”Varmasti enemmän kuin tuhat mottia. Kovin massiivisesta määrästä ei kuitenkaan ole kyse.”
Näin arvioi alkuperäiselle afrikkalaisen sikaruton tartuntavyöhykkeelle jääneiden, jo kaadettujen ja maastossa sinistymään ehtineiden puiden määrää Metsänhoitoyhdistys Kaakon toiminnanjohtaja Jarmo Haimila.
Ruokavirasto perusti heinäkuun lopulla Virolahden ja Miehikkälän kuntien sekä Lappeenrannan kaupungin eteläosan alueelle tartuntavyöhykkeen, jolla rajoitetaan muun muassa koneellisten metsätöiden tekemistä. Tavoitteena oli estää sikaruton leviäminen.
Ennen rajoituksia kaadettujen puiden hakeminen pois metsästä kiellettiin aluksi koko tartuntavyöhykkeellä. Myöhemmin rajoituksia lievennettiin niin, että kaadettujen puiden haku sallittiin muualta kuin tartuntavyöhykkeen sisällä olevalta ydinalueelta.
Viime perjantaina Ruokavirasto ilmoitti, että sikaruttoa on löytynyt myös Pyhtäältä. Tartuntavyöhykettä on tämän takia laajennettu, ja se sisältää nyt myös Kotkan, Haminan ja Pyhtään sekä osia Loviisasta, Lapinjärvestä ja Kouvolasta.
Uudelle tartuntavyöhykkeelle ei vielä viime viikolla asetettu metsätaloutta koskevia rajoituksia. Metsästys alueella on kuitenkin kielletty. Tarkemmista rajoituksista päätetään tällä viikolla. Samalla arvioidaan, onko alkuperäisen tartuntavyöhykkeen rajoituksia syytä muuttaa.
Puu vaihtaa omistajaa hakkuussa
Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan johtaja Juho Luumi kertoo tietävänsä alkuperäiseltä tartuntavyöhykkeeltä kolme leimikkoa, joissa kaadetut puut jäivät metsään.
”Määrä on yllättävän pieni. En ole myöskään kuullut, että kaadetut puut olisivat ehtineet mennä pilalle”, hän sanoo.
Puunostajien kokemukset ovat samansuuntaiset. Stora Enson korjuusta vastaava johtaja Markku Oikari kertoo, että jo kaadettuja puita ei juurikaan jäänyt maastoon. Nekin, jotka jäivät, on saatu kuljetettua sieltä pois.
Metsä Groupin puukauppajohtaja Juho Rantala sanoo samaa.
”Voi olla, että tukeissa tuli pientä tappiota, mutta se menee meidän piikkiimme. Metsänomistaja saa tukeistaan tukin hinnan”, hän sanoo.
Näin toimii myös Stora Enso.
UPM:n operaatiojohtaja Ville Parkkinen kertoo, että osa ennen rajoituksia kaadetusta puusta jäi metsään muutamaksi viikoksi. Siihen, vaikuttaako tämä metsänomistajan puusta saamaan hintaan, hän vastaa näin:
”Tapaukset käsitellään sopimusehtojen mukaisesti. Tavoitteena on löytää metsänomistajan kannalta kohtuullinen ratkaisu poikkeustilanteessa.”
Metsänhoitoyhdistys Kaakon Haimilan mukaan pystykaupoissa tyypillisin kauppatapa on, että puiden omistusoikeus siirtyy ostajalle siinä vaiheessa, kun puut on kaadettu.
”Eli puunostaja kantaa vastuun, jos tukki muuttuu tämän jälkeen kuiduksi.”
Kesken jääneet leimikot tuhoalttiita
Sellaisia leimikoita, joissa korjuu jäi kesken, on alkuperäisellä tartuntavyöhykkeellä yllättävän vähän, arvioidaan sekä metsänhoitoyhdistyksistä että metsäyhtiöistä. Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan Luumin mukaan taustalla on se, että kesälomakausi oli osittain vielä käynnissä, kun rajoitukset astuivat voimaan.
Useampaa metsänomistajaa asia kuitenkin koskettaa, sillä Haimilan mukaan esimerkiksi Metsänhoitoyhdistys Kaakon alueella kesken jääneitä leimikoita on arviolta kymmenkunta.
Metsäyhtiöistä kerrotaan, että hakkuut jäivät kesken muutamissa leimikoissa. Metsä Groupin Rantalan mukaan muutama leimikko tarkoittaa muutamia satoja kuutiometrejä puuta.
”Kovin suurta vahinkoa ei tullut, kun katkotut puut ja koneet sai viranomaisohjeiden täsmennyttyä tuoda pois metsästä. Hakatut ja vastaanotetut puut maksamme normaalisti, ja hakkuut jatkuvat sitten, kun viranomaisohjeet sen mahdollistavat”, hän sanoo.
Haimilan mukaan metsänomistajat kärsivät puunostajia enemmän, sillä kesken jääneet leimikot ovat alttiita tuulituhoille.
”Lisäksi rahaa jää kiinni metsään, kun puunostaja maksaa uskoakseni vain hakkuukoneen terien läpi menneestä puusta.”
Sopimuksia menossa umpeen
Siitä ei ole kattavaa arviota, kuinka paljon alkuperäisellä tartuntavyöhykkeellä on sellaisia leimikoita, joissa puukaupan sopimusaika on menossa umpeen.
Puukauppasopimukset tehdään yleensä kahdeksi tai kolmeksi vuodeksi. Sikaruton aiheuttamat rajoitukset ovat puolestaan näillä näkymin voimassa vähintään vuoden ainakin tartuntavyöhykkeen ydinalueella.
”Kun aika on pitkä, tällaisia tapauksia tulee väistämättä. Varsinkin talvileimikoissa on varmaankin jonkin verran umpeen meneviä sopimuksia, mutta niiden määrää on vielä vaikea ennakoida”, Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan Luumi sanoo.
Rantalan mukaan Metsä Groupilla on alkuperäisellä tartuntavyöhykkeellä muutamia kymmeniä puukauppasopimuksia, jotka menevät umpeen, jos rajoitukset ovat voimassa vuoden.
”Puukauppasopimusten mukaan tällaisessa tilanteessa, jossa hakkuu keskeytyy meistä riippumattomista syistä, korjuuaika jatkuu niin kauan, että saamme puut hakattua. Puusta maksettavaan hintaan tällä ei ole vaikutusta”, hän sanoo.
Myös UPM:n Parkkisen ja Stora Enson Etelä-Suomen aluejohtajan Lauri Kuusiston mukaan lähtökohta on, että sopimuksia ei pureta, vaan niiden voimassaoloa jatketaan.
Puukauppa käy poikkeusoloissakin
Metsänomistajien, joilla on sikaruton takia joko kesken jääneitä hakkuita tai umpeen meneviä puukauppasopimuksia, kannattaa Metsänhoitoyhdistys Kaakon Haimilan mukaan olla yhteydessä puukauppakumppaneihinsa. Valtakirjakauppojen osalta yhteydessä voi olla oman metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntijaan.
”Eniten olen huolissani niistä metsänomistajista, jotka ovat tehneet leimikon akuuttia investointia varten. Heillä on varmasti tukalia tilanteita. Esimerkiksi metsätilojen ostoja rahoitetaan usein tekemällä hakkuita joko juuri ostetulla tai aiemmin hankitulla metsätilalla”, hän sanoo.
Entä milloin alkuperäisellä tartuntavyöhykkeellä tehdään taas uusia puukauppasopimuksia? Metsäyhtiöiden mukaan vaikka heti. Metsä Groupin Rantala huomauttaa, että puukaupoissa joudutaan huomioimaan se, että korjuuaika alkaa vasta sitten, kun viranomaisrajoitteet puretaan.
”Hinnoissa tämä ei näy. Ostamme puuta tämän hetken hinnoilla myös tartuntavyöhykkeeltä. Korjuuaika kirjataan kuitenkin alkamaan vasta sitten, kun rajoitteet päättyvät”, hän sanoo.
UPM taas tekee Parkkisen mukaan tartuntavyöhykkeellä puukauppaa vain rajoitetusti eikä ydinalueella ollenkaan.
Haimila arvioi, että melko harvalla alkuperäisen tartuntavyöhykkeen metsänomistajalla on tällä hetkellä puunmyyntihaluja.
”Valtaosa heistä suhtautunee markkinaan niin, että katsellaan ja odotellaan parempia aikoja.”
Lue myös
Jos rajoituksia ei lievennetä, 600 000 kuutiota jää korjaamatta
Sikarutto vähentänyt metsätöiden tekemistä – yhdistyksissä lomautuksia
Sikarutto: hakkuut, raivaukset, maanmuokkaukset ja muut metsätyöt seis kolmen kunnan alueella
Miksi moottori- ja raivaussahan käyttö on kielletty sikaruttoalueella? – Ruokavirasto tarkensi ohjeita
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään