Sahalla ei ole ihannekokoa

Sahayhtiöiden liikevaihdot elpyivät huonon vuoden jälkeen, mutta kannattavuus vaihtelee.

Tervolan Saha ja Höyläämö Oy oli vertailussa perhesahojen kärkeä. Yrittäjäpari Lea ja Juha Kokkonen eivät osaa sanoa menestyksen salaisuutta, mutta toiminnassa painottuvat työ, jatkojalostus ja kotimaan markkinat. (Kuvaaja: Juha Ollila)

Sahayhtiöiden liikevaihdot kasvoivat viime vuonna kauttaaltaan, koska edellinen vuosi oli yksiselitteisesti huono. Kannattavuus sen sijaan ei kasvanut samalla tavalla, koska osalla tulosprosentti nousi, osalla laski.

Mukana on tuloslukuja sahayhtiöiltä, joiden tilikausi on kalenterivuosi. Monen merkittävän yrityksen, kuten Keiteleen ja Versowoodin, tilikausi on kesästä kesään, joten ne eivät ole taulukossa mukana.

Stora Enso on suurista yhtiöistä ainoa, jonka sahaustoiminta on yhtiöitetty ja tunnusluvut julkiset. Stora Enso Wood Products Oy:n tulosprosentti on kiistatta vertailun paras ja aivan omassa sarjassaan. Positiivinen tulos on syntynyt rahoitustuotoilla ja varsinaisen liiketoiminnan tulos on miinuksella.

Vertailun toiseksi paras kannattavuus on Södra Wood Oy:lla, joka aiemmin tunnettiin Haminan Veistosahana. Omistaja-Södra on eteläruotsalaisten metsänomistajien osuuskunta, jota usein verrataan Metsä Groupiin.

Ulkomaalaisomistus ei takaa hyvää tulosta. Listan kolmas ulkomaalaisomisteinen saha, itävaltalaisen Binderin perheen omistama Binderholz Nordic, pyörittää kahta Vapolta ostettua sahaa Pielisen itäpuolella. Takana on kaksi tulosvuotta, joista molemmat miinuksella.

Tervolassa tiedetään sahauksesta

Tämänkinvuotinen vertailu osoittaa, että sahayrityksillä ei ole optimikokoa, sillä kannattavuudella ja yrityksen koolla ei ole yhteyttä.

Vertailun mielenkiintoisimmat yritykset löytyvät kuitenkin pienemmästä päästä. Etelä-Lapin Tervolassa toimii kaksi sahaa Kemijoen molemmin puolin, Tervolan Saha ja Höyläämö sekä Veljekset Vaara. Molempien tulosprosentit ovat perheyritysten kärkeä.

Tervolan Sahan ja Höyläämön takana on Vuokilan perhe, joka on laajentunut vävyillä ja miniöillä. Nykyisin omistus on perustaja-Vuokilan tyttärellä, talousjohtaja Lea Kokkosella ja hänen puolisollaan Juhalla.

Kysymys menestyksen salaisuudesta heläyttää Lealta naurut: ”En mie tiiä.”

”Laiskanleipää ei ole syöty eikä jalkoja laitettu liian suuriin saappaisiin. Joskus tuntuu, että vähemmälläkin työllä olisi pärjätty.”

Vientiä ei ole

Lea Kokkonen sanoo sahan erikoisuudeksi, että heillä ei ole vientiä juuri ollenkaan. Tuotantoa on vain kysynnän mukaisesti, joten käsiinjääneitä ja sinistymään päässeitä eriä ei tarvitse myydä Pohjois-Afrikkaan.

Suurin asiakaskunta on kotimaan taloteollisuus. Tuotteet pyritään jalostamaan pitkälle, mitä varten on kaksi höylää, sormijatkos ja pohjamaalaus. Toinen toimipiste on Kittilässä, jossa on maan pohjoisin saha ja kyllästämö.

Henkilöstöä on kaikkiaan 34, josta kolmasosa omaa perhettä, vävyt ja miniät mukaanlaskettuna. Sopu on säilynyt ja Lean huomio on jo, miten vetovastuun siirto seuraavalle sukupolvelle onnistuu.

”Vastuullisia tehtäviä pitää antaa tasapuolisesti, jotta ei tunnu, että isä ja äiti suosisi jotakuta, mutta kun koulujen käyntiin on kannustettu, niin siitä pitää myös palkita.”

Saha oli välillä pörssiyhtiö Ruukki Groupin omistuksessa, mutta ostettiin takaisin. Ei ollutkaan kivaa, että työt jatkuivat mutta toiset nostivat rahat, ja ”papereitten täyttö oli niin mieletöntä”.

Julkaistu Metsälehdessä 13/2018

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Puukauppa Puukauppa

Kuvat