Metsäsijoittaminen on periaatteiltaan samantapaista sijoittamista kuin muukin sijoittaminen, sanoo rovaniemeläinen metsäsijoittaja Sami Oinas.
”Kun hankin metsää, ryhdyn diskonttaamaan sen tulevia tuottomahdollisuuksia.”
Kaikki tulevat harvennushakkuut, päätehakkuut ja vaikkapa puronvarsipalstojen realisointi mökkitonteiksi ovat jatkossa tärkeä osa sijoituskohteen tulonmuodostusta.
”Tuulivoimasta saatavaan tuottoon en luota, sillä tuulipuistojen suunnitelmia riittää, mutta harva niistä toteutuu”, Oinas sanoo.
Puukaupan osaaminen ja vankka tietopohja metsätaloudesta ovat menestyvän metsäsijoittajan valttikortit. Oinas ehti toimia 20 vuoden ajan kuusamolaisen Pölkky Oy:n puunostajana ennen nykyistä uraansa sijoittajana.
”Tällä hetkellä salkustani löytyy metsätiloja 860 hehtaarin verran, mutta määrä elää jatkuvasti.”
Hinnat nousseet
Metsän hinta on noussut 1950-luvulta lähtien tasaisesti, ja Lapissakin hinta on lähes kolminkertaistunut parinkymmenen viime vuoden aikana.
”Kun katsotaan kymmenen vuoden takaisten ostosten hintoja, silloin ne tuntuivat kalliilta, mutta tämän päivän hintatasoon verrattuna ne olivat todellisuudessa edullisia. Luotan siihen, että metsän hinta nousee jatkossakin”, Oinas kertoo.
Hän on ostanut monenlaisia tiloja. Osassa on pelkästään päätehakattavaa puustoa, osassa ei ole lainkaan päätehakattavaa.
Oinas myös myy tilojansa. Parhaassa tapauksessa metsätilan hinta nelinkertaistui, kun julkisen metsävaratiedon pohjalta myyntiin pantua metsää kaupattiin nuorena kasvatusmetsänä.
”Paikan päällä totesin, että sehän onkin varttunutta kasvatusmetsää. Myin kohteen neljän vuoden kuluttua ja sain siitä nelinkertaisen hinnan ostohintaan verrattuna.”
Hakkuuarvo selville
Oinas huomauttaa, että ostoaikeissa olevan ei kannata luottaa sen paremmin metsävaratietoon kuin metsän myynti-ilmoituksiin, sillä niissä saattaa olla jopa 30–40 prosenttiyksikön kokoluokkaa olevia virheitä.
”Silti metsävaratieto voi olla parempi kuin ylisuuri arvio, koska puuston määrät ilmoitetaan yleensä liian suuriksi. Mittausvirheisiin liittyy myös mahdollisuuksia, sillä moni ostaja kääntyy kantapäillään havaittuaan virheitä puuston määrässä.”
Oinas tähdentää kaupan kohteeseen tutustumisen merkitystä ja käy kohteessa aina paikan päällä. Puuston laskennallinen hakkuuarvo määrittää tilan hinnan, maapohjan arvo on pieni.
”Merkkaan ruutupaperille puuston kuutiomäärät, harvennusten ajankohdat, saannot ja todennäköisen kantorahatulon. Näin saan tietää, minkä verran hakkuut tuottavat ja milloin.”
Riskejä riittää
Metsäsijoittamiseen liittyy riskejä kuten muuhunkin sijoittamiseen. Melkoinen riski liittyy puuston määrän väärään arviointiin ostotilanteessa, ja riski on sitä suurempi, mitä vanhempaa puusto on.
”Jos hirvituhoriski on jo mennyt ohi, epäonnistumisen mahdollisuus on sitä pienempi, mitä nuoremman metsän ostan, sillä nuori metsä ottaa arviointivirheet kiinni kasvamalla.”
Päätehakkuukypsistä metsistä käydään aina kovaa kisaa. Riskejä riittää, sillä tukin hinta saattaa romahtaa nopeasti arvion pohjana käytetystä hinnasta, lahovikoja voi löytyä, eikä arvioitu tukkiprosentti pidä välttämättä paikkaansa.
Poliittinen riski ja hirvituhoriski ovat Oinaan mielestä kaikkein pahimmat metsäsijoittajaa kohtaavat riskit.
”Poliittista riskiä vastaan ei voi ottaa edes vakuutusta, mutta sitä voi pienentää siten, että metsää ei kasvateta yli 80-vuotiaaksi. Vanhemmat metsät saattavat päätyä pakkosuojelun piiriin.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
