Muuttuvan ilmaston mittari

Itä-Afrikan harvapuustoisten savannien ekologialla on yllättäviä yhtäläisyyksiä vaikkapa Tuntsan paloalaan.

Näkymä savannilla haastaa metsäjärjen miksi puut kasvavat niin harvassa (Kuvaaja: Mikko Riikilä)

TV:n Avara luonto -dokumenteista tutut savannit haastavat metsäjärjen: jos tässä on puu, niin miksi seuraava on vasta sadan metrin päässä tai jopa kauempana? Ja toisaalta, jos puita on noin harvassa, miksi niitä ylipäätään on?

Safariautoa ohjastanut oppaamme Jacob selitti, että ammoin eläneet ihmiset polttivat metsät laitumiksi. Eli Masai Maran ja Serengetin savannit olisivatkin ihmisen työtä – kuin Keski-Suomen kokoinen kulotusala säästöpuineen.

Siinä Jacob oli oikeassa, että laiduntaminen ja tuli ohjaavat savannien ekologiaa. Ihmisen luomuksiksi savannit ovat kuitenkin aivan liian vanhoja.

Trooppisen metsänhoidon emeritusprofessorin Markku Kannisen mukaan tärkein syy savannien harvapuustoisuuteen ovat pitkät, vuosittain toistuvat kuivat kaudet. Runsaatkaan sadekaudet eivät auta, koska vesi haihtuu ja valuu pois maanpintaa myöten vesistöihin eikä varastoidu pohjavedeksi.

Savannipuiden juuret ulottuvat syvälle, ja ne rohmuavat veden laajalta alueelta. Tästä syystä puiden lähistölle syntyvät taimet kuihtuvat. Sama ilmiö näkyy meikäläisissä taimikoissa. Ahnaasti vettä imevien isojen säästöpuukoivujen ympärille syntyy vesaton vyöhyke, jossa kasvaa vain kanervaa ja kituliaita mäntyjä

Savannilla taimien alkutaivalta kurjistaa sekin, että alueen tulivuoret levittävät purkautuessaan hienojakoista tuhkaa laajalle. Tästä syystä savannien kamarassa on noin metrin syvyydessä kova kerros sadeveden kovettamaa tuhkaa. Siitä taimen on vaikea työntää juuriaan läpi.

Norsu syö heinät ja puuntaimet

Suuri osa savannille syntyvistä taimista joutuu suurten kasvisyöjien ruuaksi. Aikuinen norsu syö 200–300 kiloa heinää joka päivä – siinä samassa menevät myös puuntaimet.

”Aitaamalla savannille alkaisi ilmestyä puuntaimia”, Kanninen sanoo.

Sama todettiin aikanaan Sallan Tuntsan suurella metsäpaloala. Alue metsittyi vaivalloisesti, koska porot söivät koivut eivätkä suojatta jääneet havupuut selvinneet äärevässä ilmastossa. Aitausten sisällä metsä alkoi uudistua koivupöheikön suojassa.

Savannilla myös tuli tuhoaa taimia. Ruohikkopalot ovat sitä todennäköisempiä, mitä vähäpuisempaa savanni on.

”Vasta ilmaston muuttuminen sateisemmaksi pienentää palojen todennäköisyyttä.”

Mutta miksi puita ylipäätään ilmaantuu savanneille, kun taimia uhkaa niin moni tekijä?

”Sattumalta. Taimia syntyy jatkuvasti, ja aina joku jossain selviää kasvuun”, Kanninen selvittää.

Ilmasto säätelee savannien laajuutta

Savanni on luontotyyppinä jatkuvasti muuttuva. Suuri osa esimerkiksi Itä-Afrikan nykyisistä savannialueista on välillä ollut metsien vallitsemaa, välillä taas heinäisten savannien ala on laajentunut.

Vuorottelua ohjaa maapallon ilmaston syklinen vaihtelu, sama ilmiö säätelee jääkausia.

Heinäiset, avoimet savannit laajenevat, kun maapallo viilenee ja käy kuivemmaksi. Samaan aikaan mannerjäätiköt levittäytyvät pohjoisessa jääkausiksi. Kun ilmasto lämpenee, savannit alkavat metsittyä.

Pitkän aikavälin ilmastonvaihtelut johtuvat maapallon akselin kallistuskulman muuttumisesta ja kiertymisestä sekä kiertoradan vaihteluista. Niiden on todettu aiheuttavat toistuvia, pituudeltaan 23 000, 41000 ja 100 000 vuoden jaksoja.

Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen ennakoidaan lisäävän sateisuutta Itä-Afrikassa, minkä pitäisi supistaa avoimien savannien alaa.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Luonto Luonto

Blogit ja Kolumnit

Kuvat