Onko Suomi jo Saksan tiellä? Tuhoutuvatko talousmetsäkuusikkomme lähitulevaisuudessa laajoilta alueilta, kuten Keski-Euroopassa on käynyt?
Jos Nastolassa Lahden itäpuolella leviävää mittavaa kuusituhoa on uskominen, Suomi ei ole Saksa, ainakaan vielä. Metsälehti kävi katsomassa, mitä vuonna 2022 havaituille tuhoille kuuluu.
Kuusikuolemat etenevät yhä, mutta laajaa kymmenien hehtaarien täystuhoa Nastolassakaan ei ole tapahtunut. Kolmen vuoden takaiseen verrattuna merkittävin muutos on kuolleiden puiden kaatuminen.
Vuonna 2022 kuivuudesta ja kirjanpainajista johtuvat kuusikuolemat olivat vasta ryöpsähtäneet, ja harmaiksi muuttuneet kuuset seisoivat yhä pystyssä. Nyt Nastolan metsään on tullut selkeitä aukkoja.
Tuhokuusikossa näyttää kuin luonto olisi suorittanut paikalla oman poiminta- ja pienaukkohakkuunsa. Katkenneita kuusirunkoja lahoaa maassa kymmeniä kuutioita ja uusia kuivaneita kuusia on pystyssä.
Joukossa sinnittelee yhä eläviä kuusijättejä, joiden latvuksia täplittää runsas käpysato. Lehtipuut ja männyt ovat pääosin elossa, joten hokema ”sekapuusto pienentää kuusikon tuhoriskiä” ei ole ainakaan Nastolan perusteella täysin väärä.
Kuusikko oli kuolinpesän metsä
Nastolan kuusikuolemat havaitsi kolme vuotta sitten ilmakuvista Samuli Junttila, joka toimii nykyään Helsingin yliopistossa apulaisprofessorina. Junttila on tutkinut kuolleiden puiden tunnistamista ilma- ja satelliittikuvista.
Hänen tiedossaan olevat laajimmat kuusituhoalueet ovat sijainneet Kaakkois-Suomessa, jossa lähes totaalista tuhoa voi olla yli 10 hehtaarin alueella. Nastolassa ydintuhoalueen laajuus on noin kolme–neljä hehtaaria.
Kuusikuolemien ryöpsähdykset elävät Suomessa vaiheittain säistä riippuen.
”Kun tulee kuuma ja kuiva alkukesä, nähdään taas laajempia tuhoja”, Junttila sanoo.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Tiina Yliojan mukaan parhaiten hyönteistuhoja sietävät usein kuuset, joilla on vahva pitkä latvus ja paljon yhteyttävää neulasmassaa.
”Kuusen pihkapuolustus on hiilipohjaista. Jos kuusi ei saa yhteyttämällä hiiltä tarpeeksi, puu ei pysty sekä ylläpitämään itseään että tekemään pihkaa varastoon puolustautumista varten.”
Nastolan tuhokuusikko on tavanomaista vanhempaa ja järeämpää. Hakkuita metsässä ei ole tehty ihmismuistiin.
Kiinteistötietojen perusteella kuusikko oli kolme vuotta sitten kuolinpesän omistuksessa. Nyt omistajatietoihin on ilmestynyt mukaan valtio ja kuusikko on matkalla suojeluun.
Huonoja ja hyviä uutisia
Nastolan kuusituhosta voi päätellä, että jos tuho on mittava eli kirjanpainajien saaliina on kymmenen suurikokoista tukkirunkoa tai enemmän, kuolemat jatkuvat kuusikossa seuraavina vuosina. Nastolan tuhoalueella kuusia on kuollut tänäkin kesänä, vaikka viileä ja sateinen alkukesä hillitsi kirjanpainajia.
Toisaalta tuho ei etene kaiken pyyhkivänä aaltona eikä koko kuusikko kuole Suomen oloissa muutamassa vuodessa. Nastolan parinkymmenen hehtaarin suuruisen kuusikon pohjoisosa on yhä vihreää satumetsää ja tuhoalueellakin on eläviä kuusijättejä pystyssä.
Tämän perusteella metsänomistaja voi yhä pyrkiä rytmittämään vanhojen kuusikoidensa päätehakkuita. Kaikkea ei tarvitse kirjanpainajien pelossa kaataa kerralla.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Jutussa on sellainen henki, että kun metsänhoito laiminlyödään, tulee pahoja tuhoja ja kestäävää raaka-ainetta menee hukkaan, tapahtuisi jotakin hienoa.
Vielä vuosikymmen sitten metsän kasvatusta arvostettiin ja tuettiin. Nyt aivan kuin hölmöläismäisen muodin mukaisesti hoitamattomuutta kiitellään, eikä metsää saisi enää kasvattaa tehokkaasti.
Kasvuolosuhteet pitäisi tuhota panemalla ojat tukkoon, parhaiten kasvavat puut hakata pois kesken kaiken ja kituliaista alikasvoksista koettaa hiljakseen kasvatella valtapuita. Tämä keinohan koeteltiin jo 1800- luvulla ja 1900 luvun alkupuolella ja huonostihan siinä kävi. Suomen kasvut ja metsän romahtivat. Historia toistaa itseään.
Tämäkään lehti ei esittele enää ollenkaan tehokkaita keinoja, joilla puun kasvatuksen ja arvokasvun ja siten hiilensidonnan voi maksimoida.
Metsänhoidon suositukset ovat vääntyneet nopeasti hoitamattomuuden tai ainakin laajaperäisyyden kannalle, jotka ovat muka joidenkin arvojen mukaisesti tavoiteltavia.
Tämä järjettömyys epäilemättä leviää kohta myös maa-, kotieläin- ja puutarhatalouden puolellekin, jolloin ruuasta tulee pula, mutta sehän ei idealisteja tietysti haittaa.