Logbullet-pienmetsäkoneet on tarkoitettu omatoimisten metsänomistajien ja muun muassa pihapuita kaatavien yrittäjien käyttöön. Koneita on valmistettu alun toista sataa, enin osa niistä on mennyt vientiin sekä Eu:n alueelle että Pohjois-Amerikkaan.
Kone on yrittäjä, diplomi-insinööri Pekka Syväsen valmistama ja suunnittelema. Valmistus työllistää alihankinnassa ja kokoonpanossa yhteensä kaksi ihmistä. Logbulletin perusmalli kootaan Suonenjoella Tehokoneistus Oy:llä, komponentit tehdään eri puolilla Suomea. Valmistuksesta vastaa Syväsen omistama Porttivuori Oy.
Nyt sympaattisena tunnetun pikkukoneen tarina uhkaa loppua, kun sosiaali- ja terveysministeriö (STM) antoi päätöksen, joka kieltää uusien Logbulletien luovuttamisen asiakkaille. Samalla valmistaja velvoitetaan 10 000 euron uhkasakon nojalla korjaamaan kaikki aiemmin valmistetut koneen vastaamaan metsäkonestandardin mukaisia vaatimuksia.
Kiistana kuormatilan etusermin korkeus
Logbulletien luovutuskielto perustuu STM:n vuonna 2024 antamaan päätökseen. Pääasiallinen moite koskee Logbulletin kuormatilan sermiä, jonka on tehty kuormatilan korkuiseksi. Lisähuomiona on muun muassa ruotsinkielisen käyttöohjeen puuttuminen. Tämän valmistaja on sittemmin korjannut.
STM:n päätös perustuu Eun parlamentin ja neuvoston maa- ja metsäkoneiden markkinavalvontaa koskevaa asetusta täsmentävän metsäkonestandardin (ISO 6814:2009) soveltamiseen.
Standardin mukaan metsäkoneen sermin on yllettävä samalle korkeudelle kuin ohjaamon yläreunan. Valmistaja Syväsen mukaan vaatimus on tekisi koneesta nykyistä vaarallisemman.
”Teknisesti olisi mahdollista korottaa kuormatilan edessä olevaa sermiä ohjaamon yläreunan tasolle ja nostaa samalla nosturi yhtä korkealle. Käytännössä se tekisi koneen kuormatilasta niin epävakaan, ettei koneen kaatumista voisi välttää.”
Tästä syystä hän ei usko, että koneen käyttäjät suostuisivat STM:n edellyttämiin korjauksiin.
Päätökseen haetaan valituslupaa KHO:lta
Syvänen pitää Logbulletia turvallisena koneena.
”Tiedossani ei ole yhtään vaaratilannetta tai edes läheltä piti -tilannetta, joita Logbulletilla olisi ollut.”
Syvänen valitti STM:n luovutuskiellosta hallinto-oikeuteen, joka piti kiellon voimassa. Nyt hän hakee valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta (KHO).
Syväsen mukaan ratkaisevaa on, tulkitaanko metsäkonestandardi alan toimijoita pakottavaksi säädökseksi. Hänen mukaansa Eu-alueella tehtyjen ennakkopäätösten mukaan standardin ei pitäisi olla velvoittava.
”Jos KHO ei ota asiaa käsiteltäväkseen, vien sen suoraan Eu:n komission käsiteltäväksi.”
”Taistelen isänmaani puolesta”
STM:n tulkinta koskee ainoastaan Suomessa valmistettavaa Logbullet-pienmetsäkonetta.
Samanlaisella, selvästi ohjaamoa matalammalla kuormatilan etusermillä varustettuja koneita saa valmistaa sekä Ruotsissa että Virossa ja niiden tuonti ja myyminen on sallittua Suomessa. Myöskään Kiinassa valmistettujen, rakenteeltaan samanlaisten pienmetsäkoneiden myynnille ei ole esteitä.
Syväsen mukaan Logbulletin tuotantoa voitaisiin jatkaa perustamalla uusi yhtiö Ruotsiin. Se voisi valmistaa koneet alihankintana Suomessa. Silloin konetta voisi myös tuoda Suomeen.
”En halua tehdä sitä, vaan haluan katsoa tämän tapauksen loppuun asti. Olen isänmaallinen mies ja haluan taistella isänmaani puolesta.”
Metsälehti on nähnyt sosiaali- ja terveysministeriön asiasta antaman päätöksen.
Asiasta vastaavaa tasa-arvo- ja työturvallisuusosaston asiantuntija Mika Piiraista tai hänen esimiestään ei tavoitettu kommentoimaan asiaa.
Katso Pekka Syväsen YouTube-video aiheesta Paavo Puuntuottaja -kanavalta.
Lue myös
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Tasa-arvoasiantuntija? Onkos tuo tasa-arvoa- jos Ruotsissa valmistettua saa myydä muttei Suomessa valmistettua.
Minusta Metsälehti on moraalisesti harmaalla alueella julkaistessaan virkamiehen nimen. Voidaan jopa puhua maalittamisesta. Journalistisen etiikan puolesta nimen julkaisulla ei liene perusteita.
Mika Piirainen siis on vastuussa päätöksestä? Hyvähän se on että vastuullinen henkilö kerrotaan julkisuuteen.
Kuvasta näkee, että sermi on kuormatilan korkuinen, mikä periaatteessa estää kuorman valumisen kuskin päälle. Jos minulta kysyttäisiin, niin tekisin kyllä vähän laitoja korkeamman sermin, niin kukkurakuormakaan ei valuisi.
Sanoisin, että kyseessä on kyllä lievä suunnitteluvirhe, joka olisi helppo korjata.
Yllättäen taas Suomi tulkitsee EU-säännöksiä tiukasti ja naapurimaat väljemmin.
Taas ollaan maailmanmetareita ampumaan itsemme jelkaan, sitä tässä maassa osataan.
Täällä tosiaan keskitytään etsimään syitä, miksi asioita ei voi hoitaa. Pitäisi keskittyä siihen, miten asiat voi hoitaa. Ei ihme, että talouskasvua ei tule ja maa velkaantuu.
Ensisijaisesti valmistaja tulkitsee standardia jos standardin vaatimukset täytyy niin siihen ei ole STM:llä mitään keinoa puuttua.
Metsäkone standardeja on jotain 40 kpl ja niihin sisältyy myös maansiirtokoneet. Epäilen STM:n väärää tulkintaa. Maansiirtokoneissa sermin pitää yltää ohjaamon yli mutta se on vaakatasossa.
Petkeles:
”Minusta Metsälehti on moraalisesti harmaalla alueella julkaistessaan virkamiehen nimen. Voidaan jopa puhua maalittamisesta. Journalistisen etiikan puolesta nimen julkaisulla ei liene perusteita.”
Tuo Petkeleksen mielipide ilmentää tsaarinaikaista herra- nöyrä alamainen asennetta.
Pitäisi siirtyä jo nykyaikaan. Kyseinen virkamies saa palkkansa veronmaksajilta, ja palkka on ilmeisen korkea. Virkamies on siten palkkaansa vastaan kansan palvelija ja toimensa ja asenteensa pitäisi olla sen mukaiset. Emme enää elä aikaa missä virkamiehet elävät kaukana kansasta norsunluutorneissaan koskemattomina ja kansan pitäisi heitä suuresti peljätä ja nöyristellä.
Olennainen asia tässä lienee koneen käyttäjän turvallisuus eikä hallinnolliset kiemurat?
Kommentti AJ:lle: Metsäkoneita koskevien määräysten ja säännösten päätavoite on tietysti turvallisuuden varmistaminen, mutta niihin liittyy aina myös hallinnollisia kiemuroita, kuten tässäkin tapauksessa.
STM:n vaatima sermin korottaminen pienentää ainakin teoriassa riskiä sille, että kuski saa puun päähänsä. Kääntöpuolena on kuitenkin olennaisesti suurempi koneen kaatumisriski. Kumpaa näistä riskeistä pitäisi arvioinnissa painottaa enemmän, ja miksi? Tästä näyttäisi valmistajalla ja viranomaisella olevan nyt näkemysero.
Jos esim. Ruotsissa on matalasermisistä pienajokoneista vähintään kymmenien tuhansien tuntien käyttökokemukset, niin kyllähän niiden perusteella jo pystyy luotettavasti arvioimaan, onko matala sermi todellisessa elämässä merkittävä riski vai ei. Ainakaan vielä ei Ruotsin viranomainen ole kokenut asiaa ongelmaksi, kun ei ole siihen puuttunut.
Kuten tuolla toisessa ketjussa (Pienempi moto ja kuormatraktori) totesin, niin viranomainen ei EU-aikana valvo metsäkoneidenkaan vaatimustenmukaisuutta etukäteen, vaan ainoastaan suorittaa jälkikäteistä ns. markkinavalvontaa, sitten kun tuotteet ovat jo markkinoilla. Keskeisenä kriteerinä markkinavalvonnassa on riskiperusteisuus, eli valvonta ja tarkastukset kohdistetaan sellaisiin tuotteisiin, jotka viranomainen arvioi tiettyjen kriteerien perusteella potentiaalisesti ongelmallisiksi. Tämän tapauksen perusteella vaikuttaa siltä, että Suomen ja Ruotsin viranomaiset arvioivat riskiperusteisuutta olennaisesti eri tavoin.
En ymmärrä jälkikäteistä riskiperusteista tarkastelua. Tarkoittaa käytännössä siis sitä, että koneenkäyttäjät asetetaan koeksaniineikdsi.
Kuten tuolla edellä kirjoitin, niin melko vähäisellä sermin korottamisella turvallisuus paranisi luultavasti aivan riittävästi. Olisikohan eduksi, jos suunnittelija miettisi asiaa uudelleen.
Iso hatunnosto Metsälehdelle, että julkaisi vastuullisen virkamiehen nimen, vaikka toki virkamies vältteli vastaamista. . Tämähän taisi olla osaston päällikkö eikä välttämättä tulkinnasta (ja vainosta) vastaava, mutta silti. Yleensä aina tämän kaltaisissa asioissa virkamies saa piiloutua jonkun osaston tiedotusvastaavan taakse, joka kommentoi, että ”emme voi kommentoida yksittäistä asiaa”.