lihan tuotanto . Johan alkaa näyttämään näreiköt hyvältä . Ihan vatsakin tykkää