Puukaupan kulisseissa on kihissyt siitä alkaen, kun metsänhoitoyhdistykset ja MTK keväällä ilmoittivat perustavansa oman sähköisen Pino-puukauppapaikkansa.
En tiedä, osasiko metsänomistajaleiri ennakoida puunostajapuolen tyrmäävää reaktiota Pinoon.
Tiettävästi jyrkkyys on lähtöisin Metsä Groupilta, jota metsänhoitoyhdistysten valtakirjalla myytävien puukauppojen kilpailutus ja korjuupalvelu on ärsyttänyt muutenkin.
Mutta nyt ei kyse ole pelkästään metsänomistajataustaisten järjestöjen perinteisestä keskinäisestä nokitelusta. Näyttää siltä, etteivät muutkaan puunostajat ole lähtemässä Pinon käyttäjiksi.
Ehkä asia on ymmärrettävä niin, että leimikoiden kilpailuttaminen ylipäätään harmittaa ostajia. Kivempi olisi sopia kaupat suoraan metsänomistajan kanssa ja jättää tälle firman logolla koristeltu linnunpönttö muistoksi.
Silti on vaikea käsittää, miksi erityisesti Pino ahdistaa puunostajia. Luulisi, että heille on sama, millaista ohjelmistoa yhdistykset käyttävät, jos ja kun ostajat kuitenkin tekevät tarjouksia leimikoista, jotka metsänhoitoyhdistykset kilpailuttavat metsänomistajien puolesta. Oikein karkeasti yksinkertaistaen Pino korvaa sähköpostin, jolla tarjouspyyntöjä aiemmin on lähetetty.
Ikimuistoisen epäilyksen mukaan yhdistykset kurkistelevat kilpailevia ostotarjouksia ja säätävät oman korjuupalvelunsa tarjoukset sen mukaan. Tämä tietysti kiistetään. Rehellisesti sanoen ihmettelisin, jos yhdistykset Pinoa kehittäessään sortuisivat siihen, mistä niitä eniten epäillään.
Sellutehtaita ja sahoja jupakan takia tuskin pysäytetään.
Perimiltään kyse lienee vallasta ja rahasta. Ehkäpä ostajapuoli pelkää, että Pinosta tulee ”liian hyvä”, kuten Pinon kehittäjät haluavat asian nähdä. Tästä seuraten metsänhoitoyhdistysten markkinaosuus yksityismetsien puukaupassa vahvistuisi, mikä voisi nostaa puunhintoja edelleen. Valtaa ja rahaa siis siirtyisi puunmyyjien suuntaan.
Nähtäväksi jää mitä tapahtuu, kun metsänhoitoyhdistykset syksyllä siirtävät valtakirjaleimikkonsa Pinoon. Ottavatko ostajat lusikan kauniiseen käteen ja ostotarjouksia alkaa tippua? Alkaako yhä useampi metsänomistaja asioida suoraan ostajien kanssa – vai laittavatko yhdistykset tarjouspyynnöt ostajille vaivihkaa sähköpostitse? Sellutehtaita ja sahoja jupakan takia tuskin pysäytetään.
Kiintoisaa on myös, mitä MTK:n, metsänhoitoyhdistysten ja puunostajien yhdessä omistamassa Kuutiossa tapahtuu. Siellä valmistellaan oikeustoimia, joilla Kuution hallinnossa mukana olleita myyjäpuolen edustajia koetetaan saada vastuuseen kilpailevan Pinon kehittämisestä.
Siinä kisassa voittaja on varma – juristit keräävät paksulti hilloa purkkeihinsa.
Jännä on myös nähdä, mitä metsänhoitoyhdistykset ja MTK tekevät omistamilleen Kuution osakkeille. Halutaanko myös kilpailevaa puukauppojen kilpailuttajaa tukea vai koetaanko Kuutio uhaksi, joka voi viedä yhdistyksiltä asiakkaita?
Veikkaan, että Kuution osakkeista halutaan eroon. Mutta mistäpä löytyisi uusi omistaja?
Tässä kohtaa tulee väkisin mieleen, kuinka vanhan ajan sahamiesten kerrottiin siirtäneen kyllästysaineiden saastuttamia sahatonttejaan kylän pultsarien nimiin vältääkseen vastuun ympäristön puhdistamisesta.
Miten olisi Arska ja Reiska, kiinnostaisivatko Kuution osakkeet? Nimi vain tuohon ja pari pulloa Gambinaa allekirjoitusbonuksesi…
Lue myös
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään