Hybridihaavasta eli eurooppalaisen ja amerikkalaisen haavan risteytyksestä on yritetty talouspuuta kahteen otteeseen.
Ensiksi tulitikkuteollisuuden tarpeisiin 1950-luvulla, toisen kerran vuosituhannen vaihteessa metsäliittolaisen teollisuuden ja Lohjan Kirkniemen paperitehtaan premium-laatuista hienopaperituotantoa varten.
Puu kyllä kasvaa mallinnetusti, mutta teollisuuden tulevaisuutta ei voi mallintaa.
Viimeinen tulitikkutehdas lopetti 1990-luvulla. Metsäliiton pörssiyhtiö, silloiselta nimeltään M-real, pyristeli irti koko paperintuotannosta ja Kirkniemen tehdas myytiin eteläafrikkalaiselle Sappille vuonna 2009. Haapapaperista ei sen koomin ole kuultu.
Kemihierteeksi ja kartongiksi
Metsäliitto teki 2000-luvun alkupuolella metsänomistajien kanssa sopimuksia hybridihaavikoiden perustamisesta. Sopimuksissa Metsäliitto sitoutui hintatakuuseen ja ostamaan ensimmäisen puusadon siten, että haapakuidusta maksetaan 55–80 prosenttia kuusikuidun hinnasta. Prosenttiluku riippuu kohteen etäisyydestä tehtaaseen.
”Käyttökohde on muuttunut ja haavat viedään nykyisin pääosin kemihierretehtaille, josta ne päätyvät kartongin raaka-aineeksi”, Metsäliiton eli Metsä Groupin puukauppajohtaja Juho Rantala kertoo. Metsä Groupin kemihierretehtaat ovat Kaskisissa ja Joutsenossa.
Takuuhinta lasketaan hakkuutavan mukaan. Koska hybridihaavikoita kasvetaan lyhyellä – 25 vuoden – kierrolla ilman harvennuksia, vertailuhinta on käytännössä kuusikuidun päätehakkuiden hinta.
Joskus sopimuspaperi hukassa
Ostosopimus koskee hybridihaavan ensimmäistä sukupolvea. Sen korjuun jälkeen sopimus raukeaa, eikä sitä jatketa. Rantala ei kuitenkaan suostu sanomaan ostositoumuksia riippakiveksi.
”Asia on meille vähämerkityksinen. Ostamme haapaa tasaisesti joka tapauksessa ja hybridihaapaa tulee yleensä osana muita puukauppoja. Ainoa rajoite on, että läpimitaltaan yli 40-senttiset haavat jätämme turvaamaan luonnon monimuotoisuutta.”
Rantalan mukaan tämän hetken puumarkkinassa sopimus antaa haavalle kahdesta kuuteen euroa lisähintaa.
Kasvatussopimusten teosta on jo aikaa, metsän omistus voi olla muuttunut ja sopimuspaperikin hukassa.
”Jos sopimuspaperia ei löydy, niin viljelyhaavikot kyllä tunnistetaan ja hinnastakin päästään sopuun.”
Sopimus antaa lisähintaa haavalle ainespuuna. Rantala kuitenkin pohtii, pystyykö sopimushintakaan aina kilpailemaan energiakäytön kanssa.
Etelä-Suomessa kuusikuidun päätehakkuun tuorein tilastohinta on 24,71 euroa. Siitä laskettu 55–80 prosentin sopimushinta tarkoittaa 13,6–19,8 euroa. Vertailun vuoksi: Metsälehti Makasiinin tuoreimmassa puukauppaesimerkissä haapakuidun kuutiohinta oli 18 euroa ja karsitun energiapuun tuorein tilastohinta Etelä-Suomessa on 19,5 euroa.
Kasvatussopimus kyllä, mutta energiapuutarjous voitti
Hybridihaapa uudistuu juurivesoista hyvin tai jopa liiankin hyvin, koska vahva juuristo on valmiina. Puulajin vaihto vaatii raivaussahatyötä enemmän kuin vähän. Laadun heikkenemisestä kolmannessa sukupolvessa puhutaan, mutta kokemusta siitä on niukasti.
Isänmaan Yhteismetsän Padasjoella sijaitseva hybridihaavikko korjattiin energiapuuksi elokuun alussa. Vuonna 2004 istutetun, neljän ja puolen hehtaarin kuvion hehtaarikertymä oli noin 1 400 kuutiota eli reilu 300 kuutiota hehtaarille, mikä on yli puolitoistakertaisesti Metsään.fi-tietojen puumäärä.
Perheyhteismetsän toimitsija Jussi Salomäki sanoo, että hybridihaavikosta on sopimus Metsäliiton kanssa. Toisen ostajan energiapuutarjous oli kuitenkin korkeampi.
”Kasvatamme vesoista uuden sukupolven. Vesominen on niin hurjaa, ettei sille oikein ole vaihtoehtoja.”
Vaikka hybridihaapa päätyi toiseen käyttöön kuin perustettaessa oli tarkoitus, Salomäki laskee päätöksen olleen kannattava: perustamisinvestoinnin ensimmäisen sukupolven vuosituotoksi tuli 11,4 prosenttia.
Seuraavan sukupolven kasvattamisessa tulee raivaussahatöitä, mutta niiden jälkeenkin tuotoksi tulee 7,4 prosenttia. Oletuksella, että nykyiset hinnat pitävät.
Energiakäyttö vahvoilla, kun on paljon ja pientä
Metsäenergiayhtiö Metsän Woimalle hybridihaavikoita on tullut muutamia, metsäpäällikkö Tuomo Nurminen kertoo.
”Ne on ostettu karsittuna rankana ja korjattu ainespuun hakkuukoneella. Giljotiinikouralle rungot olisivat liian järeitä.”
Hakkeen lämpöarvo on samaa luokkaa kuin lepällä eikä jää kauas kuusesta.
”Saman verran voi maksaa kuin sekapuustoisesta kohteesta. Hintahaitari on leveä eikä haavikoilla ole erityishinnoittelua.”
Nurmisen mukaan haavikoissa energiakäyttö kilpailee ja joillakin kohteilla pärjää ainespuukäytön kanssa.
”Etenkin, kun kertymä on kohtalaisen suuri ja jos kohde on hoitamaton ja pienirunkoinen.”
Lue myös
Hintatuettua Trico-hirvikarkotetta tälle vuodelle yli tuhat lisäkanisteria – onko aine silti jo loppu?
”Peräseinäjoella ei ensimmäistäkään käpyä” – Viljelyksillä laiha sato
Risto Sulkava ennallistamissuunnitelmasta: ”Kuin pakkasella housuun pissisi”
Mallioppilas myöhässä – Suomi ei saa ennallistamissuunnitelmaansa valmiiksi ajoissa
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään