Syysistutukset – ikuinen lupaus

Taimien ylivaraaminen kertoo uskosta syysistutusten kasvuun, joka kuitenkin alati siirtyy. Tänä vuonna syyksi tuli kylmä alkukesä.

Taimituottajilta varataan syysistutustaimia huomattavasti todellista menekkiä enemmän. Se kertoo kiinnostuksesta, mutta myös pinttyneistä asenteista. (Kuvaaja: Valtteri Skyttä)
Taimituottajilta varataan syysistutustaimia huomattavasti todellista menekkiä enemmän. Se kertoo kiinnostuksesta, mutta myös pinttyneistä asenteista. (Kuvaaja: Valtteri Skyttä)

Suomen suurimman taimiyhtiön toimitusjohtajan mukaan syysistutuksiin on vakiintunut outo toimintatapa – taimien välittäjät varaavat taimituottajilta suuren määrän taimia, joista suuri osa jää lopulta ostamatta.

”Todellinen menekki yltää hädin tuskin puoleen varausmäärästä”, sanoo Fin Forelia toimitusjohtaja Timo Salminen.

Välittäjäportaaseen kuuluu metsänhoitoyhdistyksiä ja metsäyhtiöitä, mutta vähemmän metsäpalveluyrityksiä.

Fin Forelialla syystaimien osuus koko taimimyynnistä on 15 prosentin tienoilla. Salminen näkee kummallisen käytännön takana välittä¿jien uskon siihen, että syysistutusten määrä kuitenkin kasvaa.

”Tavoitteita on, mutta syysistutus ei vain saa tuulta siipiensä alle, vuodesta toiseen.”

Tämän syksyn selitys on kylmä alkukesä, jonka vuoksi keväällä kylvettyjen, yksivuotisten havupuutainten saatavuus on kaksi kolme viikkoa myöhässä. Vaikka kaksivuotiaita taimia saa normaalisti, syysistutusten alkaminen myöhentyy silti. Kun istutuskausi jää lyhyeksi, se vääjäämättä näkyy istutusmäärissä.

Salmisen mukaan ylivarausten kanssa voidaan elää. Käyttämättömät taimet laitetaan laatikoissa pakkasvarastoon, jossa ne ovat turvassa ulkokentän talvehtimisriskeiltä ja josta ne saadaan hyllytavarana seuraavan kevään istutuksiin.

Vierastusta monella taholla

Metsänhoitoyhdistykset ovat innostuneet syysistutuksista vaihtelevasti. Vesa Väänänen Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savon Mikkelin toimistosta kertoo, että heidän alueellaan syys-istutusten osuus on ollut pitkään kymmenisen prosenttia.

”Ei iso määrä enkä jaksa uskoa, että isosti nousisi, mutta kuitenkin tehdään.”

Väänänen näkee syyksi kevätistutusten vahvan perinteen sekä rytmin muokata syksyllä ja antaa painahtaa talven yli.

”Syksyllä on työvoimapulaa, kun metsurit ovat raivaussahahommissa. Syysistutus myös mielletään riskialttiiksi, vaikka kyse saattaa olla mielikuvasta.”

Osa metsänomistajista vierastaa syysistutuksia, mutta toisaalta metsäneuvojatkaan eivät osaa niitä myydä. Kolmas tekijä on, että taimituottajat eivät ole tehneet syyskauden tarjouskampanjoita.

Syysistutuksilla ja koneistutuksella kytkös

UPM:n Joroisten taimitarhalla syystoimitusten osuus on merkittävä, 20–25 prosentin luokkaa. Ne menevät sekä omiin metsiin että yhtiön sopimusasiakkaille.

Taimitarhapäällikkö Anne Immonen moitiskelee metsäalaa luutuneista asenteista ja muistuttaa, että istutuskausi kestää viisi kuukautta.

”Syysistutus antaisi joustavuutta, mutta ammattilaisten päihin on pinttynyt, että taimet pitää istuttaa keväällä.”

Istutuskauden levittäminen koko viiden kuukauden ajalle mahdollistaisi istutuskoneiden pitemmän käyttöajan. Immonen kiittää koneistutuksen työnjälkeä, mutta koneistutus on kuitenkin jäänyt lähtökuoppiinsa sekä määrällisesti että koneiden kehityksen osalta.

Konevalmistajien kannalta istutuskoneiden markkinat ovat pienet ja kehityskiinnostus jossakin muualla.

Immonen pohtii, että riittävän halpaa istutustyövoima on edelleen saatavilla. Hän myös epäilee, osataanko kustannuslaskennassa ottaa kaikki huomioon.

”Manuaaliseen istuttamiseen liittyy paljon yleistä junailua, joka piiloutuu organisaation yleiskustannuksiin.”

Julkaistu Metsälehdessä 15/2017

Metsänhoito Metsänhoito